Lue keskustelun säännöt.
Raiskattu ei saa kriisiapua...
08.08.2011 |
Tosi hienosti taas toimii tämä julkinen järjestelmä. Pakko nyt jonnekin avautua. Läheiseni raiskattiin viikonloppuna jolloin hoideltiin asiat poliisin ja sairaalan kanssa (näytteet ja kuulustelut sun muut). Ajattelisin kuitenkin että raiskatun olisi tärkeää saada keskustella tapahtuneesta hyvinkin pikaisesti jonkun ammattilaisen kanssa kun läheinen saattaa kuitenkin olla liian läheinen näin intiimiin ja henkilökohtaiseen asiaan.
Olen tässä sitten viikonlopusta asti uhrin puolesta yrittänyt selvitellä mitä pitäisi tehdä ja minne mennä, yllätys yllätys päivystystä lukuunottamatta minnekään ei viikonloppuna voi mennä tällaisessa tapauksessa. Tänään sitten kun Turun kriisikeskus avautui, soitin sinne (poliisilta ja sairaalasta oltiin neuvottu sinne olemaan yhteydessä näissä keskustelu-asioissa).
Siellä kuitenkin vastasi erittäin tympeän kuuloinen nainen joka vain totesi että hänellä on 20 ihmistä jonossa ja enempää hän ei ota edes jonoon, että soittele myöhemmin. Ja että vähintään viikkoja menee ennen kuin voi ensimmäisen ajan saada!
Nyt sitten ihmettelen että mitäs sitten. Jos olisi rahaa rajattomasti niin voisi ehkä löytääkin jonkun paikan minne mennä mutta kun ei ole. Tk:n kautta voisi yrittää pyytää lähetettä mielenterveystoimistoon mutta sinnekään ei varmaan ihan viikon tai parinkaan sisällä pääse. Iltapäivystykseen tuntuisi vähän tyhmältä mennä puhumaan kun ei asia kuitenkaan ihan NIIN akuutilta tunnu vaikka tietysti ahdistaakin. Tukinaisen linjoille voisi soitella mutta tämä uhri kokee kovin hankalaksi ja ahdistavaksi keskustella asiasta puhelimitse jonkun tuntemattoman kanssa, parempi olisi päästä kasvokkain puhumaan.
Voiko siis oikeasti olla niin että raiskauksen uhri pääsee ensimmäisen kerran keskustelemaan tapahtuneesta vasta viikkojen, ehkä kuukausien kuluttua?! Mitä tässä oikein voisi tehdä asian eteen, itselläkin tekee pahaa toisen puolesta :(
Kommentit (4)
tarkistankin heti oman alueen mahdollisuudet tämän suhteen!
t. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sanoisin, että oikeasti tärkeintä ekat pari viikkoa on läheisten tuki. Ei niinkään vielä se asiasta puhuminen vaan se tuki ja turva mitä läheisiltä ihmisiltä saa. Se että joku auttaa arkiaskareissa ja istuu vieressä.
Vasta pari viikko tapahtuneesta on valmis puhumaan asiasta enemmän kuin pintaa syvemmältä.
Toki olisi ihanteellista jos kaikille olisi tarjolla jo heti alussa kriisiapua, mutta valitettavasti näin ei ole. Rahaa kriisiapuihin ei vain ilmeisesti ole tässä maassa..
ei niitä oikeesti kiinnosta toi raiskaus, se on niiden työtä kuunnella sitä, ja yleensä ne räplää vielä kännykkää ja kuuntelee toisella korvalla. Eli ihme ruususet kuvat sulla on kriisi avusta. Ole itte läsnä, jos toinen edes haluu tukea. Yleensä ihminen on shokissa, ja siinä ei ne avut mitään auta, kun tokenee on asia erikseen. Älä kysy, älä tyrkytä, mut anna aikaa.
kesällä on tosi vaikea saada kriisiapua, ja varmaan niiden resurssit on muutenkin rajalliset.
Mun yksi ystävä tarvitsi kriisiapua tuossa joku aika sitten, ja oli kyllä kiven takana. Onneksi sentään hänelläkin joku, joka soitteli apua hänen puolestaan.
Tämä ystäväni oli myös sitä mieltä, että puhelimessa ei tunnu hyvältä puhua niin raskaista asioista.
Tässä tuli kirjoittaessa mieleen, että löytyisköhän seurakunnilta kriisiapua? Ja en siis tarkoita mitään jeesusapua, vaan ihan oikeaa kriisiapua. Monet papit ovat erikoistuneet tähän.