Ei tullut lapsena mieleenkään, että olisin saanut itse valita kaupasta vaatteeni

Sama 

Minä sain käyttää sisarusten vanhoja vaatteita ja aika monet niistä oli äidin tekemiä, ei meistä kukaan saanut kaupan vaatteita. Alusvaatteet oli kyllä kaupasta ja ihan omia, ei sentään tarvinnut siskojen vanhoja alkkareita käyttää.

Minulla kaikki vaatteet olivat sisarusten tai serkkujen vanhoja vaatteita melkein aikuisikään asti. Tai no, alusvaatteett sentään olivat omia, ei kenenkään toisen vanhoja. Näin jälkikäteen ihmetyttää, että miksi juuri minä jouduin aina kulkemaan muiden vanhoissa vaatteissa, kun esim. sisarukset saivat uusiakin vaatteita.

Ja koulumatka piti mennä hiihtämällä 50 asteen pakkasessa ja ylämäkeen kumpaankin suuntaan. Pilallehan nykylapset menee siitä, että saa valita vaatteensa. 

Niin, ennen ei ollut vaatevuoria, muutama vaate vain 

Lemppareita kierrätettiin sisarukselta toiselle. 

Vierailija kirjoitti:

Niin, ennen ei ollut vaatevuoria, muutama vaate vain 

Lemppareita kierrätettiin sisarukselta toiselle. 

Toisilla oli, toisilla ei. 

En tiedä suvustani ketään, joka ei olisi saanut valita vaatteitaan. 

Vierailija kirjoitti:

Niin, ennen ei ollut vaatevuoria, muutama vaate vain 

Lemppareita kierrätettiin sisarukselta toiselle. 

Ennen oli parempia vaatteita, meillä kiersi samat vaatteet neljällä lapsella ja osa vauvan vaatteista on mennyt kiertoon seuraavalle sukupolvelle ja on ihan siistissä kunnossa edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Niin, ennen ei ollut vaatevuoria, muutama vaate vain 

Lemppareita kierrätettiin sisarukselta toiselle. 

Äitini osti itselleen vaatevuoria. Ap

Yläasteella sai valita tietyn vaatteen, esim. farkut mutta se vaatekauppa oli joku varastomyymälä, jonne oli tuotu sekundatavaraa ilmeisesti ulkomailta. Ja sen kyllä huomasi sitten myös luokkakaveritkin. Vaatteilla ei meillä koreiltu. Kun kesätöistä alkoi jäädä rahaa, niin ostinkin itse vaatteeni, harrastusvälineet ja oikeastaan kaiken muunkin, paitsi ruoan. 

Ennen ostettiin jokin vaate vain jos oli pakko. Nyt verkkokaupoissa roikkuminen on monille harrastus.

Sain onneksi valita itse vaatteeni teininä 70-luvulla ja äidilläni oli hyvä maku lapsuusajan vaatteilleni.

Kyllä itse sain valita vaatteeni aina, tosin olin ainut lapsi.

Se oli sitä vanhaa aikaa..

Totta muuten! Ei saanut olla hupparia eikä mitään punasävyistä vaatetta. Suurin osa lastenvaatteista hankittiin yksityisistä halpahalleista (ei siihen aikaan missään maalaiskaupungissa ollut yhtäkään ketjuliikettä). Oliko olemassakaan. Anttilasta ja Ellokselta tilattiin myös. 

Lapsilisät tulivat tililleni ja siihen sain Visa elektronin n. 10 vuotiaana. Lähdettiin ihan kavereiden kanssa bussilla Helsinkiin shoppailee. Ostin todella harkitusti ja siitä kertyi ihan hyvät säästöt.