Tuleeko teillä muilla ällöttävä olo kun ajattelette jotain edellistänne?
Mulla oli itsellä ihan vain seksisuhde yhden miehen kanssa. Hän oli ihan ok sängyssä, keskivertoa parempi.
No juttu päättyi ja kun mietin häntä, käy puistattamaan. On hän hyvännäköinen, tavallinen ja näin, mutta ällöttää kun mietin yhtään hänen luonnetta.
Kyllä sitä voikin olla sokea kun on himot. :D
Kommentit (16)
Kyllä. Aika kamalia tyyppejä kohtasi nuorena. Ällötys siitä tulee.
Vain niitä tapauksia, jolloin kävin jonkun muun jälkiliukkailla tietämättäni. Fyj sattans.
Ei tietenkään tule. Miksi tulisi? Jos ei luonne tai jokin muu kohtaisikaan nykyään, niin silloin aikoinaan kohtasi. Jos tänään puistattaa jokin menneisyydessä tehty valinta, niin käytännössä silloinen minäni olisi se mikä puistattaisi - ei tämä toinen henkilö itsessään.
Monelle käy niin, että kun tilanne on päällä ja vetovoima tai himo vie, ei huomaa tai halua huomata toisen luonteessa olevia juttuja, jotka myöhemmin voivat tuntua tosi isoilta miinuksilta. Kun suhde loppuu ja katsot asiaa etäisyyden päästä, oma mieli alkaa käsitellä kokemusta uudelleen ja se voi tuntua jopa vastenmieliseltä, jos huomaa, että tyyppi ei oikeasti kohdellut sua hyvin, ei sopinut omaan arvomaailmaan tai ei muuten vaan istuisi sun elämään.
Ei se tarkoita, että olisit ollut tyhmä silloin, vaan että sun tilanne ja näkökulma oli eri. Moni pystyy samaistumaan tuohon mitä ihmettä mä siinä näin? -fiilikseen.
T: ChatGPT
Kyllä. Kaksi eksistäni on nyt jälkeenpäin ajateltuna äärimmäisen ällöttäviä.😅
Jokainen on exä hyvästä syystä. Mahtuu sinne hyviäkin hetkiä. Takaisin en yhtäkään ottaisi.
Kyllä. Kummatkin parisuhteeni on loppunut oksetukseen. Ensimmäinen ällötti oikeastaan heti, mutta olin nuori ja tyhmä. Kumpaakaan en kaipaa mitenkään. Puistattaa.
N50
Vierailija kirjoitti:
Jokainen on exä hyvästä syystä. Mahtuu sinne hyviäkin hetkiä. Takaisin en yhtäkään ottaisi.
Oppiipahan millaista ei koskaan katselisi. Eli juuri niin kuin sanoit - hyvä jostakin syystä.
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään tule. Miksi tulisi? Jos ei luonne tai jokin muu kohtaisikaan nykyään, niin silloin aikoinaan kohtasi. Jos tänään puistattaa jokin menneisyydessä tehty valinta, niin käytännössä silloinen minäni olisi se mikä puistattaisi - ei tämä toinen henkilö itsessään.
Jumalan rauhaa sinne ja niin edelleen.
Epäaitous inhottaa. Ei edes karkeimmat ja röyhkeimmät tyypit vedä vertoja.
Kun olen toiminut itseäni vastaan.
Ei. Surullinen ja hyväksikäytetty kyllä. Seksi on minulle hyvin henkilökohtainen asia. Ja kunnioituksen puute on kuin iskisi sydämeen. Mitäpä sillä on väliä.
Mitä edellistä? Olen ollut rakkaan mieheni kanssa 15-v. lähtien, nyt olen kohta 65.
Kaameita tyyppejä. En tiennyt mitä hain tai että parempiakin on olemassa. Onneksi osasin erota näistä.
Tulee!