Lue keskustelun säännöt.
Missä asiassa olet muuttunut paljon iän myötä?
20.09.2025 |
Nuorena arvostin sellaisia "kilttejä" ystäviä, jotka olivat hyvin varovaisia sanoissaan, etteivät vaan loukkaisi. En juuri pitänyt ihmisistä, jotka puhuivat suoraan ja kiertelemättä. Halusin itsekin olla mahdollisimman korrekti ja kiltti. Oli paljon tilanteita, joissa ei puhuttu avoimesti tunteista tai vaikeista tilanteista ystävien kanssa, kaikki vaikeudet lakaistiin maton alle. En itsekään osannut. Nyt kunnolla aikuiseen ikään ehtineenä kelkkani on kääntynyt ihan täysin. Olen itse muuttunut ja oppinut puhumaan suoraan, mutta ystävällisesti kaikesta. Arvostan ystäviä, jotka puhuvat ihan suoraan, avoimesti ja rehellisesti, vaikka sitten saattaisinkin loukkaantua jostakin. Enää en jaksa ystävinä ihmisiä, jotka eivät pysty puhumaan mistään syvällisemmästä tai jos toisella on paljon vaatimuksia "en halua puhua siitä ja tästä asiasta" -tyyliin. Onneksi olen löytänyt kaksi ihanaa ystävää, joiden kanssa voidaan puhua avoimesti kaikesta, eikä kukaan loukkaannu siitä.
Ap
Kommentit (14)
Olin ennen sosiaalinen ja avoin.
Nyt olen suhtkoht erakko ja tosi vaikeasti ja hitaasti toisiin ihmisiin luottava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorena olin paljon ehdottomampi. Nykyisin näen suurimmassa osassa asioista monta puolta. Asiat ovat harvoin mustavalkoisia. Ymmärrän monissa tilanteissa kumpaakin osapuolta.
Ohjailemisessa ja käskyttämisessä. Ennen tein, mitä muut sanoivat, vaikka en olisi halunnut. Nykyään en enää tee, ellei jotain aivan pakko ole tehdä omastakin mielestäni. Ohjailu ja käskyttäminen ulkoapäin ei siis enää onnistu.
Ennen en myöskään pitänyt itsestäni, mutta nykyään olen sinut sen kanssa, millainen olen.
Yritin nuorempana ylläpitää huonojakin ihmissuhteita. Yksipuolisia, joissa minä olin aina se yhteydenottaja. Kaverisuhteita, joissa olin selkeästi varavaihtoehto tai minua kohdeltiin huonosti. Pelotti ajatus siitä, että jäisin yksin.
Nykyisin olen mieluummin yksin kuin huonossa seurassa. Itsetunto on kohentunut paljon, kun ei enää suostu katselemaan ikävää käytöstä.
Olen oppinut hyväksymään itseni sellaisena kuin olen. Nuorempana halusin olla sosiaalinen ison kaveriporukan omaava aktiivinen henkilö, vaikka silloin jo tiesin etten pohjimmiltani ole sellainen. Se oli kuitenkin jotain, mitä halusin olla. Iän myötä olen hyväksynyt, etten ole sellainen enkä aidosti nauti sellaisesta eikä ole mitään järkeä pyrkiä siihen. Olen hyväksynyt sen, että olen oikeastaan erittäin introvertti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yritin nuorempana ylläpitää huonojakin ihmissuhteita. Yksipuolisia, joissa minä olin aina se yhteydenottaja. Kaverisuhteita, joissa olin selkeästi varavaihtoehto tai minua kohdeltiin huonosti. Pelotti ajatus siitä, että jäisin yksin.
Nykyisin olen mieluummin yksin kuin huonossa seurassa. Itsetunto on kohentunut paljon, kun ei enää suostu katselemaan ikävää käytöstä.
Olen myös oppinut hyväksymään jokaisen ihmisen sellaisena kuin he ovat.
Olen huolettomampi ja luotan siihen, että pärjään elämässä. Uskalla ottaa enemmän riskejä ja tehdä asioita isommin. En hirveästi seuraa mitä muut tekee, vaan rakennan omannäköistä elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin ujo ja arka puhumaan ihmisille, nykyisin puhun niin paljon tuntemattomillekin, kuten vaikka kaupan kassoille tai koiran ulkoiluttajille, että ihmettelen itsekin.
Vierailija kirjoitti:
Nuorena olin paljon ehdottomampi. Nykyisin näen suurimmassa osassa asioista monta puolta. Asiat ovat harvoin mustavalkoisia. Ymmärrän monissa tilanteissa kumpaakin osapuolta.
Tähän lisään että nuorena ei useinkaan tullut otettua selvää faktoista niin sitä oltiin sitten usein väärässä. Nykyään on valtavasti väärää tietoa liikkeellä ja sitä monet uskoo ja jopa levittää. Toisaalta, tietämättömien on helppo löytää samanmielisten ryhmiä vaikka ne olisivat täysin väärässä.
Tieto ja ymmärrys on kasvanut iän myötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sosiaalisuudessa ja hyväksymisessä. Nuorena aikuisena olin hyvin sosiaalinen ja juttelin, sekä avoimesti kohtasin itselleni tuntemattomia ihmisiä. Ei mua haitannut, että vieraakseni tuli kaverien kavereita. Nyt ei sama enää nappaa, vaan minusta on tullut aika introvertti kotihiiri.
Nuorempana haaveilin paljon "sitten kun" -elämästä eli mietin, mitä kaikkea aion tehdä sitten joskus. Pysyvästi sairastuminen 26-vuotiaana opetti, että on ihan turha kuvitella elävänsä terveenä vanhaksi. Kukaan ei ole luvannut, että eläisin vanhaksi tai pääsisin toteuttamaan asioita sitten joskus. Nykyisin en oikeastaan enää edes haaveile, vaan keskityn elämään tässä päivässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin nirso lapsi, joka söi vain muutamaa ruokaa. Nyt olen kulinaristi, joka kokeilee kaikkea. Tästä seuraten, olin hyvin hoikka, nyt kamppailen ylipainon kanssa.
Olin sairaalloisen ujo lapsi ja nuori, nyt aika normaalin sosiaalinen, jossen edelleenkään juhlien vetonaula.
Olin herkästi raivostuvaa sorttia, nyt useimmiten viilipytty.
Taistelin kaikkea epäoikeudenmukaisuutta vastaan, nyt harvoin jaksan muuta kuin kyynisiä huomioita
Musiikkimaku on muuttunut täysin. Nuorempana rakastin heviä ja metallia ihan fanaattisesti. Nykyisin kuuntelen klassista ja kevyttä musiikkia.
En aina meikkaa kun lähden ulos. Olen tyytyväinen itseeni .