Koskaan se ei lopu, koko elämäsi saat taistella

Jos traumatisoiduit lapsuudessa epävakaasta kodista, koulukiusaamisesta, tai vaille jäämisestä ja kuvittelit, että aikuisuuteen tullessa se muuttuu siitä yhtään sen erilaisemmaksi, tai paremmaksi, niin jossain vaiheessa huomaat, että ei se niin mennytkään. Ehkä käytit vuosia terapiaan ja jonkinlaisen itsetunnon ja itsekunnioituksen rakentamiseen? Ehkä paikkailit niitä haavoja itseksesi vuosia? Opettelit suhtautumaan itseesi lämmöllä, hyvyydella ja huolenpidolla. Huolellisesti rakensit luonnettasi uudelleen ja pystytit rakennepalkkeja minuutesi taloon, jotka olivat heikkoja ja hajalla lapsuuden jäljiltä. Ehkä ajattelit, että kun minä paranen ja muutun paremmaksi, olen sitten vihdoin kuin muutkin tässä yhteiskunnassa?

Jossain vaiheessa, kenties muutaman epäterveen työyhteisön, luonnehäiriöisen esimiehen, piittaamattoman kumppanin, tai suorastaan aggressiivisen kumppaniehdokkaan jälkeen, joudut kuitenkin tunnustamaan itsellesi totuuden: se, mikä minut lapsena rikkoi ei oman parantumiseni myötä kadonnut tästä maailmasta minnekään. "Se" on kouluissa, työpaikoilla, ihmissuhteissa, deittimarkkinoilla ja jopa muka-auttavien tahojen keskuudessa. Läpi koko elämän saa taistella omasta itsetunnosta ja itsekunnioituksesta, koska osa ihmisistä elää viedäkseen nämä sinulta. Se ei koskaan lopu.