Lue keskustelun säännöt.
Haluaisin että isoäitini kuolisi.
26.08.2011 |
Kävin juuri katsomassa häntä sairaalassa. Siellä hän makaa, 94-vuotias mummu, joka ei ymmärrä enää mitään. Koko elämänsä tehnyt itse ja pärjännyt itse ja toivonut pääsevänsä pois kitumatta ja olematta kellekään vaivoiksi.
Ja nyt makaa sairaalassa pitkäaikaisosastolla mitään puhumatta ja ymmärtämättä vuosikausia. Mutta kun lääkitään ja ruokitaan eikä sängystäkään pääse putoamaan kun on sidottu kiinni, niin mihinkäs sitä sitten kuolisi.
Ahdistaa joka kerta kun käyn että voi kun se pian jo pääsisi pois taivaaseensa johon on aina uskonut ja toivonut pääsevänsä.
Kommentit (7)
Tosin hän ensin joutui omasta kodistaan palvelukotiin ja alkoi siellä kaatuilemaan. Juuri kun pääsi sairaalasta, niin taas takaisin sinne. Näki kun elämänilo hävis hänen silmistään ja hän itsekin toivoi pääsevänsä jo pois.
Miehen isoäiti juttelee aina, että toivottavasti lähtee sitten kerralla eikä tule mitään sairauksia tai vammoja, ettei joudu vuodeosastolle "höperöiden" kanssa vaipat housuissa sänkyyn makaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mummo kuoli sitten 95-vuotiaana. Elämänsä 10 viime vuotta oli mennyt aika lailla dementoituneessa sumussa, olisi voinut lähteä aiemminkin.
En tiedä miksi tämä on yhteiskunnassamme niin tabu. Itse haluaisin kuolla arvokkaasti, en pumpattuna täyteen lääkkeitä, jotka keinotekoisesti pitävät elossa.
Olen kanssasi niin samaa mieltä. Minä kannatan elämän pitkittämistä, mutta kuoleman pitkittäminen on minusta kamalaa. En voi ymmärtää miksi tajuttomalle vanhukselle (jonka kaikki siis tietävät kuolevan pian) pitää se tippa laittaa. Hänellä on ehkä kipuja, ei muuta. Tippa kädessä elää muutaman kuukauden ehkä kärsien (kukaanhan ei tiedä), kun ilman tippaa kuolisi kauniimmin parissa päivässä. Tätini on nyt kroonikko-osastolla odottamassa kuolemaa. Syöpähoidot on lopetettu, kivut on kovat. Verensiirtoja kuitenkin tehdään tarvittaessa eli täti pidetään hengissä odottamassa kuolemaa, kauan. Välistä on ihan sekaisin, välistä skarppina ja ainut mitä voi tehdä niin odottaa. Eikö olisi voinut antaa niiden verensiirtojen olla. Kunnon lääkkeet ja pikaisemmin pois. Olisi minusta niin paljon inhimillisempää.
ei se pitkäaikaisosasto ole vankila. Tuettuna mummu kykenee istumaan pyörätuolissa ja vaikka ei välttämättä tajua yhtään mitään, saa ainakin jollain alitajunnan tasolla kokemuksen luonnosta.
Me teemme sen, mihin mummu ei enää itse kykene, ihan joka päivä. Siksi en osaa sääliä isoäitiäni tai toivoa kuolemaansa. Hän hoiti aikanaan minua, nyt on minun aikani rakastaa näin.
henkilö voi aktiivisen hoidon kieltää, jos on järjissään, tai tehdä hoitotestamentin ennen kuin järki menee. Silloin ei enää mitään toimenpiteitä tehdä, hoidetaan vaan kipua ja annetaan toisen nukkua pois.
Olen kanssasi niin samaa mieltä. Minä kannatan elämän pitkittämistä, mutta kuoleman pitkittäminen on minusta kamalaa. En voi ymmärtää miksi tajuttomalle vanhukselle (jonka kaikki siis tietävät kuolevan pian) pitää se tippa laittaa. Hänellä on ehkä kipuja, ei muuta. Tippa kädessä elää muutaman kuukauden ehkä kärsien (kukaanhan ei tiedä), kun ilman tippaa kuolisi kauniimmin parissa päivässä. Tätini on nyt kroonikko-osastolla odottamassa kuolemaa. Syöpähoidot on lopetettu, kivut on kovat. Verensiirtoja kuitenkin tehdään tarvittaessa eli täti pidetään hengissä odottamassa kuolemaa, kauan. Välistä on ihan sekaisin, välistä skarppina ja ainut mitä voi tehdä niin odottaa. Eikö olisi voinut antaa niiden verensiirtojen olla. Kunnon lääkkeet ja pikaisemmin pois. Olisi minusta niin paljon inhimillisempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...sivistys etenee siinä määrin että eutanasiasta tulee laillinen ja ihan normikäytäntö, jos ihminen niin itse haluaa. Jollain konstilla täytyy itseltä henki pois saada ennenkuin on ihan vihannes, jollei eutanasia tule käyttöön.
Isoäitini viimeiset aikansa joka kerta sanoi että "voi kun voisit auttaa mut pois täältä", ja äitinikin on sellasessa kunnossa etten ainakaan itse kestäisi päivääkään sellaista "elämää".
Vatuttaa kun lääkärit sanoo etteivät voi leikkiä jumalaa, mitäs muuta ne tekee silloin kun pidetään hengissä väkisin elinkelvottomia yksilöitä?
pääasia että on usko. Ei hän turhaan kärsi päivääkään... Mekin kävimme mummia tapaamassa sairaalassa. Iloisena jutteli vielä ja täysin yllättäin samana iltana lähti. Koskaan ei voi tietää.