Mitä sellaisia oireita sairautesi aiheuttaa, mitä muut eivät ymmärrä?

Sitä että uni ei tule unihygiean eikä melatoniinin eikä meditoinnin avulla. Krooninen uneton ei nuku.

Sappiongelmissa ei ole nälkä välttämättä myös. Ehkei kannata mennä Linnanmäelle.

Se että kärsin kroonisista kivuista. Välillä on hyviä ja huonoja päiviä kivun kanssa. Silloin kun ei ole niin kivulias olo, niin jotkut ovat luulleet ettei mulla mitään kipuja ole ollutkaan.

Mulla oli aivokasvain. Ja kuulin  huhuja,  että olen alkoholisti. 

Kävelin todella huonosti ja järkikään ei pelannut. Kaikki hyvin, kun leikattiin möykky pois m

Ehkä nyt huono vastaus kysymykseesi. Koska kyseessä ei ollut varsinainen sairaus.

Vierailija kirjoitti:

Sappiongelmissa ei ole nälkä välttämättä myös. Ehkei kannata mennä Linnanmäelle.

Miksi kommentoida, jos ei ymmärrä kysymystä???

Matala ferritiini aiheuttaa sen etten jaksa mitään ja osa päästä kalju, olen nainen.

Se että en pysty en kykene, vaikka välillä pystynkin.  

Ihmiset eivät ymmärrä että olen sairas, koska he näkevät minut "ihmisten ilmoilla" vain silloin (tietysti), kun siihen pystyn.

Sanojen takeltelua ennen kohtausta. On luultu humalaiseksi, jopa lyöty luuri korvaan.

Näytän normaalilta, mutta kukaan ei ole näiden vuosien aikana tajunnut, kuinka järjetöntä väsymystä tämä sairaus aiheuttaa.

Saan kuulla, että mikset sää tee sitä tai tätä. Tekisin, jos kykenisin.

Krooniset kivut kolmekymppisestä lähtien. On selkäsairaus. Työkyky on huomattavasti alentunut.

Vierailija kirjoitti:

Se että kärsin kroonisista kivuista. Välillä on hyviä ja huonoja päiviä kivun kanssa. Silloin kun ei ole niin kivulias olo, niin jotkut ovat luulleet ettei mulla mitään kipuja ole ollutkaan.

Näinhän tuo menee, kroonisissa vaivoissa yleensäkin vointi vaihtelee ja se on monen mahdoton tajuta. Luojan kiitos on perhe ja kavereita joilla itelläkin sairauksia, muut ei todellakaan ymmärrä 😅

Vierailija kirjoitti:

Se että kärsin kroonisista kivuista. Välillä on hyviä ja huonoja päiviä kivun kanssa. Silloin kun ei ole niin kivulias olo, niin jotkut ovat luulleet ettei mulla mitään kipuja ole ollutkaan.

Sama juttu mulla. Jostain syystä ihmiset kuvittelevat, että mitään kipua ei ole eikä koskaan ole ollutkaan, jos toinen ei suunnilleen kieri lattialla kivusta ulvoen.

Vierailija kirjoitti:

Näytän normaalilta, mutta kukaan ei ole näiden vuosien aikana tajunnut, kuinka järjetöntä väsymystä tämä sairaus aiheuttaa.

Saan kuulla, että mikset sää tee sitä tai tätä. Tekisin, jos kykenisin.

Sama, fatiikki on pahin. Niin kova uupumus ettei sitä pysty edes selittämään. Toiset sanovat että kyllä heitäkin välillä väsyttää, joopa joo.

Vierailija kirjoitti:

Sitä että uni ei tule unihygiean eikä melatoniinin eikä meditoinnin avulla. Krooninen uneton ei nuku.

Mulla sama. Ja sitä ei ihmiset ymmärrä miten kamalan huonoon kuntoon ne "nukahtamislääkkeet" eli ketipinorit ihmisen voi saada.

Ja sitä että lääkäreitä ja psykiatreja on helppo saada auttamaan unetonta.

Ja mihin kuntoon ihminen menee valvottuaan monta vuorokautta ilman sekunninkaan unia.

Narkolepsiani aiheuttaa usein hämmentäviä tilanteita muille. Väsy iskee niin nopeasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se että kärsin kroonisista kivuista. Välillä on hyviä ja huonoja päiviä kivun kanssa. Silloin kun ei ole niin kivulias olo, niin jotkut ovat luulleet ettei mulla mitään kipuja ole ollutkaan.

Sama juttu mulla. Jostain syystä ihmiset kuvittelevat, että mitään kipua ei ole eikä koskaan ole ollutkaan, jos toinen ei suunnilleen kieri lattialla kivusta ulvoen.

Tuo on totta. Todellisuudessa kipu menee toisin päin kuin elokuvissa. Mitä kovempaa sattuu, sen hiljaisemmaksi muuttuu ja sitä vähemmän heiluu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se että kärsin kroonisista kivuista. Välillä on hyviä ja huonoja päiviä kivun kanssa. Silloin kun ei ole niin kivulias olo, niin jotkut ovat luulleet ettei mulla mitään kipuja ole ollutkaan.

Sama juttu mulla. Jostain syystä ihmiset kuvittelevat, että mitään kipua ei ole eikä koskaan ole ollutkaan, jos toinen ei suunnilleen kieri lattialla kivusta ulvoen.

Tuo on totta. Todellisuudessa kipu menee toisin päin kuin elokuvissa. Mitä kovempaa sattuu, sen hiljaisemmaksi muuttuu ja sitä vähemmän heiluu.

Kyllä. Satutin selkäni enkä ole eläessäni tuntenut niin kovaa kipua, mutta en inahtanutkaan. Kipu oli niin lamaannuttavaa, että en pystynyt päästämään suustani mitään ääntä.

Kipu, aivan koko kropassa ja niin pahana että oikeasti tuntuu ettei kykene ottamaan askeltakaan eikä käsilläkään tekemään mitään. Sitä on vaikea edes kuvailla kenellekään, kun sattuu vaan niin paljon! Silloin haluaa vaan olla yksin, hiljaa, paikallaan ja mennä nukkumaan siinä toivossa, että aamulla olisi vähemmän kipuja. Tai tekisi mieli ottaa niin vahvat lääkkeet että vaipuu johonkin horrokseen, ettei tuntisi enää mitään. Koska välillä tuntuu että tämän kivun kanssa menee järki. Kun ei ole hetkeäkään, ettei sattuisi.

Jos mulla ei olisi lapsia, en olisi enää täällä.