Lue keskustelun säännöt.
Mitä mieltä ihmisestä joka elää elämäänsä lapsensa elämän kautta? Kun lapsi aikuinen astuu tyhjyys. Vääränlainen symbioosi?
17.09.2025 |
Symbioosielämä pitäisi enemmänkin olla lapsen toisen vanhemman kanssa.
Kommentit (15)
En osaa olla mitään mieltä, kun en ole sellaisia ihmisiä tavannut. Kaikki kaverini, itseni mukaanlukien, ovat hihkuneet innosta, kun lapset muuttavat pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu varmaan minkä ikäinen lapsi on. Vauvaiässä symbioosi eli vauvakulpa on ihan normaalia. Taaperotkin vievät niin paljon voimia ettei elämässä aina jaksa paljoa muuta.
Isomman lapsen kohdalla alkaa olla huolestuttavaa, jos vanhempi elää lapsen kautta jotain omaa menetettyä lapsuuttaan, buustaten sillä omaa identiteettiään tai pahimmillaan lapsi on kuin asuste. Jos vanhempi siis vähät välittää millainen lapsi itse on ja mitä tahtoo, ja tunkee sen omaan unelmaharrastukseen tai pakottaa suorittamaan.
Toinen ääripää on vapaa hälläväliä-kasvatus, ja vanhempi antaa kullanmurulle kaiken periksi, ja rientää pehmustamaan vielä aikuisenkin lapsen elämistä, kun lapsi sormiaan napsauttaa.
Mielestäni lasta voi rakastaa täysillä vaikka olisikin oma elämä. Lapsen kanssa voi myös viettää paljon aikaa ilman että lapsesta tekee oman kopion tai omien toteutumattomien unelmien suorittajan. Lapsi on lapsi vain pienen osan elämä, miksi on paha että lapsen asiat ja hyvinvointi kiinnostaa vanhempaa?
Tämän lapsen kautta elämisen kuulee valitettavan usein vanhemmilta jotka laittaa lapsen hoitoon heti kun vaan voi ja palaa töihin. Sitten voi haukkua kahvihuoneessa niitä jotka unohtavat itsensä ja jäävät lapsen kanssa kotiin :(
Vierailija kirjoitti:
En osaa olla mitään mieltä, kun en ole sellaisia ihmisiä tavannut. Kaikki kaverini, itseni mukaanlukien, ovat hihkuneet innosta, kun lapset muuttavat pois.
Onpa outoa porukkaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa olla mitään mieltä, kun en ole sellaisia ihmisiä tavannut. Kaikki kaverini, itseni mukaanlukien, ovat hihkuneet innosta, kun lapset muuttavat pois.
Onpa outoa porukkaa!
Miten niin? Vanhempihan on onnistunut tehtävässään, jos lapset kasvavat itsenäisiksi ja vielä pärjäävätkin omillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa olla mitään mieltä, kun en ole sellaisia ihmisiä tavannut. Kaikki kaverini, itseni mukaanlukien, ovat hihkuneet innosta, kun lapset muuttavat pois.
Onpa outoa porukkaa!
Miten niin? Vanhempihan on onnistunut tehtävässään, jos lapset kasvavat itsenäisiksi ja vielä pärjäävätkin omillaan.
Kyllä niitä silti ikävöi ja rakastaa.
Minusta symbiossi ei olisi normaalia lapsen toisenkaan vanhemman kanssa. On aina tervettä ja ihmiselle hyväksi, jos on omaa elämää - omia juttuja, omia kiinnostuksenkohteita (muitakin kuin perhe) - ja että osaa tehdä asioita itsekseenkin ilman muita perheenjäseniä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä lopullista täyteyttä elämään tuo? Työpaikka voi mennä, ja meneekin viimeistään eläkkeellä. Puoliso voi pettää, jättää tai kuolla. Lähipiirissä ihminen, joka leskeytymisensä jälkeen itkenyt lähemmäs 10 vuotta puolisonsa perään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa olla mitään mieltä, kun en ole sellaisia ihmisiä tavannut. Kaikki kaverini, itseni mukaanlukien, ovat hihkuneet innosta, kun lapset muuttavat pois.
Onpa outoa porukkaa!
Miten niin? Vanhempihan on onnistunut tehtävässään, jos lapset kasvavat itsenäisiksi ja vielä pärjäävätkin omillaan.
Kyllä niitä silti ikävöi ja rakastaa.
Rakastan ja ikävöin lapsiani, mutta silti minusta on mukavaa, että saan olla kotona ihan rauhassa. Elämään kuuluu ristiriitaisuudet ja paradoksit.
Kyse on vähän samasta asiasta kuin vanhan ja sairaan vanhemman hautaamisesta: kuollutta ikävöi, mutta samaan aikaan on onnellinen, että vihdoin hänellä on hyvä olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta symbiossi ei olisi normaalia lapsen toisenkaan vanhemman kanssa. On aina tervettä ja ihmiselle hyväksi, jos on omaa elämää - omia juttuja, omia kiinnostuksenkohteita (muitakin kuin perhe) - ja että osaa tehdä asioita itsekseenkin ilman muita perheenjäseniä.
Juu, me käydään mökillä eri viikonloppuina, omaa rauhaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa olla mitään mieltä, kun en ole sellaisia ihmisiä tavannut. Kaikki kaverini, itseni mukaanlukien, ovat hihkuneet innosta, kun lapset muuttavat pois.
Onpa outoa porukkaa!
Miten niin? Vanhempihan on onnistunut tehtävässään, jos lapset kasvavat itsenäisiksi ja vielä pärjäävätkin omillaan.
Kyllä niitä silti ikävöi ja rakastaa.
Rakastan ja ikävöin lapsiani, mutta silti minusta on mukavaa, että saan olla kotona ihan rauhassa. Elämään kuuluu ristiriitaisuudet ja paradoksit.
Kyse on vähän samasta asiasta kuin vanhan ja sairaan vanhemman hautaamisesta: kuollutta ikävöi, mutta samaan aikaan on onnellinen, että vihdoin hänellä on hyvä olla.
Ei kai nyt sentään. Vertaat lapsen pois muuttoa vanhan ja sairaan kuolemaan ja hautaamiseeen, ja että "vihdoin hänellä on hyvä olla". Mitä ihmettä teillä siellä kotona on tapahtunut, ei kuulosta kovin hyvältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa olla mitään mieltä, kun en ole sellaisia ihmisiä tavannut. Kaikki kaverini, itseni mukaanlukien, ovat hihkuneet innosta, kun lapset muuttavat pois.
Onpa outoa porukkaa!
Miten niin? Vanhempihan on onnistunut tehtävässään, jos lapset kasvavat itsenäisiksi ja vielä pärjäävätkin omillaan.
Kyllä niitä silti ikävöi ja rakastaa.
Rakastan ja ikävöin lapsiani, mutta silti minusta on mukavaa, että saan olla kotona ihan rauhassa. Elämään kuuluu ristiriitaisuudet ja paradoksit.
Kyse on vähän samasta asiasta kuin vanhan ja sairaan vanhemman hautaamisesta: kuollutta ikävöi, mutta samaan
Ei kai nyt sentään. Vertaat lapsen pois muuttoa vanhan ja sairaan kuolemaan ja hautaamiseeen, ja että "vihdoin hänellä on hyvä olla". Mitä ihmettä teillä siellä kotona on tapahtunut, ei kuulosta kovin hyvältä.
sisälukutaito? Vertasin kahta asiaa elämän paradokseihin ja ristiriitaisiin tunteisiin, mitä eri tilanteet aiheuttavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelen aloituksesta, että ap tekee todella pitkälle meneviä päätelmiä jonkun toisen ihmisen elämästä ja kuulostaa itsekeskeiseltä ja tuomitsevalta. Ajattelen että luultavasti se toinen, jonka vanhemmuutta ap kitkerästi palstalla tuntuu arvostelevan, on parempi vanhempi ja rakastaa lastaan enemmän kuin ap. Ajattelen että ehkä ap on jäänyt itse vaille rakkautta ja huolenpitoa lapsena ja on nyt katkera, kun näkee, että joku muu lapsi sellaista saa.
Surullista, jos ei ymmärrä elää omaa elämäänsä, on kuitenkin ainoa, johon voi itse vaikuttaa.