Lapsille harrastuksia, jotta vanhemmille omaa aikaa?

Siis harrastukset kestää yleensä tunnin noin. Ja kukahan sinne kuskaa? Useimmiten on useita lapsia joita kuskata. Siis toiset on kotona kun yks viedään harrastukseen joka kestää tunnin. Ja sisaruksilla eri iltoina menoja joihin viedään ja haetaan. Kaupassa ehtii ehkä käymään siinä välillä. Joten kyllä toi nyt taitaa sun pohdinnat olla aika kaukaa haettuja.

on kyllä enemmänkin vanhemman riesa kuin omaa aikaa :)



Siellä muskarin nurkilla sitten norkoilet 45min, ehkä kaupassa kerkee käydä..



Tai siis saahan siinä omaa laatuaikaa vaikka lukea kirjaa siinä muskarin käytävän penkissä tai futistreenien katsomossa.

eli enempi vanhempien rasite on lasten harrastukset, ja lasten ilo





vanhemmat vie ja roikkuu todella siel kulmilla sen 30-45 minsaa



ja vieläpä useampana iltana...

sit viel ostaa välineitä

tarpeen vaatiessa kuuntelee läksyjä esim musiikkiharrastuksissa

eli viepi enempi sitä vanhempien aikaa itseenä keskittyä, kuin että sitä antaisi

Meillä kolme lasta, joiden harrastuksiin kuskaamisiin menee pari iltaa aivan kokonaan ja viikonloppuisinkin iso osa. Varsinkin kun on pelejä jne. Eli viikonloput on lähes aina varattuna ja pari iltaa viikollakin.



Harrastukset ovat sellaisia, joihin lapset eivät saa raahattua tavaroita fillarilla ja kuopus niin nuori, ettei voi mennä yksin, vaan käy isän kanssa.

tunti aikaa käydä ehkä lenkillä(?)

Mut enemmän syö sitä "omaa aikaa": on otteluita, varusteita pitää hankkia ja sovittaa,treeneihin kuskata...

Lapsi tykkää, se on tärkeintä.



Musta virikehoitokaan ei ole mitään omaa aikaa. Naapuriperheessä (äiti thaimaasta) joutuvat viemään tyttöä virikehoitoon, että oppii kieltä paremmin (on kyllä syntynyt suomessa, mutta puhuu huonosti suomea, kun äiti ei puhu kotona suomea) ja joka aamu vie tytön kävellen päiväkotiin-muutaman tunnin päästä hakee pois. Hyvä, et ehtii kotiin siinä välissä (hakee päikkäreiksi kotiin). Mä en muita virikelapsia tiiä, mut helpommalla todellakin pääsis, kun olis sen taaperonsa kanssa siellä kotona nukkumassa pitkään jne.



Moni lapsi tarvitsee muutakin toimintaa kuin äidin ja iskän kanssa kotona istumista tai puiston keinussa keinumista. useimmat alle kolmivuotiaat eivät tarvitse, mutta tuota vanhemmat kyllä. Enää lapset eivät juokse laumoina leikkimässä niinkuin mun lapsuudessa vielä oli (tai no jossain ehkää juokseekin, meilläpäin ei), joten tuota tiimityöskentelyä, ongelmien ratkontaa, sosiaalisia taitoja jne. pitää harjoittaa jossain muualla ettei tule kaikki satamalla niskaan heti ekalla luokalla koulussa.



Mutta omaa aikaa tuo ei vanhemmille kyllä tuo. Se on harhaluulo.

Mulla on kaksi lasta jotka molemmat harrastaa kilpaurheilua "lasten harrastustaakaksi" asti ja kevyesti ylikin...



Eikä nää harkat oo mitään 45 min jumppia, vaan esim. 3 h illassa voimisteluharkat. Ja silti ne tekevät sen, ettei mulla ole lainkaan omaa aikaa, vaikka teen 6 h työpäivää.



Mun suurin vapaa-ajan puute on lasten harrastukset, koska olen joka ikinen päivä jollain tavalla sidottu kuskauksiin ja/tai hakemisiin (kuskausrinki samalla suunnalla asuvien kanssa).



Mun tyypillinen päivä on (olen siis töissä, teen 6 h päivää):



14:00 haen 3. luokkalaisen koulusta (liukumavapaalla) ja vien harkkoihin 14:30 ja palaan sitten töihin.



16:00 haen kuopuksen päiväkodista ja menen kotiin, jossa otan esikoisen (4.lk) kyytiin ja vien harkkoihin.



16:45 Haen keskimmäisen harkoista paluumatkalla ja teen kotona päivällisen.



tässä on se mun oma aika, siis kotihommia. Jos mies on kotona, niin ehkä lenkille, jiihaa!



20:30 Haen esikoisen harkoista.



Kyllä meillä tämä vaan menee ihan siitä syystä että lapset haluavat ja koen sen tärkeäksi heille. Mulla ei edes vauva-aikana ollut vähempää sitä omaa aikaa kuin nyt lasten ollessa n. 10-vuotiaita.

Mulla on kaksi lasta jotka molemmat harrastaa kilpaurheilua "lasten harrastustaakaksi" asti ja kevyesti ylikin... Eikä nää harkat oo mitään 45 min jumppia, vaan esim. 3 h illassa voimisteluharkat. Ja silti ne tekevät sen, ettei mulla ole lainkaan omaa aikaa, vaikka teen 6 h työpäivää. Mun suurin vapaa-ajan puute on lasten harrastukset, koska olen joka ikinen päivä jollain tavalla sidottu kuskauksiin ja/tai hakemisiin (kuskausrinki samalla suunnalla asuvien kanssa). Mun tyypillinen päivä on (olen siis töissä, teen 6 h päivää): 14:00 haen 3. luokkalaisen koulusta (liukumavapaalla) ja vien harkkoihin 14:30 ja palaan sitten töihin. 16:00 haen kuopuksen päiväkodista ja menen kotiin, jossa otan esikoisen (4.lk) kyytiin ja vien harkkoihin. 16:45 Haen keskimmäisen harkoista paluumatkalla ja teen kotona päivällisen. tässä on se mun oma aika, siis kotihommia. Jos mies on kotona, niin ehkä lenkille, jiihaa! 20:30 Haen esikoisen harkoista. Kyllä meillä tämä vaan menee ihan siitä syystä että lapset haluavat ja koen sen tärkeäksi heille. Mulla ei edes vauva-aikana ollut vähempää sitä omaa aikaa kuin nyt lasten ollessa n. 10-vuotiaita.

Joista nuorin harrastaa "vaan" prinssifutista kerran viikosta lauantaisin :) aamulla klo 9 tietenkin!

Voi kuule, kun vien kolme vanhinta kolme kertaa viikossa harrastuksiinsa, joudun myös raahaamaan vauvan, 2- ja 4 vuotiaat mukaan, joskus kesken päikkäreiden, että ompa ruhtinaallisesti omaa aikaa.

Nyt kun on monta lasta niin on ihan unohtanu koko oma-ajan. Ja siis harrastukset vaatii helvetisti aikaa, vaivaa, rahaa.



Kuskaa, kannusta, kustanna! Siinä on se harrastavien lasten vanhempien osa. Oma-aika ei siihen kuulu.

meillä kaikki lapset ovat musiikkiopistossa, ja kun sen aloittaa, vanhemman pitää olla useamman vuoden tunneilla mukana.

ja matkaa ajetaan 60-80 km. Jee kivaa, kun pääsee aina tuhlamaan turhaa rahaa sillä välin ja raahata vauvaakin mukana. NOT!

meillä kaikki lapset ovat musiikkiopistossa, ja kun sen aloittaa, vanhemman pitää olla useamman vuoden tunneilla mukana.

ei todellakaan tarvi olla musiikkiopistossa TUNNEILLA MUKANA useaa vuotta??

ei varmaan kukaan pakota, mutta kyllä meidän lasten musiikkiopistossa edellytetään, että alkuvaiheessa ollaan mukana. Mitenkäs se 4-5-vuotias lapsi muuten edistyisi, jos ei tiedä, mitä ja miten kotona harjoittelee.

meillä kaikki lapset ovat musiikkiopistossa, ja kun sen aloittaa, vanhemman pitää olla useamman vuoden tunneilla mukana.

ei todellakaan tarvi olla musiikkiopistossa TUNNEILLA MUKANA useaa vuotta??

Nuorin lapseni aloitti konservatoriossa nyt syksyllä 4-vuotiaana. Hänellä "tunnit" kaksi kertaa viikossa 30 min kerralaan. On tunnilla open kanssa kaksin, paitsi noin 5 viimeistä minuuttia, jolloin tulen kuuntelemaan mitä ovat harjoitelleet ja kuulen läksyt.

Lapsi on tosiaan nyt 4, kolmantena soittovuonnaan olisi eskarilainen. Hyvinkin siihen asti uskoisin, että joudun tunneille osallistumaan jollakin tavalla (kuuntelemaan läksyt tms.) Eskarilaiset harvoin vielä täysin omatoimisesti soittoläksyistään selviytyvät.

Vanhempi lapseni aloitti soittotunnin eskarilaisena. Noin tokaluokkalaisena hoiti koko homman itsenäisesti, mutta edelleen silloin tällöin tykkään käydä tunneilla ja kuulla opettajan kommentteja ym. Tiedän sitten paremmin, missä mennään. Ainakin tuo opettaja on aina toivottanut tervetulleeksi kuuntelemaan tunneille ja välillä sitä toivonutkin. Lapsen aloittaessa oli eri opettaja, ja hän toivoi, että olisin mukana suurimman osan kerroista (lapsi siis oli silloin eskarilainen). Mutta kuten sanottu, tuo vaihtelee paljon opettajakohtaisesti. Ja varmaan riippuu soittimestakin ja ehkä vanhemmastakin...

Vaikka ei siellä tunnilla mukana olisikaan, niin kovin paljon "omaa aikaa" vanhemmalle ei siihen 30 minuutin tai 45 minuutin soittotuntiin kyllä mahdu :)

kaipaa mitään harrastuksia jos vanhemmat on mukana kasvattamassa, opettamassa ja harrastamassa. yli viisivuotiaalla on jo pitkät päivät jolloin ehkä 1 harrastuspäivä viikossa on riittävästi. lapsi kaipaa eniten rauhaa päiväkoti sekamelskan jälkeen. lasten psykologien mukaan lapselle tärkeintä on rauhallinen koti ja tylsistyminen, jotta kasvaa tasa-painoiseksi aikuiseksi. lapselle ei tule siis kokoajan tuottaa wau fiiliksiä.

Ja ne lasten harrastukset nimenomaan syö vanhemmilta kaiken oman ajan...

meidän lapsista kaikki soittavat jousisoittimia, joita en ole itse koskaan soittanut. Ihan mahdoton ajatus olisi ollut, jos en olisi ollut paikalla, opastaa lasta harjoittelussa kotona, kun en itsekään olisi tietnnyt mistä olisi ollut kyse.

ja ihan hurjan paljon helpommalla pääsisimme, kun eivät mitään harrastaisi. Eihän nuo koululaiset muutenkaan mitään viihdyttämistä kaipaa, joten koti-illat olisivat ihan rentoja ilman harrastuksia.