tyttö-ja poikavauvan ero?

Esikoinen villi poika, keskimmäinen rauhallinen poika ja kolmas hyvin vilkas tyttö.



Tyttä lähtenyt poikia aikaisemmin liikkeelle, pojat saattoivat hetken olla paikallaa, mutta tyttöä saa hakea ties mistä tihutöistä

nukkui yöt läpeensä 6-vkon ikäisestä alkaen, poika ei millään vielä parivuotiaana. Liikunnallisesti poika on lahjakkaampi ollut vauvasta lähtien, molemmat yhtä huonoja syömään, kumpikin viihtyneet yksikseen... Ei mun mielestä kumpikaan mene "helppoudessa" toisen edelle, nää on tosi helpot lapset olleet ikänsä kun vertaa joihinkin kavereiden mukuloihin.

Tyttö liikkui aikaisemmin, poika lähti liikkeelle vasta 8,5kk iässä, mutta 9kk iässä jo käveli tukia vasten ja konttasi ja seiso tuetta. Eli lähti jotenkin räväkästi. Muuten on rauhallisempi luonne ollut, tyttö luonteeltaan ollut riehakkaampi.



Tytöllä on ollut allergioita, jotka ovat vaikuttaneet vauvavuotta vaikeuttaen. Poika on kaikkiruokainen ja siten helpompi. Eli ei siis tytössä sinänsä mitään "luonnevikaa" tietenkään, vaan on vain ollut jotenkin työläämpi hoitaa. Toisaalta oli myös esikoinen, joka varmaan myös vaikutti kokemukseen.

Alko jo puol vuotiaana konttaa ja nyt 7kuisesta asti kiipeilly tukia pitkin pystyyn ja jo käveleeki sohvapöytää ympäri, siis tosi vilkas on..ei mee kauaa et kävelee(apua)

pojat leikkivät autoilla, näkevät autounia jo pienestä vauvasta (amer. tutkimus)

tytöt haaveilevat vankina olosta, pitkästä tukasta ja ritari pelastaa.



tytöille siripiriä poskeen

pojalle valiumia

kaikilla lapsilla on oma luonteensa ja ainakaan sukupuolijakauma ei ennusta helppoutta eikä vaikeutta. On ne jotenkin erilaisia jo vauvana, mutta vähän vanhempana ero on selvempi. Meillä pojat on ihan selvästi kiinnostuneita siitä miten maailma toimii. Ne tykkää autoista, kaikesta mikä pärisee ja että miten se pärisevä toimii. Tyttö on taas ollut kiinnostuneempi siitä miten ihminen toimii. Perinteinen sukupuolihomma siis. Pojat on testanneet rajojaan hyvin tiukasti heti 1.5v lähtien. Tyttö oli kuin enkeli kunnes tuli 5v täyteen ja 'en mä viitti, ei mua huvita' jne ja kieroilut kavereiden kanssa. 5v:nä esikoinen (poika siis) oli jo aika helppo tapaus. Poikia on siis minusta selkeämpi kasvattaa. Se on suoraviivaista 'ei saa lyödä, ei saa heittää' -tyyppistä jankkausta. Tyttöjen kahinoihin on paljon vaikeampi puuttua, kun alkutilanteen kaivelu on melkoista salapoliisityötä.

vauvana pojat on helmpia vain yhdessä asiassa - kakat on helpompi pyyhkiä/ pestä kun ei tarvi miettiä meneekö/jääkö kakkaa väärään paikkaan. Mitään muuta tyttö/poika eroa en keksi. Molempia kaksi. Kaikki meillä alkaneet liikkumaan samaan aikaan. Yksi tyttö alkoi puhumaan aikaisin, kaikki muut myöhemmin.

Vauvoilla siis. Kaikki ovat olleet kohtuullisen helppoja. Esikoistyttö lähti aikaisimmin liikkeelle, toisen tyttö todella myöhään, nuorin poika siltä väliltä. Kaikki olivat hyviä syömään, mutta keskimmäinen nukkui läpi yön tosi pienestä, muut vaativat palvelua pitempään. Kaikki olleet hyväntuulisiä.

ja sitten liikkuu koko ajan. tyttö-vauvat istuu paikoillaan ja leikkii kiltisti. Poikia saa koko ajan vahtia ja hakea takaisin paikalleen.

Kun minulla on kokemusta molemmista... Ainoa ero minkä keksin,oli se että poikavauvalla tulee lakanapyykkiä enemmän! Eli pojan pippeli saattaa lirauttaa pissit helpommin ulos vaipasta.

Meillä tyttö oli se "hankalampi" vauva,liikkumaankin lähti aiemmin eikä sen rauhallisempi ole vieläkään kuin poika.

ja sitten liikkuu koko ajan. tyttö-vauvat istuu paikoillaan ja leikkii kiltisti. Poikia saa koko ajan vahtia ja hakea takaisin paikalleen.

meillä kumpikin alkoi konttaa viisikuisena, eikä sen koommin oo istuneet