Miten tukea läksyt unohtavaa koululaista?

Läksykerhohan on tosi kiva, ei sitten myöhään illlalla väsyneenä tarvitse juoda tervaa.

Tukea? Minusta tuosta pitäisi tulla kasvatuksellinen seuraus. Koululta varmaan tulee omat negatiiviset merkinnät Wilmaan. Kotona myös seuraus käyttöön esim vaikutus viikkorahaa ym. 

Tuon ikäisellä pitää olla jo vastuu läksyistä. 

Nuo ap:n kertomat unohdusmäärät eivät kuulosta kovinkaan pahoilta. Lukuvuosikin on niin alussa, että rutiinia ei ehkä vielä ole.

Meidän kuudesluokkalainen on ollut aina kova unohtelemaan. Olen ihan tarkoituksella ulkoistanut itseni läksyjen teosta. Eli meillä ei todellakaan kukaan katsele läksyjä Wilmasta, saati auta niissä. Lapsi itse hiljalleen etsii omat keinonsa muistamiseen, tosin kerron välillä neuvoja, sillä itsellänikin on hyperfokuksen siunaus ja kirous. Pahimmillaan lapsella saattoi nelosluokalla olla kymmenenkin unohdusta lukukaudessa, nykyään niitä on paljon vähemmän. Koulumenestykseen ei meillä unohtelu ole vaikuttanut.

Enkä missään nimessä rankaisisi lasta, joka on jo valmiiksi harmissaan unohduksista. Sitten jos koko homma naurattaisi, saattaisi konsoli lähteä viikoksi tai pariksi.

 

Lapsen pitää itse hoitaa. Suhtautukaa vakavasti mutta älkää passatko tuolla tavalla.

Lapsen pitää "kärsiä" unohduksen takia. Kuulostaa vähän karhunpalvelukselta, että vanhemmat huolehtii läksyistä, vaikka ne ovat osa koulua ja oppimista. Omista asioistaan pitää oppia ottamaan vastuu, ja jos ei ota, sanktiot tulee ottaa vastaan. Toki, jos lasta harmittaa ja nolottaa unohdukset, saa olla armollinen ja antaa tukea. Mutta jos ei tunnu välittävän asiasta, hänen pitää tuntea nahoissaan mokansa. Muuten ei ikinä opi! Tuossa iässä asian pystyy suht helposti vielä saamaan kuriin. Mutta mieti mitä se sitten on isompana...

Muistan, että meillä vain porukat kysyi, mitä läksyjä tuli. Ne piti itse muistaa, ei ollu Wilmaa siihen aikaan. Ja jos jotakin joskus unohtui, siitä sai koulussa kyllä kuulla, siitä sai merkinnän open kirjaan ja pienen häpeän tunteen, kun koko luokka sai kuulla tästä unohduksesta. Ja taisi opettajat sitten kysellä enemmän näiltä unohtelijoilta, kun läksyt käytiin läpi. Siitä tuli olo, että ei toista kertaa halua olla tunnilla osaamatta läksyjä.

Eli kysyisin suoraan opettajalta, mitä tunnilla tapahtuu, kun läksyt on tekemättä. Tätä voi sitten kotona painottaa lapselle, mikä se seuraus tulee olemaan. Ennen ainakin ryhmäpaine ja häpeä auttoivat kummasti muistamaan.

Sano lapselle, että tekee läksyt heti koulupäivän jälkeen

Meillä lapset teki ensin läksyt. Sitten vasta pääsivät frendien kanssa ulos ja meille sai tulla kavereita vasta sitten, kun läksyt on tehty.

En tekisi tässä vaiheessa mitään. Meillä on kummallakin lapsella ollut joskus näitä muutaman kerran unohdusputkia ja sitten ei ole tullut yhtäkään unohdusta kuukausiin, jos edes koko lukukautena. Joko lapsi on itse skarpannut tai sitten siinä on vaan ollut huonoa tuuria että ne unohtelut sattui tulemaan lyhyen ajan sisään.

Jos unohtelu vaan jatkuu, niin joku sanktio unohduksisista ja/tai palkkio niille viikoille kun kaikki läksyt on tehty. Kannattaa jutella lapsen kanssa ja miettiä, mistä johtuu että jatkuvasti unohtuu, jos ennen ei ole ollut ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

En tekisi tässä vaiheessa mitään. Meillä on kummallakin lapsella ollut joskus näitä muutaman kerran unohdusputkia ja sitten ei ole tullut yhtäkään unohdusta kuukausiin, jos edes koko lukukautena. Joko lapsi on itse skarpannut tai sitten siinä on vaan ollut huonoa tuuria että ne unohtelut sattui tulemaan lyhyen ajan sisään.

Jos unohtelu vaan jatkuu, niin joku sanktio unohduksisista ja/tai palkkio niille viikoille kun kaikki läksyt on tehty. Kannattaa jutella lapsen kanssa ja miettiä, mistä johtuu että jatkuvasti unohtuu, jos ennen ei ole ollut ongelmia.

Tai sitten lapsi on oppinut olemaan jäämättä kiinni. Itselläni oli tapana sutaista läksyt ennen tuntia. 

Meillä alakouluikäisen opettaja ei muuten merkkaa läksyjä Wilmaan, paitsi jos on poissaolijoita. On lasten tehtävä kuunnella, mitä läksyä tulee, ja merkata läksyt muistiin. Mielestäni tämä on ihan loistava käytäntö, koska välillä on tuntunut, etteivät lapset edes yritä muista mitään itse, kun kaikki tieto menee kuitenkin vanhemmille Wilmaan.

No täällä on kanssa yksi huono läksyjen tekijä eli minä. Onko murkkuikä tullut jo? 5 luokalla se voi olla jo täysillä. 

Tuossa vaiheessa läksyt löytyvät päivittäin myös vilmasta. Käyt joka ilta läpi lapsen kanssa että kaikki on tehty. 

Kauan sitten kouluja käydessäni ei vanhempia kiinnostanut minun kotiläksyt tippaakaan.  Se oli minun ja koulun välinen asia. Jos en ollut tehnyt niitä niin koulun jälkeen piti sitten jäädä tekemään.  Opettaja naputti. Arvosanakin saattoi laskea jatkuvasta unohtelusta. 

Oppi ottamaan vastuuta kun kukaan ei tasoittanut tietä tai muistutellut hommista.

Ei ole noin vaikeaa. Sanotte lapselle, että pitää huolen läksyistä tästedes.

Vuosikymmeniä sitten pääsin neljän kansakouluvuoden jälkeen oppikouluun, jonne piti pyrkiä. Se oli valtion koulu, yksi parhaista, hyvin edullinen. Olin ollut hyvin lapsellinen ja unohtelevainen. Mutta vanhemmat sanoivat tiukasti, että ellei opiskelu siellä sujuisi, tie takaisin kansakouluun (siitä sitten kansalaiskouluun ja sen jälkeen ammattia oppimaan) oli aina avoin. 

Oli pakko tsempata, ja opin niin nopeasti pitämään itse huolta läksyistä. 

Suomessa ei ole enää tätä. Meillä Saksassa on. Viidennelle luokalle oppikouluun (gymnasiumiin) päässyt lapsenlapseni oli jo alussa ihastuksissaan siellä, koska hitaita, häirikköjä tai pellejä ei enää ollut joukossa. Aloitti juuri nyt 7. luokan ja on edelleen mielellään koulussa. 

Eikö jonkinlainen jako olisi hyvä Suomessakin? Pakottaisi lapset vastuuseen? 

 

Vierailija kirjoitti:

Tukea? Minusta tuosta pitäisi tulla kasvatuksellinen seuraus. Koululta varmaan tulee omat negatiiviset merkinnät Wilmaan. Kotona myös seuraus käyttöön esim vaikutus viikkorahaa ym. 

Tuon ikäisellä pitää olla jo vastuu läksyistä. 

Tuon ikäisellä pitäisi olla jo tietämys  siitä, että kaikki emme ole yhtä täydellisiä kuin hän.

Ehkä minä ottaisin tuossa kohtaa yhteyttä kouluun tai ainakin muutaman viikon päästä, jos unohduksia edelleen tulee. Opettajanhan on mahdollista tukea muistamista koulussa näin lukuvuoden alussa ilman, että menee liian holhoavaksi. Vastuunottamista omasta tekemisestä voi harjoitella sitten koko loppuvuoden, jos siihen aluksi tukea saisikin. 

Meillä näytti samanlaiselta näin vuoden aluksi. Yleensä unohduksia (kirjat koulussa, vaikka läksyä on tullut) on ollut pari vuoden aikana. Nyt niitä on ollut jo kaksi tässä muutaman viikon aikana. Sanoin lapselle, että kesä on selvästi ollut tehokas ja hyvä, kun kouluasiat on unohtuneet näin hyvin. Ei stressiä, kyllä tuo alkaa taas sujua.