Lue keskustelun säännöt.
Mikä lapsella vikana, jos ryhmässä käytöshäiriöitä?
15.09.2008 |
Kaverini lapsi oli jo ihan pienenä impulsiivinen, joka ei ottanut komentoja opiskeen. Kun hän tuli meille, niin hän leikki minun lasteni kanssa ihan ok, mitä nyt yritti pihalta karata tms.
Hän meni pk:hon 4-vuotiaana ja silloin alkoi tulla ongelmia. Hän ei soveltunut ryhmään. Kun hän meni kouluun, alkoivat varsinaiset ongelmat. Pojasta on tullut häiriökäyttäytyjä. Nyt hän on kolmannella luokalla.
Lapsen isä ei suostu näkemään, että pojassa olisi mitään erikoista, siksi häntä ei saa tutkittavaksi, koska isä vetää siitä herneen nenään. Eli poikaa ei ole tutkittu, eikä hän nyt liene niiiiin paha, että ulkopuolinen olisi asiaan tarttunut. Mutta reissuvihko on ahkerassa käytössä ja iltistä piti vaihtaa pariin kertaan, ennenkuin on löytyi iltis, jonka tädit katsoivat pärjäävänsä hänen kanssaan.
Ihan teoriassa kysyn, mikä diagnoosi on sellainen, joka ilmenee ongelmina vasta varsinaisessa ryhmässä?
Kommentit (9)
Uteliaisuuttasiko? Jos asiat ovat kertomallasi tolalla niin ihan varmasti koulun opettaja on ollut yhteydessa vanhempiin ja vanhemmat ovat tietoisia ongelmista tai sitten pojan koulumaailmaan ei kuulu ammattitaitoisia aikuisia (jota ihmettelisin suuresti).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsen äiti on yksi viidestä läheisemmästä ystävästäni. Olen puhunut hänen kanssaan asiasta paljonkin. Nyt olen lähinnä ihmettelevällä kannalla - miksi käytöshäiriö näkyy nimenomaan ryhmässä? Mikä on se laukaiseva tekijä? Miksi lapsi tulee toimeen yhden kaverin kanssa, mutta ei neljän?
Opettajan kanssa on äiti yhteydessä jokaisen päivän jälkeen. Mutta tietääkseni opettaja ei ole ehdottanut mitään tutkimuksia tms. Äiti olisi maininnut niistä minulle.
Todettakoon, että minä itse olen kasvatustieteilijä. Mutta en tunne käytöshäiriöitä sen tarkemmin - ja kerta av tietää kaiken, niin päätimpä kysyä täältä.
Vaikea sanoa, syitä voi olla monia esim. ADHD, tunne-elämän häiriöt, alkava persoonallisuushäiriö (lapsi ei voi saada pers.häiriödiagnoosia
mikä on se laukaiseva tekijä ryhmätilanteessa? Päteminen, kilpailu...?
Minun mieheni kerran hoiti illan tätä poikaa meidän lasten kanssa. Ei ollut mitään ongelmia hänen kanssaan, kuulemma. Kiitti ruoasta ja siivosi jälkensä. Mutta auta armias sitä koheltamista, kun paikalla on enemmän lapsia.
ap
kasvatus-ja perheneuvolaan tai koulupsykologiin. Mitä aikaisemmin lapsi saa avun sitä parempi. Kolme vuotta häiriökäytöstä koulunryhmässä on varmasti leimannut lapsen opettajien ja muiden lasten silmissä.Ei lapsi häiriköi ilkeyttään siitä olen aivan varma.
Itsetunto lienee jo pohjalukemissa ja minäkäsitys sen mukainen kaiken sen negatiivisen palautteen vuoksi mitä lapsi on saanut kuulla häiriökäyttäytymisensä vuoksi . Masentuuhan siinä vielä kaiken muun vaikeuden lisäksi, jos kuvio näin etenee.
Jos isä ottaa herneet nenään niin ottakoon. Niiden postaminen on varmasti helpompaa kuin lapsen parantaminen sitten kun kaikki on jo liian syvällä metsässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma poikamme on itse enkeli kotona ja pienessä, tutussa porukassa. Naapureiden, tuttujen ja kotona häntä hoitaneiden mielestä niin totteleva, kiltti ja rauhallinen lapsi. Päiväkodissa ja nyt eskarissa on jatkuvia vaikeuksia ryhmässä olemisessa. Viimeistään päivän loppupuolella tulee esiin riehumista ja aggressiivisuutta, yhteiset leikit eivät suju enää millään ja poikaa sanotaan tottelemattomaksi. Esim. kesälomalla mitään vastaavaa ei esiinny, vaan tämä käytös liittyy nimenomaan isossa ryhmässä olemiseen.
Poika on käynyt neurologilla (2 kpl), neuropsykologilla ja toimintaterapeutilla erilaisissa arvioinneissa. Kaikkea ADHDsta Aspergerin syndroomaan on mietitty mutta lopputuloksena on, etttä pojalla on ns. aistisäätelyn häiriö (sensorisen integraation häiriö) sekä hyvin introvertti persoonallisuus.
Aistisäätelyn häiriössä lapsella tai aikuisella voi olla yli- tai alivirittyneet aistit. Poikamme on aina ollut selvästi yliherkkä äänille, valoille ja kosketukselle. Nämä ilmenevät arjessa esim. pukemisen vaikeutena ja jo pienenä vauvana hän itki esim. juhlissa. No- on helppo kuvitella miltä lapsesta tuntuu ryhmässä, jossa kaikkia näitä ärsykkeitä tulee monikymmenkertaisesti kotioloihin verrattuna. Lapsi ylikuormittuu ja koska ei osaa purkaa tätä tilaa eikä pääsee "pakoon", voi käytös olla hyvinkin häiritsevää ja aggressiivistakin. Onneksi meidän poikaamme on tutkittu niin paljon että kaikki hoitohenkilökunta on tietoinen hänen haasteistaan ja tarvittaessa pyrkii tarjoamaan enemmän yksityisyyttä ja omaa rauhaa, joka rauhoittaakin pojan nopeasti.
Lisäksi poikamme on selvästi hyvin introvertti persoona, eli hän kerää voimia olemalla yksin ja omissa ajatuksissaan. Tämä ilmenee kotonakin niin että hän viihtyy omissa oloissaan tuntikausia ja tarvitsee paljon aikaa yksin ajatteluun. Psykologi sanoi että introvertit lapset rasittuvat varsinkin pieninä ryhmätilanteista niin että voivat käyttäytyä hyvinkin häiritsevästi koska eivät pysty tunnistamaan omaa tarvettaaan rauhalliseen tilaan ja paikkaan. Tämä tarve voi kääntyä päinvastaiseksi käytökseksi, eli riehumiseksi jne.
Näin siis oma tarinamme. Näillä "diagnooseilla" elämme ja pärjäämme poikamme kanssa, samoin eskarin henkilökunta. Lapsen haasteiden ja omalaatuisuuden ymmärtämisellä on kyllä ollut suuri merkitys siinä miten me kaikki aikuiset suhtaudumme häneen. On paljon helpompi ymmärtää hänen käytöstään kun tietää että se ei ole vain "kurittomuutta" tai "käytöshäiriöitä".
Mutta kuten joku muu mainitsi, ko. käytöksen takana voi olla paljon muutakin ja noin isolla lapsella varmasti esim. kaverisuhteet vaikuttavat asiaan jo eri tavalla. Kyllä asiasta varmasti kannattaisi keskustella jonkun asiantuntijan (esim. kouluterveydenhoitaja) kanssa.
Tunnistin tuosta oman poikani ihan täysin. Saanko esittää kysymyksen. Onko pojallasi ollut vaikeuksia odottaa omaa vuoroaan tai käsittää, että vuoroa pitää odottaa? Minun 4v. pojalleni tämä on mahdottomuus, etenkin jos lapsia on enemmän kuin 2. Olisi mielenkiintoista tietää liittyykö tämäkin samaan "häiriöön".
Oma poikamme on itse enkeli kotona ja pienessä, tutussa porukassa. Naapureiden, tuttujen ja kotona häntä hoitaneiden mielestä niin totteleva, kiltti ja rauhallinen lapsi. Päiväkodissa ja nyt eskarissa on jatkuvia vaikeuksia ryhmässä olemisessa. Viimeistään päivän loppupuolella tulee esiin riehumista ja aggressiivisuutta, yhteiset leikit eivät suju enää millään ja poikaa sanotaan tottelemattomaksi. Esim. kesälomalla mitään vastaavaa ei esiinny, vaan tämä käytös liittyy nimenomaan isossa ryhmässä olemiseen.
Poika on käynyt neurologilla (2 kpl), neuropsykologilla ja toimintaterapeutilla erilaisissa arvioinneissa. Kaikkea ADHDsta Aspergerin syndroomaan on mietitty mutta lopputuloksena on, etttä pojalla on ns. aistisäätelyn häiriö (sensorisen integraation häiriö) sekä hyvin introvertti persoonallisuus.
Aistisäätelyn häiriössä lapsella tai aikuisella voi olla yli- tai alivirittyneet aistit. Poikamme on aina ollut selvästi yliherkkä äänille, valoille ja kosketukselle. Nämä ilmenevät arjessa esim. pukemisen vaikeutena ja jo pienenä vauvana hän itki esim. juhlissa. No- on helppo kuvitella miltä lapsesta tuntuu ryhmässä, jossa kaikkia näitä ärsykkeitä tulee monikymmenkertaisesti kotioloihin verrattuna. Lapsi ylikuormittuu ja koska ei osaa purkaa tätä tilaa eikä pääsee "pakoon", voi käytös olla hyvinkin häiritsevää ja aggressiivistakin. Onneksi meidän poikaamme on tutkittu niin paljon että kaikki hoitohenkilökunta on tietoinen hänen haasteistaan ja tarvittaessa pyrkii tarjoamaan enemmän yksityisyyttä ja omaa rauhaa, joka rauhoittaakin pojan nopeasti.
Lisäksi poikamme on selvästi hyvin introvertti persoona, eli hän kerää voimia olemalla yksin ja omissa ajatuksissaan. Tämä ilmenee kotonakin niin että hän viihtyy omissa oloissaan tuntikausia ja tarvitsee paljon aikaa yksin ajatteluun. Psykologi sanoi että introvertit lapset rasittuvat varsinkin pieninä ryhmätilanteista niin että voivat käyttäytyä hyvinkin häiritsevästi koska eivät pysty tunnistamaan omaa tarvettaaan rauhalliseen tilaan ja paikkaan. Tämä tarve voi kääntyä päinvastaiseksi käytökseksi, eli riehumiseksi jne.
Näin siis oma tarinamme. Näillä "diagnooseilla" elämme ja pärjäämme poikamme kanssa, samoin eskarin henkilökunta. Lapsen haasteiden ja omalaatuisuuden ymmärtämisellä on kyllä ollut suuri merkitys siinä miten me kaikki aikuiset suhtaudumme häneen. On paljon helpompi ymmärtää hänen käytöstään kun tietää että se ei ole vain "kurittomuutta" tai "käytöshäiriöitä".
Mutta kuten joku muu mainitsi, ko. käytöksen takana voi olla paljon muutakin ja noin isolla lapsella varmasti esim. kaverisuhteet vaikuttavat asiaan jo eri tavalla. Kyllä asiasta varmasti kannattaisi keskustella jonkun asiantuntijan (esim. kouluterveydenhoitaja) kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuo selvensi asiaa aika lailla! Siis syy-seuraussuhteiden ymmärtämistä.
ap
lapsen asioita.