Eksistentiaalinen kriisi. Kuinka selvisitte siitä?
Mihin lopputulokseen päädyit, siis että mikä on elämän tarkoitus ja kuinka päätit jatkaa elämääsi?
Kommentit (15)
Vierailija kirjoitti:
Tuollaista kriisiä mulla ei ole koskaan ollutkaan, ja tuskin tuleekaan.
Hienoa, olet onnekas. Kai silti joskus olet miettinyt miksi me olemme täällä ja mikä on meidän elämämme tarkoitus?
Onkohan tuo syy mun kummallisiin oireisiin?
Kun kristinuskossa puhutaan "etsikkoajasta" jolloin ihminen ehkä etsii Jumalaa tai Jumala "vetää puoleensa", onko siinäkin lopulta kyse vain ihmisen olemassaolon kriisistä? Ja silloin ehkä löytää uskonnosta tarkoituksen elämäänsä?
Mun koira olisi pitänyt ampua. Siinä ihan ainoa syy elää. Eikä päällepäin arvaisi. Ei kukaan. Kun koira kuolee niin voivat ihan rehellisesti sanoa että tulipa puskista kun poistun heidän keskuudestaan.
Vierailija kirjoitti:
Onkohan tuo syy mun kummallisiin oireisiin?
Lisään, että oireet on seuraavat:
1. Lihasten surkastuminen
2. Tuntuu, ettei oli lihaksia, kun kävelee
3. Alkaa oksettamaan, kun on syönyt.
4. On ihan vitivalkoisen kalpea, kun on ollut ulkoilemassa
5. Onko tämä eksistentiaalinen kriisi vai mitkä on uuden koronavariantin oireet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan tuo syy mun kummallisiin oireisiin?
Lisään, että oireet on seuraavat:
1. Lihasten surkastuminen
2. Tuntuu, ettei oli lihaksia, kun kävelee
3. Alkaa oksettamaan, kun on syönyt.
4. On ihan vitivalkoisen kalpea, kun on ollut ulkoilemassa
5. Onko tämä eksistentiaalinen kriisi vai mitkä on uuden koronavariantin oireet?
Mene muualle trollaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollaista kriisiä mulla ei ole koskaan ollutkaan, ja tuskin tuleekaan.
Hienoa, olet onnekas. Kai silti joskus olet miettinyt miksi me olemme täällä ja mikä on meidän elämämme tarkoitus?
Mun mielestä meidän elämällämme ei ole erityista tarkoitusta. Toki jokainen voi halutessaan itsekseen kehittää omalle elämälleen jonkin johtotähden, mutta mitään kollektiivista tarkoitusta ihmiselämällä ei ole. Ja syy, miksi olemme täällä, on se, että olemme täällä. Sattuman kauppaa.
Irrottamisella ja vapautumisella. Jopa levolla. Tunnetasapainolla. Miettimällä mitä itse haluaa, on parasta. Mitkä taas ovat muiden juttuja tai muiden väitteitä.
Elämällä ei ole erityistä tarkoitusta. On haluja, himoja, vaistoja. Jotkut kokevat kutsumusta, vetovoimaa. Mutta mitään sen kummallisempaa ei ole, muuta kuin nautiskella ja elää tietysti sillä tavalla hyvin, ettei vahingoita muita tarpeettomasti. Syödä saa, kunhan ei ylensyö, jne.
Joskus on hetkiä, kun ei ole mitään erityistä motiivia tai projektia päällä. Tuolloin itse vaan nautiskelen, rentoudun, herkuttelen, hoitelen vartaloa, etsin uusia suuntia, jne. Elän hetkessä. Aika harvinaista on, että tällaiset jaksot jatkuisivat yhtä iltaa pidempään. Yleensä jo seuraavana päivänä tietää, mikä on seuraava askel. Ja sitten sen jälkeen tulee taas seuraava. Jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan tuo syy mun kummallisiin oireisiin?
Lisään, että oireet on seuraavat:
1. Lihasten surkastuminen
2. Tuntuu, ettei oli lihaksia, kun kävelee
3. Alkaa oksettamaan, kun on syönyt.
4. On ihan vitivalkoisen kalpea, kun on ollut ulkoilemassa
5. Onko tämä eksistentiaalinen kriisi vai mitkä on uuden koronavariantin oireet?
Yrjö meinaa lentää taas ihan helv ja en yhtään tiedä, mikä tauti. Kävin lenkillä ja sen jälkeen alkoi oksettamaan. Onko tää joku korona???
Vierailija kirjoitti:
Kun kristinuskossa puhutaan "etsikkoajasta" jolloin ihminen ehkä etsii Jumalaa tai Jumala "vetää puoleensa", onko siinäkin lopulta kyse vain ihmisen olemassaolon kriisistä? Ja silloin ehkä löytää uskonnosta tarkoituksen elämäänsä?
Onhan se sellainen valmis polku mihin voi halutessaan heittäytyä, vähän niinkuin vaikkapa koulutus ja urakin. Mielestäni ihan hyödyllinenkin, mutta ei ehkä niinkään se seurakuntaelämä vaan se jumalan löytäminen. Helpottaa elämää todella paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan tuo syy mun kummallisiin oireisiin?
Lisään, että oireet on seuraavat:
1. Lihasten surkastuminen
2. Tuntuu, ettei oli lihaksia, kun kävelee
3. Alkaa oksettamaan, kun on syönyt.
4. On ihan vitivalkoisen kalpea, kun on ollut ulkoilemassa
5. Onko tämä eksistentiaalinen kriisi vai mitkä on uuden koronavariantin oireet?
Mene muualle trollaamaan.
En trollaa, olen tosissani. Koko elokuun olen ihmetellyt outoja oireita, mutta onko mulla long covid? Ihan outoja oireita. Mun käsistä oikein näkee, että lihakset on surkastunut.
Sinun kannattaisi perehtyä kristinuskoon niin löytäisit tarkoituksen elämällesi. Me olemme Jumalan luomia ja luotu elämään yhteydessä häneen ja silloin toteuttaa elämässämme kaikkea sitä mihin hän on meille luonut taidon. Teemme kaiken elämässämme Jumalan kunniaksi.
Tämä meni pieleen syntiinlankeemuksessa Paratiisissa jolloin koko luomakunta joutui pahan valtaan ja sellaista aikaa elämme. Jonakin päivänä se loppuu ja tulee uusi elämä. Pääsemme taivaaseen iankaikkiseen elämään ja saamme ylösnousemusruumiin tämän mätänevän tilalle.
Lue läpi Uusi testamentti - muuta et alkajaisiksi tarvitse. Jos sinua ahdistaa niin se voi olla oire siitä että Jumala etsii sinua. Hän etsii jokaisen eksyneen lampaansa ja tuntee kaikki omansa. Ja hän on kanssamme päiviemme loppuun saakka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollaista kriisiä mulla ei ole koskaan ollutkaan, ja tuskin tuleekaan.
Hienoa, olet onnekas. Kai silti joskus olet miettinyt miksi me olemme täällä ja mikä on meidän elämämme tarkoitus?
Mun mielestä meidän elämällämme ei ole erityista tarkoitusta. Toki jokainen voi halutessaan itsekseen kehittää omalle elämälleen jonkin johtotähden, mutta mitään kollektiivista tarkoitusta ihmiselämällä ei ole. Ja syy, miksi olemme täällä, on se, että olemme täällä. Sattuman kauppaa.
Toisaalta aika lohduton näkökulma, että meidän elämällämme ei ole sen enempää merkitystä kuin jollain järvessä elävällä kalallakaan.
Tuollaista kriisiä mulla ei ole koskaan ollutkaan, ja tuskin tuleekaan.