Nainen, joka alkaa kotiäidiksi on huomionkipeä marttyyri.

Työäiti on töissä sen takia, kun on hyvä äiti. Nico-petteri kun haluaa 2 vuotiaana leikkiä kaikki päivät kavereidensa kanssa. Sitten sitä hehkutetaan, kun lapsella on niiiin kivaa tarhassa.

on vain suomalainen ilmiö, muualla maailmassa äitiysvapaa kestää pari kuukautta ja sen jälkeen äiti lähtee takaisin töihin ja vie vauvan työpaikan yhteydessä sijaitsevaan seimeen.

oisko taustalla kateus; kaikilla ei ole VARAA jäädä kotiäidiks ;)



En ole kotiäiti itse.

palkkaan kotiin hoitajan. Suomessa päiväkodit ovat ylitäynnä ja pienille ei ole tarpeeksi hoitajaa. 1 vuotiaalle kun tulee pahamieli, niin aika moni saa huutaa ihan yksinään, kun kukaan ei voi ottaa syliin.

250 neliön pakettitalo metrin päästä naapuritontista.

Ja kotiäideiksi jäävät juuri ne luuserit, joilla ei ole työpaikkaa jonne palata.

Kun kotiäitiys on arvostetumpaa kuin se että olisi työttömänä.

Eikä uudelleen kouluttautuja saa samaa huomion määrää mitä kotiäitimarttyyri.

mutta tuosta yhteiskunnan haluttomuuteen auttaa -keskustelusta heräsi kysymys, että onko kotiäidin (muka pakko) imuroida tai edes siivota? Onko se nyt niin vakavaa jos ei viikkoon imuroi tai voiskiko sen tehdä mies tai lapset? Yleensäkin ajatus, että kaikki pitäisi tehdä itse ja vielä lastenkin puoleta.



Tietty jos ne tenavat on kaikki vielä vaippaikäisiä, niin ei voi kauheasti odottaa ja teettää.



Minä olen 5 lapsen työäiti. En tiedä millaista on olla masentunut, mutta arjessa auttaa tosi paljon, kun ne lapset opettaa pienestä osallistumaan kotihommiin. Kukin omien kykyjensä ja kehitysvaiheen huomioiden.

Paljon on meitä äitejä, jotka ovat välillä kotona, kun lapsi on pieni, ja sitten taas töissä. Ja tiedämme, että kotona olossa on omat raskaat puolensa, ja työssä taas saa sitten toipua välillä niistä kotivuosista, ja taas jaksaa seuraavan pikkuisen kanssa jonkin aikaa kotona. Ja toisaalta tietää, miten kiireistä on monilapsisen perheen elämä, kun on töitä, harrastuksia ja se kodinhoitokin. Elämä ei ole noin mustavalkoista.



Monessa maassa, missä äitiyslomat ovat lyhyitä, äidit ovat kuitenkin kotona, jos siihen on varaa. Ja sitten koulujen alettua mennään taas töihin. Elämä ei ole ohi siinä parissa vuodessa, kun yksi lapsi on pieni, eikä edes niissä kymmenessä, kun neljä lasta on pieniä.



Koittakaa nauttia omasta elämästänne, ja miettiä vähän vähemmän muita.

ollut kotiäiti jo 15v ja minulle on ihan sama, mitä mieltä kuka on. Olen halunut lapsia, niitä saanut ja halunut ne kotona hoitaa. Ystävät ovat melkein kaikki työelämässä. He ovat valinneet sen tien. Minä en osoita sormella ketään. Jokainen tekee omat valinnat elämässään. Meillä ei todellakaan eletä leveästi. Lasketaan tarkkaan joka sentti, mutta ei se raha minusta onnellisempaa tekisi. Ehkä joissaain asioissa olisi helpompi tehdä valintoja. Tämä on ollut minun valintani.

mä olen kotiäiti koska mun mies tienaa helvetisti ja maksaa kaikki menot. En rutise vaan nautin omien lasten hoitamisesta. Tein miehen toivomuksesta kolme lasta mulle olisi kaksi riittänyt, mutta kolmeha onkin oikeesti ihana määrä.



Teen lisäksi vapaaehtoistyötä ja pyöritän omalla toiminimellä pientä yritystä. Elämä on ihanaa.

koska seimien/päiväkotien hoitomaksut ovat erittäin korkeita ja hoitajan palkkaaminen kotiin erittäin kallista.



Muualla maailmassa ei huippu-uran omaavat äidin jäävät kokonaan kotiin kotiäideiksi saatuaan lapsia.

Kaikkien pitäisi arvostaa, kehua ja avittaa naista, joka uhraa oman työuransa ja mielenterveytensä lastensa takia ja jää vuosiksi homehtumaan koti-kerhoilu-puistoilu-kierteeseen.

mutta sikäli ehkä totuuden siemen, etta monesta pitkään kotonaolleesta _tulee_ huomionkipeä marttyyri. Jotenkin se perspektiivi tuntuu katoavan.

Kun mies tulee töistä, kotimme on puhtoinen, miehellä silitetyt paidat, pihviä päivälliseksi, olen hehkeä vaimo, vaikka olenkin 37 v ja lapset ovat onnellisia. Mies haluaa selvästikin alistaa minut kotiin, koska siitä seuraa hänellekin mukava elämä. Helppo tehdä uraa ja rahaa. Minun kyllä täytyy juosta äkkiä karkuun tätä elämääni...

Suomessa saa oikein etsiä, että tälläisiä kotiäitejä löytyy, koska täällä ei arvosteta kotiäitejä. Harva viitsii ryhtyä kotiäidiksi, kateellisten sylkykupiksi, ukon siivellä eläjäksi..joiden odotetaan menettävän mielenterveyden...eihän kotona kukaan tervejärkinen voi viihtyä..kotona istuvat vaan ja homehtuvat.