ERO TULI
Aikoinaan ja eksä otti yhteyttä sitten... Olemme riidelleet ja huutaneet (minä), jankanneet ja olen itkenyt (eksästä en tiedä, minä olen itkenyt kuin vesiputous konsanaan, enkä normaalisti itke juuri mistään.) Olen monta kertaa sanonut raivoissani eksälle, että en halua kuulla hänestä enää mitään, mutta olemme aina saaneet sovittua lopulta. En minä voi kieltää rakkauttani. En ole ikinä tuntenut mitään tällaista. Kirjaimellisesti ikinä. Tiedän nyt, että eksä haluaa palata yhteen. Niin minäkin, mutta en kerro sitä suoraan tässä vaiheessa. Rakastan... enpä minä muuta voi sanoa.
Kommentit (8)
Ja mitä sitten?
Teitä on maailma pullollaan.
Minua alkaa nytkin itkettämään kun mietin minkä läpi tarvoin ja selvisin. En käsitä miten ihmeessä pystyin olemaan ottamatta mitään yhteyttä aikoinaan. Oli sellainen sisäinen raivo ja uhma, ja halusin näyttää, että minä osaan elää elämääni ilman häntä.
Vierailija kirjoitti:
Minua alkaa nytkin itkettämään kun mietin minkä läpi tarvoin ja selvisin. En käsitä miten ihmeessä pystyin olemaan ottamatta mitään yhteyttä aikoinaan. Oli sellainen sisäinen raivo ja uhma, ja halusin näyttää, että minä osaan elää elämääni ilman häntä.
Ei se siltä vaikuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua alkaa nytkin itkettämään kun mietin minkä läpi tarvoin ja selvisin. En käsitä miten ihmeessä pystyin olemaan ottamatta mitään yhteyttä aikoinaan. Oli sellainen sisäinen raivo ja uhma, ja halusin näyttää, että minä osaan elää elämääni ilman häntä.
Ei se siltä vaikuta.
Ehkäpä en enää halua, kun olemme puhuneet :OO
En tajua miten eksä lukee minua joissain asioissa kuin avointa kirjaa. Voin sanoa ihan mitä tahansa, mutta hän tietää mitä oikeasti haluan salaa.