Onko ennenvanhaan todellakin täytynyt tehdä sterilisaatio jos sairastaa epilepsiaa?

Suomessa on ollut sterilointilaki voimassa vuodesta 1935 vuoteen 1970. Laki on koskenut tylsämielisiä, vähämielisiä ja mielisairaita.



35 vuotta kestäneessä silpomisessa rampautettiin tuhansia ihmisiä.



Lakia sovellettiin myös kaatumatautisiin ja kuuromykkiin. (Nykyään puhuttaisiin kehitysvammaisista, epileptikoista ja kuuroista tai viittomakielisistä.) Kyse oli viranomaisten tiukasta laintekstin tulkinnasta. Laissa kehotetaan suvunjatkamiskyvyn poistamiseen, ”jos on syytä varoa, että vajaakelpoisuus periytyisi”. Avioliiton esteenä oli mm. se, että puolisoista kumpikin oli syntymäkuuroja. Heidän oli suostuttava sterilisaatioon päästäkseen naimisiin. Aihetta ei ole tutkittu kovin paljoa, mutta kuurojen naisten haastattelut osoittavat, että sterilointeja tehtiin varsin epäselvissä olosuhteissa, jopa naisten tietämättä tai tahdon vastaisesti.



Sterilointilakia valmisteltiin jo 20-luvulla. Rotuhygienia oli aikansa modernia tiedettä. Suomi ei ollut mitenkään poikkeuksellinen maa. Rotuhygieniaa parannettiin laajalti länsimaissa. Degeneraatio eli rappeutuminen oli uhka yhteiskunnalle. Haluttiin välttää rodun huononeminen. Yleinen käsitys oli, että ihmisen perimässä on taipumus mielisairauteen tai muuhun ei-toivottuun ominaisuuteen. Myös kuurous koettiin tällaiseksi.



Sterilisaatiokomitea suositteli 14 000 mielisairaan, 10 000 tylsämielisen ja 3 000 epileptikon pikaista sterilisointia. Ensimmäinen laki oli voimassa vuoteen 1950 ja pakkosteriloituja oli 900 viidentoista vuoden aikana. Vuonna 1950 tuli uusi laki voimaan ja sen nojalla pakkosterilisoitiin rotuhygienisistä syistä vielä n. 5000 ihmistä. Muita syitä sterilisointiin olivat lääketieteelliset ja sosiaaliset syyt. Tuona aikana sterilisoitiin kaikkiaan 56 000 ihmistä.



Ihmeellistä on se, ettei pakkosteriloinnista ole käyty julkista keskustelua. Kuurojen yhteisössäkin asiasta on vaiettu. Ehkä tuo pakkosterilointi on vielä niin lähellä ja niin arka asia, ettei siitä ole uskallettu puhua. Ehkei valtio muutenkaan ole erityisen ahkera korjaamaan rakenteellisia vääryyksiään. Koulujen historian opetuksessa asiaa ei käsitellä. Ainakaan johdonmukaisesti.



Pakkosterilisaatio ei ole tänäkään päivänä täysin tuntematon Suomessa. Asia koskee mm. seksuaalirikollisia. Kemiallinen kastraatio on mahdollinen ilmeisesti omasta pyynnöstä. Voiko se olla vapautumisen ehtona? Siinä tavoite on kuitenkin hieman eroava tuosta rodun jalostamisesta.



Oma muistikuva kehitysvammaishoidosta on se, että lääkekattaukseen saattoi sisältyä ehkäisypillerit. Siinäkin päätetään toisen seksuaalisuudesta jotain.



Lähteet:

Hämeen sanomat:

http://81.16.66.133:8080/Article.js...icle=51282



Turun sanomat:

http://www.turunsanomat.fi/mielipit...:0:0:0:0:0:



Markku Mattila: Kansamme parhaaksi – Rotuhygienia Suomessa vuoden 1935 sterilointilakiin asti



Eeva Salmi: Maahan lämpimään – Suomen viittomakielisten historia



Kuurojen museo

Copyright © Helsingin kaupunginkirjasto

http://igs.kirjastot.fi/fi-FI/iGS/kysymykset/kysymys.aspx?ID=2aef3d24-b…

Olen joskus miettinyt, mitä tuo "tylsämielisyys" on tarkoittanut? Masennusta? Onko masennusta edes tunnettu ennenvanhaan?

ap

ehkä tuosta eteläisestä naapurista hieman lainattuja kaikuja voi nähdä tuossa sterilointilaissa. Ajatus oli, että jos nämä "heikompia" geenejä kantavat pääsevät lisääntymään, niin pian koko väestö on taantunut heidän kaltaisikseen. Ja tämä taas voitiin estää steriloinnilla, aborteilla jne.

ovat olleet tapoja luokitella vähä-älyisiä ihmisiä eri tavoin, käytännössä nuo siis viittaavat älykkyyden määrän mittaamiseen.



Masennusoireet löytyvät tuona aikana lähinnä erilaisista neurooseista, ja psykoanalyysi jyräsi erilaisten oireiden tulkinnassa. Lisäksi ainakin jakomielitauti ja maanis-depressiivisyys tunnettiin ns. sisäsyntyisinä sairauksina, eli niille haettiin jotain elimellistä selitystä ja hoitoa.

Minullakaan ei olisi ihania lapsiani jos tuollainen laki olisi yhä.

"Suomalaisen Lainvalmistelukunnan ehdotus uudeksi avioliittolaiksi oli valmis vuonna 1924.

Siinä oli useita rotuhygieenisesti perusteltuja aviokieltoja ja -esteitä. Ehdotuksen mukaan

mielisairas tai tylsämielinen ei saisi avioitua lainkaan. Myös liian läheisten sukulaisten

avioliittokieltoa perusteltiin sekä moraalisilla että rotuhygieenisillä syillä: oli pelättävissä, että

sukulaisavioliitoista syntyvät lapset olisivat "usein suvustaan huonontuneita".

Lisäksi ehdotettiin, että epileptikot, kuuromykät ja tarttuvalla asteella olevaa sukupuolitautia

sairastavat tarvitsisivat erityisen avioliittoluvan. Perinnöllinen epilepsia (epilepsia idiopathica)

oli ollut avioeste jo vuoden 1734 laissa, joten se ei ollut uusi säädös. Kuuromykkien avioliitto

ehdotettiin tehtävän luvanvaraiseksi silloin, kun molemmat kihlakumppanit olivat

synnynnäisesti kuuromykkiä. Lainvalmistelukunta käsitteli ehdotuksensa perusteluosassa

myös muita mahdollisia avioesteitä kuten spitaalia, tuberkuloosia, alkoholismia, synnynnäistä

sokeutta ja impotenssia. Näiden kohdalla ei kuitenkaan katsottu olevan syytä säätää kieltoja

tai rajoituksia. Eduskunta ei näiltä osin muuttanut lakiehdotusta ja laki hyväksyttiin vuonna

1929. Rotuhygieenikot eivät kuitenkaan pitäneet aviokieltoja ja -esteitä riittävinä

degeneraation vastustuskeinoina. He halusivat sterilointilain säätämistä. "



"Mietintö ei matkaansaattanut nopeaa lainsäädäntöprosessia, vaan asiaan tartuttiin taas vasta

1934. Silloin Ulkoministeriö ja Helsingin yliopisto rahoittivat rikosoikeuden vt. professorin

Brynolf Honkasalon ulkomaille tutustumaan sikäläisiin sterilointilakeihin. Syksyllä

lakiehdotus oli valmis ja se tuotiin eduskuntaan. Honkasalon muotoilema esitys erosi

muutamin paikoin komitean ehdotuksesta: kuuromykät oli poistettu steriloitavien luettelosta

samoin maininta steriloinnista avioliiton ehtona ja lakiin oli lisätty pykälä siitä, että mikäli

henkilön perinnöllinen ‘vika’ todennäköisesti aiheuttaisi lasten jäämisen huoltoa ja kasvatusta

vaille, olisi sterilointi mahdollinen."



"Eduskunnassa esitykseen tehtiin vain pieniä muutoksia (esimerkiksi epileptikot poistettiin

steriloitavien luettelosta) ja laki hyväksyttiin suurella enemmistöllä maaliskuussa 1935 (144 puolesta, 14 vastaan, 6 tyhjää, poissa 35). Presidentti vahvisti lain kesäkuussa ja se tuli

voimaan välittömästi. "

mutta tuon igs.kirjastot.fi:n jutun perusteella sitten on kuitenkin steriloitu, vaikkei laki sanonutkaan..

http://www.tieteessatapahtuu.fi/897/MATTILA.pdf

t.2

"käsite viittasi ihmisten henkisten kykyjen ja

ominaisuuksien huonontumiseen. Yleisesti pelättiin, että degeneroituneiksi luokiteltujen

tylsämielisten (nykyisin kehitysvammaiset), mielisairaiden ja epileptikoiden lukumäärä

lisääntyi jatkuvasti.

Pontta tämänlaatuisille peloille antoi esimerkiksi brittiläisen komitean (Royal Commission on

the Care and Control of the Feeble Minded) tutkimusraportti vuodelta 1908. Komitean

mukaan tylsämielisongelma oli jo lähtökohtaisesti luultua suurempi, sillä oli löydetty

kokonaan ennen tuntematon ryhmä tylsämielisiksi laskettavia: vaikeasti havaittavat lievästi

tylsämieliset. Komitea pani merkille tylsämielisten olevan myös poikkeuksellisen

hedelmällisiä: “normaaleilla” aviopareilla oli keskimäärin neljä lasta mutta tylsämielisten

keskiarvo oli seitsemän. Tylsämieliset naiset olivat lisäksi seksuaalisesti kertakaikkisen

holtittomia. Tylsämielisyyden havaittiin niin ikään olevan erittäin perinnöllistä: jopa 90

prosenttia heistä oli perinyt tilansa vanhemmiltaan. Huomio poikkeuksellisesta sikiävyydestä

yhdistettynä seksuaaliseen holtittomuuteen ja henkisen tilan suureen periytyväisyyteen

pönkitti mielikuvaa siitä, että tylsämielisten määrä oli rajussa kasvussa. "

http://www.tieteessatapahtuu.fi/897/MATTILA.pdf



Tämähän selittääkin monta asiaa, jos lievä tylsämielisyys on kasvava ominaisuus.. Tosin mä tunnen vain pari-kolme lievästi tylsämieliseksi luonnehdittavaa, eli siis sellaista juuri ja juuri havaittavasti yksinkertaista ihmistä.

Tai sitten olen itsekin sellainen, koska en huomaa muissa yksinkertaisuutta..

että Suomen viimeinen lobotomialeikkaus tehtiin Töölön sairaalassa 1969.

"- Molempiin ohimoihin porattiin reikä ja paikallispuudutuksessa työnnettiin reiästä veitsi, jota heiluteltiin muutamaan suuntaan. Tällä pyrittiin katkaisemaan otsalohkojen ja muiden aivojen osien väliset yhteydet siinä määrin kuin nähtiin kunkin potilaan kohdalla tarpeelliseksi, kuvailee lobotomian historiaa Suomessa tutkinut Ville Salminen."

"Eräs esimerkkipotilas oli Töölössä leikattu 12-vuotias kehitysvammainen tyttö, joka oli pitänyt sitoa sänkyyn kiinni, ettei hän löisi päätä seinään.

- Leikkaustuloksista mainittiin, ettei hän lobotomian jälkeen vastannut enää kuin yksisanaisesti joihinkin kysymyksiin. Tätä pidettiin kuitenkin myönteisenä saavutuksena. Ilmeisesti ainakin rauhoittumista tapahtui, Salminen kertoo."

Minäkin olisin varmasti vaikeasti pakko-oireisena tainnut tulla leikatuksi..