Psykoosista voi parantuakin!

veljeni oli opiskeluaikoina psykoosissa vuosia ja sairaalassa aina välillä. Mutta lopulta pääsi syvästä masennuksesta ja valmistuikin, meni naimisiin ja oli 17 vuotta töissäkin henkisesti vaativassa työssä. sitten avioero ja psykoosi taas ja sairaalaan oisko taas 1-2 kk suljetulle. siitä sairaeläkkeelle jo alle 50 vuotiaana ja opiskeli siinä sitten toivuttuaan ja nyt on opetusalalla. 

itse olin myös v 2002 jotain psykoosissa pitkien paastojen takia, painoin 43 kg ja persoonallisuuteni hajosi 73 päivän vesipaaston seurauksena. 1,5 kk suljetulla ja luulin etten koskaan saa mieltäni takaisin vaan olen matkalla helvettiin. masennus ja syyttävät äänet kestivät lopulta melkein vuoden kunnes sain vapauden niistä kun joku rukoili tämän hengen pois päästäni. sitä ennen en uskonut että mitenkään selviän tätä elämää ja tuonpuoleisuudessa odottaa helvetti. ikuinen piina. join alkoholia ettei tarvinnut kuulla noita ääniä-.

no kun äänet hävisivät (ja lääkkeitä en syönyt sairaalassa enkä kotonakaan) muutin toiselle paikkakunnalle, hain töitä olin jopa 2 vuotta ala-asteen opettajana koska minulla oli jo 1998 filosofian maisterin tutkinto. kuntoilin, kävin salilla 5 kertaa viikossa. tosin elämä oli tylsää ja aloin juomaan kaljaa aina viikonloppuisin.

ja kalja maistui 15-17 vuotta aika runsaasti, potkuja en saanut mutta työnteko ei kiinnostanut. Luin siinä sivussa toisenkin yliopistotutkinnon 2 vuodessa jopa, vaikka käytin alkoholia runsaasti. pätkätöitä ja työttömyyttä silti ja maaimanlopunodotusta, mutta ei psykoosia

kaikkein pahin on se tietoisuuden tila, psykoosi, jossa ei ole TOIVOA, jatkuva looppi päässä, että "et selviä tästä,. menet helvettiin olet tehnyt Pyhän Hengen pilkan jne...." ja tietysti ne suljetun osaston kokemukset, joissa on kuin eläin vankina. en suosittele sitäkään kellekään.