Millaisia "vikoja" puolisossasi on/oli?
Aloin miettimään kun mikään suhde ei minulla ole toiminut että onko vika ollut miehissä vai olenko liian tarkka etten kestä mitään vikoja?
Suhteet joissa olen kestänyt pisimpään, kaatuivat lopulta näihin ongelmiin:
Yksi ei antanut läheisyyttä kun vaan silloin kun halusi seksiä, ei myöskään huomioinut mitenkään esim syntymäpäivinä tai naistenpäivänä mutta itse odotti suuria lahjoja omina päivinään. Minulle olisi riittänyt edes kahvi valmiiksi keitettynä.
Toinen oli taas liian kiinni minussa, ei ollut mitään omia mielipiteitä vaan jos sanoin että tehdäänkö näin niin "kyllä kulta". Haaveilin autosta niin mies muutaman päivän päästä hommasi sellaisen. Mies oli kuin lampunhenki, vähänkin ajatteli jotain niin toiveet toteutui. Varmaan kuulostaa hyvälle mutta ei se oikeasti ole kun toinen ei osaa elää yhtään omaa elämää. Häneltä jäi omat kaverit ja kaikki vaikka yritin että olisi ollut niiden kanssa välillä. Hän käveli vessaankin perässä. Ei sitä kauaa sitten jaksanut ja jätin hänet, se ei ollut helppoa.
Kolmas oli mustasukkainen ja alkoi eristämään minua kavereista ja omasta perheestä= lähdin
Neljäs, nykyinen. Haukkuu kokoajan itseään, suuttuu herkästi ja joudun olemaan varpaillani mitä uskaltaa vastata ettei ala mökötys. Lupailee yhteisiä tekemisiä kokoajan mutta lopulta aina peruu ja istutaan vaan kotona. Mustasukkainen kaikesta huomiosta. Jos leikin koirani kanssa niin alkaa puhumaan että pitäis tappaa tuolllanen koira. Jos olen hänen vieressä niin silloin tykkää myös koirasta. Jos näen jotain kaveria niin haukkuu sen vaikka aiemmin sanonut että on hyvä tyyppi. Sovitaan vaikka että lähdetään ylihuomenna hänen vanhemmilleen, vähän ajan kuluttua alkaa puhumaan että menee sinne yksin koska minulla on varmaan parempaakin tekemistä kun olla hänen kanssaan hänen vanhemmillaan ja sitten suuttuu kun en tule sinne koska hän on sanonut noin ja olen ottanut sen tosissaan. (koska ärsyttää) Ollaan puhuttu ja mies luvannut yrittää lopettaa mutta pahenee vaan.
Haluaisin siis kuulla onko muilla ollut vastaavia ongelmia mutta ne on saatu puhumalla selvitettyä ja olette onnellisesti yhdessä. Vai sattuuko minulle vaan tuollaiset ihmiset aina. Tuntuu että muilla on ihania suhteita mutta onko ne vaan ulkopuolisen silmin? Onko muillakin oikeasti näitä ongelmia ja ne yrittää selvitä niistä tai on jo selvinnyt?
Tuntuu epätoivoiselta kun aina tuntuu että ongelmat on ylitsepääsemättömiä ja vihasn tutustua uusiin ihmisiin. Ja osaan olla myös yksin enkä etsi suhteita pakkomielteisesti. Olen ollut vuosiakin yksin enkä etsi ketään tarkoituksella vaan nämä ihmiset tulleet elämääni matkustelun ja harrastusten kautta.
Kommentit (19)
Minulla on yksi pitkäainen en ex. Oli itsekäs ja kylmä ja aina vähän ivallinen. Tuo kaikki huonous vain lisäänty suhteen lopulla. Ei suostunut asioista puhumaan, vaan hiljeni täysin. Henkistä ja taloudellista väkivaltaa.
Ymmärsin jälkeen , että oli kanssani vain, koska maksoin kiltisti laskut ja mahdollistin se, että hän käytti rahansa mihin halusi. Eron jälkeen hylkäsi lapset.
Pettäminen, työhaluttomuus, mutta kuluttaa halusi kuitenkin enemmän kuin koko perhe yhteensä. Sen sijaan, että olisi itse mennyt töihin ehdotti minulle itseni myymistä, jotta olisi saatu kustannettua kaikki mitä hän halusi. Täydellinen välinpitämättömyys sen suhteen että tein kaiken yksin taloudessa ja huolehdin meidän tuloista ja selviämisestä. Kerran suostui ottamaan osa-aikaisen työn, mutta minähän sen työn kävin tekemässä ja hän oli kotona, palkka maksettiin kuitenkin hänelle. Tässä nyt ihan muutama vain mainitakseni.
Kaikissa päättyneissä suhteissa kumppanissa on ollut joku iso vika, kaikissa eri: uskottomuus, päihteet, kontrolloivuus. En nyt haluaisi sukupuolittaa, mutta se nyt vain on fakta, että tällaiset piirteet kasaantuvat enemmän miehiin. Nykyisessä ei ole ainuttakaan isoa, parisuhteen takuulla pilaavaa vikaa.
Käveli kaikkialla vähintään 5 metriä mun edellä eikä koskaan kantanut kauppakasseja, käsiään heilutellen vaan lähti kaupasta vaikka kantamuksia olisi ollut useampi kuin yksi. Näpräsi jatkuvasti puhelintaan, jopa ravintolatreffien aikana.
Vierailija kirjoitti:
Käveli kaikkialla vähintään 5 metriä mun edellä eikä koskaan kantanut kauppakasseja, käsiään heilutellen vaan lähti kaupasta vaikka kantamuksia olisi ollut useampi kuin yksi. Näpräsi jatkuvasti puhelintaan, jopa ravintolatreffien aikana.
Sama kokemus. Jos äkkiä katsoi silmiin, huomioi ja tuli lähelle, niin opin äkkiä että hän haluaa vain seksiä ja jatkaa sitten puhelimen näpräämistä.
Minulla on nyt kolmas, hyvä suhde, koska opin aiemmista suhteistani hakeutuvani samanlaisten kumppaneiden seuraan kuin lapsuuteni kiintymyssuhteisiin. Hain puolisoa, joka herätti minussa "hyvän tunteen" sillä samalla tavalla kuin lapsuudessani vanhempani herätti. Ne asiat, mittkä toisessa ärsyttivät ja kyllästyttivät kertoivat minusta enemmän kuin heistä. Ihmisiä ei voi oikein moittia siksi, etten saa heiltä sitä mitä minä haluan ja tarvitsen. Jos asiat eivät selkene puhumalla tilanne on niin huono, että tärkeintä on miettiä onko suhde minulla tärkeää jäädä. Ja sen jälkeen tutustua itseeni olenko ollut rehellinen itselleni vai vain päätynyt suhteisiin, joissa osaan toimia kuin että viihtyisin niissä.
Lupailee ja ehdottelee aina mitä kaikkea voitaisiin tehdä, mutta lopulta aikaa ei vain löydy. Kaikkea tyhjänpäiväistä kyllä ehtii tekemään ja exälle tuntuu löytyvän aina aikaa. Minun kanssa pannaan, muiden kanssa tehdään. Seksi meillä on niin taivaallista, että ei pitäisi valittaa, mutta itse kaipaan sitä muutakin tekemistä.
m
Itsekeskeisyys. Kai se oli aina olemassa, mutta itse kunnolla havahduin siihen lasten syntymän myötä. Kun itse automaattisesti ajatteli koko perheen parasta, niin exällä se oli vaan hän ja hänen tunteensa. Pieniä asioita joista muodostui iso ärsyttävä kokonaisuus. Esimerkiksi lomamatkat lapsiperheenä. Lähtö klo 4:00 aamulla ihan vaan koska hän tykkää lähteä aikaisin, kyllähän minä kiskon sen takia itkevät lapset sängystä kesken unien ja puen ne valmiiksi matkaan. Tärkeintä oli että päästään hänen haluamaansa sotamuseoon ja ihan sama vaikka lasten kanssa ollaan aamusta iltaan syömättä, ja sitten kun mennään syömään se ravintola on joku lapsille täysin sopimaton paikka jonka ruokalistalta ei heille löydy mitään. Väsyin vääntämään rautalangasta kaikki jokapäiväiset asiat.
Vierailija kirjoitti:
Ja sen jälkeen tutustua itseeni olenko ollut rehellinen itselleni vai vain päätynyt suhteisiin, joissa osaan toimia kuin että viihtyisin niissä.
Kiitos näkökulmasta, jota en ole koskaan ajatellut. Tämä kiepsautti ajatukseni rusetille, sillä näinhän minä juuri olen tainnut aina toimia. T. Ei-Ap
Millaisia vikoja sitten on nykyisissä kumppaneissa? Vai onko mitään mikä ärsyttää? Ihan vain sillä että millaisten vikojen kanssa tulee toimeen?
Itsekään en täydellinen ole kuten ei varmasti kukaan. Omia vikojani on varmasti ainakin se että tarvitsen omaa rauhaa ja silloin kyllä sanon että haluan olla yksin. Se voi tuntua toisesta pahalle mutta olen aina yrittänyt selittää että se on sellaista latautumis aikaa, olla vaan ihan yksin. Ja toinen vika itsessäni on että hermostun herkemmin kuin ihmiset yleensä tai ainakin tuntuu siltä. En kestä kovia ääniä ja jos vaikka koira räksyttää niin komennan sitä vihaisesti ja muut vaan toteaa että anna nyt sen haukkua. Ymmärrän että koirien kuuluu haukkua mutta minun pää jotenkin kuormittuu siitä niin että tuntuu kuin räjähtäisi kohta.
Ei miehestä saa sallia mitään virheitä!!! Miehen pitää olla kaikella tapaa täydellinen että parisuhde on naiselle kaikella tapaa täydellinen kun millään muulla ei ole mitään merkitystä kuin sillä että kaikki on naiselle täydellistä. Tasa-arvo ei koskaan saa mennä niin pitkälle että miehilläkin olisi jotain arvoa eikä miesten mielipiteitä saa kuunnella koskaan!!! Miehen ainoa arvo on se mitä nainen saa miehestä irti (taloudellinen, fyysinen ja henkinen hyöty naiselle)
Kyllähän nuo aloituksessa listatut asiat ovat enemmän kuin hyviä syitä päättää suhde. Itse en katselisi tuollaista hetkeäkään.
Otsikon lukiessa en edes osannut ajatella, että nyt puhutaan tuollaisista isoista, perustavanlaatuisista ongelmista, vaan ajattelin kyseessä olevan harmittomat pikkuviat. Omassa miehessäni ei ole muuta "vikaa" kuin, että leipää syödessä hengittää jotenkin oudon raskaasti ja se ääni kuulostaa omaan korvaani ärsyttävältä.
Vierailija kirjoitti:
Ei miehestä saa sallia mitään virheitä!!! Miehen pitää olla kaikella tapaa täydellinen että parisuhde on naiselle kaikella tapaa täydellinen kun millään muulla ei ole mitään merkitystä kuin sillä että kaikki on naiselle täydellistä. Tasa-arvo ei koskaan saa mennä niin pitkälle että miehilläkin olisi jotain arvoa eikä miesten mielipiteitä saa kuunnella koskaan!!! Miehen ainoa arvo on se mitä nainen saa miehestä irti (taloudellinen, fyysinen ja henkinen hyöty naiselle)
Nyt vain on niin, että naisia ei nykyisin kiinnosta sietää itsekkäitä, hieman kusipäisiä ja vähän väkivaltaisia miehiä, kun vaihtoehtoja on: joko ei miestä ollenkaan tai mukava, joustava, sopuisa, hyväkäytöksinen mies.
Vierailija kirjoitti:
Toinen oli taas liian kiinni minussa, ei ollut mitään omia mielipiteitä vaan jos sanoin että tehdäänkö näin niin "kyllä kulta". Haaveilin autosta niin mies muutaman päivän päästä hommasi sellaisen. Mies oli kuin lampunhenki, vähänkin ajatteli jotain niin toiveet toteutui.
Lampunhenki. :D Taidan itse olla vähän sellainen, joten ehkäpä on aihetta itsetutkiskeluun. Lampunhenki itse ei aina hahmota, että käytös voi olla toiselle ahdistavaa ja kuluttavaa. Mutta ehkäpä sen hengen sietäisi pysyä lampussa (poislukien merkkipäivät), jos lamppua ei erikseen hierota.
Juopottelu, mammanpoika, läheisyyden puute, laiska sohvaperuna, mitään muuta, kun seksiä ei jaksa harrastaa ja tyhjät lupaukset.
MINUSSA ne viat olivat ja siksi lähdin ksarkuun ..... korjaan ,,,,,pistin suhteen poikki. 15 vuotta on istuttu tätä nykyistä suhdetta. Ei se nyt elinikäinen ole, mutta verattuna nykyisiin suhteisiin niin aika pitkä.
Isoin vika oli, ettei antanut kaikkiin reikiin