Onko lääkärit nykyään ystävällisempiä kuin..

Osa on mukavampia ymmärtäviä ja osa ehkä tökerömpiä töksäyttämään. Riippuu.

Tuntuu todella olevan huomattava kehitys lääkäreiden ystävällisyydessä ja käytöstavoissa. Hienoa, että jotkin asiat sentään ovat parantuneet.

Kyllä. Koska some ja lääkäriasemien näyttämät asiakkaiden antamat arvosanat.

Minusta lääkärit käyttäytyvät nykyisin ystävällisemmin kuin aikoinaan. Tosin silloin kävin terveyskeskuksessa ja nyt työnantajan maksamalla yksityisellä. Mahtaakohan tuo jotenkin vaikuttaa asiaan?

Nykyään lääkiksessä on potilaan kohtaamiskursseja.

Toiset on, toiset ei. Aivan käsittämättömän tökerösti käyttäytyvä ja epäsiisti lääkäri julkisen puolen erikoissairaanhoidossa oli viime viikolla. Ei tervehtinyt, ei kuunnellut, ei vastannut. Varmaan hyvä ammatissaan, sitäkin epäilen,  mutta ainakin täysin potilaan käsittely- ja  kohtaamustaidoton henkilö oli kyseessä. Eli ei ole kysymys aikakaudesta vaan persoonasta onko ystävällinen vai ei. 

Muutama viikko sitten istuin ja odotin vuoroani lääkärille. Aulan läpi kulki hoitohenkilökuntaa ja lääkäreitä. Hoitohenkilökunta nyökytteli oikealle ja vasemmalle ohi kulkiessaan. Lääkärit menivät takkien liepeet liehuen ottamatta katsekontaktia kenenkään kanssa. Sain vaikutelman, että lääkärit kokevat heillä olevan varaa kulkea rahvaan parissa nokka pystyssä. Se on omituisinta, ettei lääkäri tervehdi takaisin, jos joku saman työpaikan alempiarvoinen tervehtii häntä! 

Olen kyllä tavannut sellaisia lääkäreitä, että varmaan heillä lukeminen ja laskeminen on sujunut hyvin, mutta potilaskontakteissa on ASD-tyyppisellä ihmisellä kyllä loppuiäkseen kehityskohdetta, jos sen itse ymmärtäisivät. Nykyään osaan olla varuillani, koska jokainen lääkäri ei välttämättä ymmärrä edes viatonta arkipäivän huumoria. Ottavat sellaisenkin ihan kirjaimellisesti ja sitten ollaan ongelmissa asian kanssa. Olen välillä miettinyt, että ymmärtävätkö he itse olevansa hieman pihalla? 

 

Takasin omaan käyntiini: oli kyllä suunnaton helpotus huomata, että omalle kohdalle sattui ihan asiallisesti oireet kuunteleva ja ratkaisukeskeinen nuori naislääkäri ilman ASD-tyyppisyyttä. Monesti naislääkäreillä on paljon vähemmän tarvetta pönkittää egoaan potilaan kustannuksella tai he osaavat ainakin peittää ennakkoluulonsa paremmin kuin mieslääkärit. Käynnin voi laskea menneen erittäin hyvin kun käteen ei ole lyöty Burana-, masennuslääke eikä kipuvoidereseptiä. 

 

En tiedä, selviää torstaina kun lääkäriin aika.

Jalassa kananmunan kokoinen  patti kolmatta viikkoa, katellaan mitä ton kanssa tehdään. Kosketusarka, ei särje. 

En ikinä tykännyt. Joku kummajaisia tai sitten töykeitä kusipäitä. . 

Kyllä sitä nykyäänkin on melkoisia jöröjukkia lääkäreinä. Etenkin kuvantamisen puolella olen niihin törmännyt. Yksikin nuorimies saapui huoneeseen tervehtimättä, roiski sitä ultrassa käytettävää geeliä koko keskivartalon täyteen, survoi sillä laitteellaan kylkiluuni solmuun ja poistui sanomatta sanaakaan. Onneksi hoitaja oli ihana, muuten en olisi uskaltanut toista kertaa mennä tutkittavaksi.

Ysärillä en juurikaan lääkäripalveluja tarvinnut, joten vertailukohtaa ei ole.

Varokaa terveytenne puolesta varsinkin sairaaloissa.