Mä en usko tohon "halvalla ei saa hyvää, kannattaa ostaa ns. laadukasta=kallista"

lundia on kestävää ja edullista

halvan kun ostaa, saa kohta ostaa uuden.

ja ei oo ostettu "kohta" uutta! Samat olleet vuosikausia.



Ainoa kuluminen on se mitä lapset aiheuttaa - ja ne saa samalla tavoin piirrettyä kalliiseenkin sohvaan ja hakattua naarmuille kalliinkin pöydän pinnan.



-----



Kruunukalusteessa on aika vanhanaikaisen näköisiä huonekaluja, en todellakaan tykkää!



-----



Poikkeuksen ehkä tekee jos ostaa jotain Artekia tms. todellista ikiklassikkoa... mutta niistä vasta saakin maksaa!! Ja yhtälailla nekin kuluu, jos vaikka lapset kuluttaa...

ap

Itse äärimmäisestä köyhyydestä melkein rikkaaksi ponnistaneena olen älynnyt että köyhänä ei edes odottaa samanlaista laatua tavaroiltaan kuin rikkaampana.

Se kaikkein halvin on tuskin paras, mutta se kaikkein kallein tuskin on sen hintainen vain todellisten ominaisuuksiensa takia, ilman mitään "pelkästä brändistä maksamista".



Älyttömintä on kun sellaiset ihmiset joilla on TOSI paljon tavaraa puhuvat siitä miten kannattaa ostaa kallista kun se tulee pitkässä juoksussa halvemmaksi. Helppohan se on sanoa että se 500 euron takki "maksaa itsensä takaisin" kun sen kaverina kaapissa on viisi muutakin takkia...

ja siksi toiseksi - tyylit ja trendit muuttuu, tai tulee muuttoo ja kaluste ei sovi uuteen, joten ehkä kuitenkin haluaa uutta esim. 5-7 v. päästä.



Jos "halpa" ruokailuryhmä kestäisi vaikka 5 v., voin tosiaan vaihtaa niitä 5 v. välein, ja sen kalliin pitäisi kestää siistinä 30 v. - myös aikaa visuaalisesti ja tyyliltään... noinkohan...?



(jos ei nyt ajatella asioita ekologiselta kannalta)



ap

Voit toki saada ihan nykyaikaisen ryhmän halvalla, mutta jos ajattelee yhtään pidemmälle kuin se ulkonäkö.. Tuon hintaset ruokaryhmät ei oo puuta nähnytkään, mutta jos viilutettu mdf on se mitä haluaa, niin ihan ok. Olis kiva nähdä kuinka kauan tuollaisista materiaaleista valmistettu pöytä kestää. Puusta valmistettuhan kestää isältä pojalle jne ja sitä voi myös hioa ja lakata tai vahata tai maalata uudestaan ja uudestaan.



Ehdottomasti ekologisempi vaihtoehto on siis aito puutuote, joka kestää periaatteessa ikuisesti. Nuo halvalal valmistetut massatuotantokalusteet tehdään ties missä indokiinassa kenties lapsityövoimalla, kun taas esim. puusepältä tilattu pöytä tehdään samassa kaupungissa tai edes kotimaassa kotimaisista tarvikkeista.



Trenditietoisen ei tosiaan tarvitse kalusteita vaihtaa pysyäkseen ajan hermolla. :) Aina voi leikkiä seinäpinnoilla, tekstiileillä jne. Niihin ajattomiin, kalliisiin kunnon kalusteisiin kun voi yhdistellä vaikka mitä! :)

Elintarvikkeissa ostan usein pirkkaa, eldoradoa yms. halpismerkkejä, mutta huonekaluissa suosin koko puuta ja muita kunnon materiaaleja ja olen niistä myös valmis maksamaan. Koko puisen pöytälevyn voi hioa ja lakata uudelleen, jos naarmuttuu vuosien käytössä. Pinnoitettu on mennyttä vastaavassa tilanteessa. Sohvanikaan ei ollut ihan halvimmasta päästä (mutta kunnollista paksua nahkaa).

Meillä on ruokasalissa vasta 4 vuotta vanha pöytä, jonka levy on notkolla ja naarmuinen. Halvalla ostettiin kun piti saada heti. Jotain oikeaa materiaalia olevan voisi kunnostaakin, mutta ei tuota kalustelevy hökötystä.

Vaatteissa sen sijaan en ole lainkaan varma kannattaako brändistä maksaa ylimääräistä. Vaatekaapistani esim löytyy muutama kappahlin ja lindexin rytky, joka on kestänyt jo 7 vuotta ihan hyvännäköisenä. Ja vaikka kestäisi vaan muutaman vuoden, niin hankinta on sen verran edullinen, että kannattaa. Ja samoissa indokiinalaisissa hikipajoissa ne valmistetaan siinä missä joku kalliimpi merkkivaate, joten eettisyyskään ei ole argumentti.

Halvalla ei saa hyvää sohvaa, lastulevy hökötykset ovat halpoja, mutta heppoisia eikä edes hyvännäköisiä. Mä ostan mieluiten sellaisia huonekaluja, mitä ei tarvitse itse kasata, oli sitten kyse lipastosta tai tuoleista. Jos ne pitää itse kasata, niin melko varmasti ne ovat täyttä paskaa..

...käytettynä. Esim huonekalut voi verhoilla ja kunnostaa moneen kertaan kun runko on hyvä. Klassiset mallit miellyttää silmää kauan.



Vaatteista Lindeksit kulahtaa ekassa pesussa, mutta klassisen mallinen laadukas villakangastakki voi olla käytössä 20 vuotta. Riippuu tuotteesta mihin satsaan. Periaatteesta en osta uutta päällystakkia joka vuosi, mutta mille kelpaa hyvin Tarjoustalon pukeutumispaidat ym peruspaidat

Eli kaikkein kallein on harvoin ihan hintansa väärti, mutta halvinta taas ei minusta kannata ostaa, oli kyse sitten huonekaluista tai vaatteista. Mitä eettisyyteen tulee, niin uskon kyllä että jos ostan kalliimman laukun made in Italy on työntekijöillä paremmat olot kuin 5 e halpislaukun tekijöillä made in China. Ekologisuutta hinta ei tietenkään aina takaa, mutta JOS ostan yhden kalliin tuotteen ja käytän sitä 10 vuotta, enkä 3 halpaa tuotetta joita käytän 3 v kutakin, niin tottakai siinä on eroa.



Mun vanhemmat on sijoittaneet, jos nyt ei suuria, niin keskimääräistä enemmän huonekaluihin viimeksikuluneiden 30+ vuoden aikana. Mikä on tulos tällä hetkellä? Vanhempien sisutustyyli on vaihtunut pelkistetystä enemmän ranskalaiseen ja nyt heidän kotiaan kalustavat mm. Boknäsin kirjahyllyt ja käsintehdyt muhkeat nojatuolit. Meillä on vanhempien vanhoja huonekaluja paljon - Lundian hyllyt, klassinen Alvar Aallon suunnittelema 6 hengen ruokailuryhmä+4 hengen pöytä (vanhempien eka ruokapöytä, meillä kirjoituspöytänä), Artekin sohva jne. Eikä näytä vanhanaikaiselta ja huonekalut on hyvässä kunnossa vaikka ikää niillä on 20-30+ vuotta.

on vähän eri asia kuin tuo, mitä sananlaskuilla "laadusta saa maksaa" ja "halvalla ei saa hyvää" ja "köyhän ei kannata ostaa halpaa" tarkoitetaan.



Eli tosi on, että jonkun jutun vimpan päälle design ja/tai merkki ja/tai ostospaikka voi nostaa hintaa.



Mutta laadukasta ei totta tosiaan yleensä saa halvalla. Kuten ap itsekin toteaa, niitä Kruunukalusteen mööpeleitä pitää sitten ostella tiheämmin uusia...



Itse olen lakannut ostamasta halpiskaluja mm. Ikeasta. Ne eivät vaan KESTÄ. Mitään trendihuonekaluja en osta, mutta olen satsannut hyviin ja kestäviin perushuonekaluihin - sellaisiin, joita ei tarvitse tiheästi uusia ja jotka ovat sen verran perusjuttuja ulkonäöltään, etteivät ala ärsyttää silmää.

meidän keittiön ruokailuryhmä maksoi parikymppiä Lähetyksen kirpparilla. Kestänyt oivallisesti.

miten hinnottelevat: aina ei mene noin umpipuu kalliimpi / lastulevy halvempi. Antiikkihuonekalut tietty kalliimpia, mutta se on asia erikseen.

Vielä edullisemmin saa kirpparilta sitä lastulevykamaa.



Että kyllä se laadukas maksaa siellä kirpparillakin enemmän.

Parikymppisenä mulla ei paljon rahaa ollut. Ostin lastulevy kirjahyllyn, halvan sohvan ja ruokailuryhmän.

Vuoden päästä oli sohvassa kuoppa, kirjahylly vinksotti (olin vaihtanut järjestystä) ja ruokailuryhmän tuolit narisi ja niistä tippui alvariinsa ruuvit.

Nykyään onneksi pystyn ostamaan jo laadukkaampaa ja kestävämpää.



Vaatteissa mä satsaa varsinkin ulkoluasuihin ja kenkiin, muuten kyllä ostan ns. halpis vaatettakin.



Ostan paljon uutena vaatteita, mutta käyn myös säännöllisesti kirpputoreilla ja olen huomannut että sieltä saa ihan hyvää halvalla :)

Meillä on satsattu huonekaluissa juuri laatuun ja ajattomuuteen. Vaihdoimme juuri vanhat sängyt erääseen aika kalliiseen merkkiin mutta tällä uudella voimme huoletta nukkua seuraavat kolkyt vuotta jos niin haluamme. Myöskin nukkumismukavuus on aivan eri luokkaa kuin esim. Ikean sängyssä joka meillä on vierashuoneessa. Samoin meillä on kalusteissa eräskin klassikko josta saa vielä 20 vuotiaana kalliimman hinnan second hand myynnissä kuin mitä Ikeassa maksaisi uusi ja huonekalu on edelleen tyylikäs ja moderni (ei siis uusvanhaa tyyliä). Itse en tätä laatuun satsaamista tajunnut ennenkuin tapasin nykyisen mieheni. Mutta kyllähän tämä laatuasia pätee kaikkeen kuten asunnon ja autonkin ostoon. Vaihto- ja jälleenmyyntiarvo on laatutuotteissa aivan toinen kuin halpiksissa ja näinollen pitemmänpäälle näissä kaupoissa voittaa aina.

mutta älkää sängyssä.