Mä ihastun koko ajan muihin miehiin :(

olet vain jo kyllästynyt mieheesi ja kaipaat säpinää jota ei tutusta ja turvallisesta enää vain irtoa. Saahan sitä ihastua, mutta ei ei tehdä mitään. ;)

Millaista huomaavaisuutta ja arvostusta kaipaat? Millaista saat?



Ja vielä: miksi nykytilanne ei sinulle riitä? Voiko kenties olla, että omat tarpeesi ovat myös korostuneet jostain syystä, esim. itsetunnon heikkenemisen tai vaikkapa silkan tylsistymisen takia? Monta kertaahan tuollainen ihastuminen kielii siitä, että arki puuduttaa ja ihminen kaipaa jännitystä elämäänsä. Mutta voisiko sitä hankkia muulla tavoin kuin muihin miehiin ihastumalla?



Olennaista on siis miettiä MIKSI sinulla on tarve ihastua. En jaksa uskoa tuohon, että syy on miehessäsi - ainakaan yksinomaan. Onko miehesi antama huomio vähentynyt ja jos on, miksi? Jos sitä ei koskaan ole tuon enempää ollutkaan, miksi se on alkanut rassata sinua vasta nyt?

Eri asia alkaa pettämään, toki sekin on suht yleistä. EI siinä auta vaikka puoliso palvoisi maata jalkojen alla, kuitenkin ihminen ihastuu toisiin.

ehkä tavallisesta poikkeavat tunnetilat?



Kyllä sitä voi ihastua toisiin ihan siksi, ettei puoliso anna tarpeeksi huomiota, and that's it. Olipa vaikeeta.

Minulla oli nuorempana tuota samaa vaivaa, mutta pääsin siitä eroon järjenkäytöllä. Eihän se sitä tarkoita, ettenkö saattaisi pitää jotain miestä viehättävänä ja puoleensavetävänä - mutta olennaista on, että antaako sen hallita elämäänsä ja pilata suhteensa mieheensä. Siitä nimittäin alkaa olla kyse, jos - kuten ap kuvailee - jatkuvasti ihastuu muihin miehiin JA syyttää siitä miestään.

ehkä tavallisesta poikkeavat tunnetilat?

Kyllä sitä voi ihastua toisiin ihan siksi, ettei puoliso anna tarpeeksi huomiota, and that's it. Olipa vaikeeta.

Mahdollisimman monta jälkeläistä mahdollisimman monelta eri isältä rikastuttaa populaatiota ja parantaa lajin selviytymismahdollisuuksia.



Nykyihminen voi kuitenkin itse päättää teoistaan eikä tarvitse jäädä evoluution alaisten viettien vietäväksi.

Menin naimisiin siksi että hän oli "paras saatavilla oleva". Mutta tiesin jo naimisiin mennessäni että jään vaille huomiota ja saan osakseni paljon arvostelua.

Halusin perheen ja lapsia. keskityinkin siihen vuosikausiksi vaikka välillä olin ihan epätoivoisen yksin ja uupunut lapsikatraani kanssa. Mieheltä en ole koskaan saanut mainittavaa tukea, varsinkaan henkistä. Kun hän on jotain kotona tehnyt niin "naama norsunvitulla" sitten. Eli se ei ole paljon lämmittänyt.

Nyt olen siirtynyt työelämään ja huomaan että monet miespuoliset pitävät ilmeisesti minua viehättävänä ja mukavana ja vaivautuvat olemaan minulle kohteliaita ja ystävällisiä. Ja olen heti ihan myyty. En ole kyllä antanut tunteitten johtaa mihinkään eikä se ole edelleenkään suunnitlemissa vaikka kiusaus on välillä tosi kova! Olisi niin kiva kun voisi olla onnellinen oman miehensä kanssa!

vai luuletko, että oma ukkosi juoksee työpaikallaankin naama norsunvitulla?

"Olisi kiva kun voisi olla onnellinen"....



Et ole varmasti ainoa, joka on perustanut perheen hiukan hätäpäissään eli ottanut miehen, joka on osunut kohdalle, ilman suurempaa tunteen paloa. Kun lapset on tehty, iskee helposti olo, että "tätäkö tää nyt sitten on hautaan asti, tunneköyhää puurtamista?"



Mieti itse. Jos olet jo kokeillut järjen puhumisen ja parisuhteen kohentamisyritykset (oletko?), niin sitten teet valinnan, jäätkö liittoosi vai et. Mutta ÄLÄ valitse miehen pettämistä, se ei ole reilua eikä johda hyvään. Joko eroat ja yrität etsiä uuden kumppanin tai sitten tyydyt siihen, mitä sinulla on.

###Nyt olen siirtynyt työelämään ja huomaan että monet miespuoliset pitävät ilmeisesti minua viehättävänä ja mukavana ja vaivautuvat olemaan minulle kohteliaita ja ystävällisiä. Ja olen heti ihan myyty. En ole kyllä antanut tunteitten johtaa mihinkään eikä se ole edelleenkään suunnitlemissa vaikka kiusaus on välillä tosi kova! Olisi niin kiva kun voisi olla onnellinen oman miehensä kanssa###





Muista että miehillä on putkiaivot. Ole ystävällinen takaisin eikä mitään muuta.

Eikä siinä ole mitään pahaa, että mieltäsi hiveltää kohteliaisuudet. Ketäpä ei.



Minun työkuvaani kuuluu kohtelias käytös. Ja onkin pidettävä tarkka raja etteivät miehet ala luulemaan liikoja.

Olen nimittäin aivan jotain muuta minkä kuvan työroolini minusta antaa.



Pidä siis privaatti täysin erillään työssäsi.

naiset myös oltuaan ensin vuosikaudet umpiossa koton lasten kanssa, sekoavat päästään lähdettyään takaisin työelämään.



oltuaan liian kauan ilman normaalia aikusten seuraa, kaikki ystävällinen puhe ja normaali chit chat smalltalk tulkitaan flirtiksi ja ihastukseksi.

siinä sitten keski-ikäiset mammat punastelee pikkarit märkinä kaikille miespuolisten kollegoiden jutuille,

käyttäytyvät kuin typerät teinikanapissikset ihastuessaan muihin miehiin,

ja jättävät aidon elämän, aviomeieen ja lapset huomiotta. kodista ne himosti mieheesi ja lala käyttäytyä kuten vastuntuontoinen akuinen ihminen!



noilla työkavereillasikin on varmasti oikea lämmin suhde jota he arvostavat sinua enemmän.

mies retkahtanut johonkin äippälomalta palailijaan, kun noin luovasti asiaan paneudut?

vaan ihan olen vierstä seuraillut liiankin montaa tällaista äippälomalta palailijaa työssäni, ja saanut kuunnella niiden sekavia tilityksiä tuskaan asti.

eikä ne halua uskoa jos niille sanoo että ne miehet vaan yrittää tulla toimeen työkaveriansa kanssa, ei iskeä niitä... huoh!

13 puhui ihan asiaa.



Taidat itse olla aika kypsymätön näkemään yhtään asioiden taakse tai miettimään syvällisemmin kenenkään käytöstä. Saati omaasi

siinä sitten keski-ikäiset mammat punastelee pikkarit märkinä kaikille miespuolisten kollegoiden jutuille,

käyttäytyvät kuin typerät teinikanapissikset ihastuessaan muihin miehiin,

.

Ne joitten edessä kiherrän ja punastelen on 17v poikia

t. 40v rouva