Miettiikö kukaan perinnöllisten sairausten periytymistä lisääntyessään?
Itselläni on dominoivasti perityvä nivelsairaus, mutta en tiennyt asiaa lisääntyessäni. Luultavasti lapsillani ei sitä ole.
Mutta mietittekö te esim puolisonne Aspergerin tai adhd:tä saatika psykopatia. Nuo kaikki ovat periytyviä. Vanhemman osa on tällaisessa tilanteessa hyvin rankka. Kasvatuksella ominaisuutta ei pysty korjaamaan. Iso työ hillitä käytöstä ja opettaa käyttäytymään oikein.
Miettiikö tällaisia kukaan? Vai oletteko vaan toiveikkaita.
Kommentit (16)
Kaverini nai selkeästi älykkään autistin, joka on korkeassa virassa.
Toinen heidän lapsistaan uuvutti kaverini täysin. Ei sopeutunut ryhmiin pienenä. Kaveri jäi kotiäidiksi sitten. Lapsi herätteli öisin monta vuotta noin 6 kertaa yössä. Kouluun mennessä kykeni ryhmään sentään.
Nyt tuo lapsi on aikuinen. Hyvä koulutus. Eipä taida tuleva puoliso ymmärtää, millaiseen sitoutuu. Ei tajua hankalaa pikkulapsiaikaa.
Jos oma lapsi on vaikka adhd, niin aika surku, jos hyljitään. Ymmärrä alanuolet.
Mietin ja toivoin parasta vaikean migreenin kanssa. No, eipä onnistunut. Harmittelen lasten tilannetta välillä ja syytän itseäni.
Minä tajusin juo koulukiusattuna lapsena, että mä en voi koskaan tehdä lapsia, koska ne saattaisivat periä sen piirteen joka minussa muita ärsyttää niin että mua kiusataan eikä huolita kaveriksi. Ei mulla silloin edes mitään diagnooseja ollut, koin vaan olevani liian erilainen sopimaan ihmisporukoihin, ja kärsin siitä niin paljon, että tiesin etten halua siirtää sellaisia geenejä eteenpäin. Paljon myöhemmin, neljissäkymmenissä, mulla diagnosoitiin aspergerin syndrooma. Että se oli sitten se mystinen erilaisuus, miksi aina olin hyljeksitty. Ihan hyvä, etten lisääntynyt.
Ei minulla ole varaa valita puolisoa noin tarkasti, kun kiinnostuneita ehdokkaita tulee vastaan se yksi kymmennessä vuodessa. Naisilla saattaa olla enemmän valinnanvaraa.
Meillä yksi kuollut lapsi ja alkiodiagnostiikalla saatu 2 tervettä. Luomuna ei haluta lapsia yrittää kun 50% periytyy tuo geenivirhe.
Liikaa en miettisi ei niin vakavien juttujen osalta uskaltaako lapsia tehdä vai ei.
-adhd
Eiköhän meillä kaikilla löydy perimässä, kaikista sairauksista ei ole tietoa. Saattaa tulla kauenpaa joku virhe, myös uusia virheitä tulee.
Jokainen elämä on arvokas.
Mietin ja päädyin vasektomiaan. En lisääntynyt enkä lisäänny
Sukulaiset olisi järjestänyt lapsen kautta elämästä helvetin. Paljon myös periytyviä vikoja. Tuskin olisi mitään työntekijää lapsesta tullut, sukulaisten kiristysväline lähinnä.
Jotkut miettivät, jotkut eivät. Ja valitettavasti tuntuu, että edelleen pysähdytään herkemmin miettimään jos sairaus on fyysinen, mutta psyykkiset sairaudet eivät samalla tavalla mietitytä. Esimerkiksi tuttavapariskuntani selvitti tarkkaan ennen lisääntymistä, että onko toisen vanhemman näkövamma periytyvä (on käytännössä sokea), ja jos olisi osoittautunut että on, niin olisivat luultavasti päätyneet adoptioon. Mutta toisaalta en ole kuullut kenestäkään, että esimerkiksi ADHD;n kohdalla kukaan pysähtyy edes miettimään, että mitä jos se periytyy. Toki moni vanhempi jolla on psyykkinen sairaus voi kokea, että se on itsellä hyvällä hoitotaholla, ja jos se lapselle tulee niin saadaan hoidettua silläkin.
Jokaisen tulisi miettiä, on vastuutonta tehdä lapsia vain halusta saada lapsi.
Mietin, minulla on aika monen eri periytyvän saurauden koktaili joista osan sain isältä ja osan äidiltä, niistä huolimatta tein lapsia, toinen lapsista peri aika paljon kaikkea mutta toisella kävi tuuri ja peri vain yhden.
adhd ei ole sairaus, sitä ei tarvitse korjata
jos liitännäisiä, niin voi olla rankempaa, mutta lähtökohtaisesti, jos yleissivistys on tasoa ap, niin pitäisi jättää lisääntymisajatukset siihen
Vierailija kirjoitti:
adhd ei ole sairaus, sitä ei tarvitse korjata
jos liitännäisiä, niin voi olla rankempaa, mutta lähtökohtaisesti, jos yleissivistys on tasoa ap, niin pitäisi jättää lisääntymisajatukset siihen
Onko niin paha adhd, että sähläsit omiasi äidinkielen tunneilla?
ADHD ja as ovat ihan eri asioita kuin oikeasti vakavat jutut. On 100% , 50% , 25% varmuudella vauvalla olevia. Näitä ei yleensä tiedetä vaan tulevat yllättäen. Ensin mainitut nepsy jutut eivät välttämättä periydy.
Lapsilleni olen neuvonut välttämään tällaisia. Yksi vaara on myös psykoosit ja masennukset. Skitsofreniakin on periytyvää.
Mutta ei tällaisista välttämättä puolisoehdokkaalle kerrota.
Asiaa kannattaa miettiä tulevien lasten kannalta. Puoliso saattaa olla löytänyt keinot elää ongelmansa kanssa, mutta lapsi välttämättä ei.