Te, joiden naama näyttää luonnostaan myrtsiltä!
Kun tapaatte uusia ihmisiä, yritättekö tietoisesti hymyillä enemmän kuin miltä oikeastaan tuntuisi, jotta ne uudet ihmiset eivät pitäisi teitä pelottavina tai vihamielisinä?
Kommentit (14)
Mulla näköjään kestää semmoiset kolme kuukautta, että ihmiset huomaa etten ole pelottava, ja alkavat tykätä musta. Syytän tästä naamaani, joka ainakin valokuvissa on synkeä.
Kai nyt, kun oon Myrtsistä.
Työkaverikin sanoi et oon pelottavan näköinen.
En jaksa hymyillä, jos ei hymyilytä.
Mammat, minä tiedän, että osa teistä on naamaltaan perusjuroja. Turha teeskennellä. Vastatkaa, olkaa hyvät!
Vierailija kirjoitti:
Kai nyt, kun oon Myrtsistä.
Työkaverikin sanoi et oon pelottavan näköinen.
En jaksa hymyillä, jos ei hymyilytä.
Olet väsynyt?
Otan missihymyn, ikenet näkyville.
Kyllä yleensä vähän hymyilen kohteliaisuushymyä uusille ihmisille, mutta se tulee ihan luonnostaan, en ainakaan tietoisesti yritä piilottaa myrtsiä ilmettä.
Minkäpä sinne voi mitään, että aika tekee tehtävänsä ja suupielet alkavat roikkua? Enhän minä voi mitään geeniperimälleni. Minulta kysytään tuon tuosta, että olenko masentunut. No, en ole. Lääkäri kysyi samaa asiaa ja totesin hänelle, ettei minulla ole varaa mennä plastiikkakirurgille laittamaan ilmettä kuntoon. Hän ymmärsi, että geenit tekivät minulle tepposen. Eipä sille voi mitään kotikonstein.
Minä olen perusmyrtsi ja en ole ikinä oppinut tekohymyilemään, aika usein ne tekohymyilevät perusnyrpeännäköiset ovat vielä pelottavampia sen pakotetun hymyn kanssa.
En kyllä usko, että kukaan pitää minua pelottavana hymyttömyyden takia. Se on aika yleinen naama Suomessa ja varmaan kaikki tietää, että ihmiset vaan näyttää tuolta, ei ne oikeasti ole vihaisia.
Vierailija kirjoitti:
'Otan missihymyn, ikenet näkyville.'
Suut messingille, jebou!
Oon messissä kuumemittari
kainalossa! 🤧🤒 Mä hymyilen
taitavasti silmillänikin.. 🥳🤠
Vierailija kirjoitti:
Kyllä yleensä vähän hymyilen kohteliaisuushymyä uusille ihmisille, mutta se tulee ihan luonnostaan, en ainakaan tietoisesti yritä piilottaa myrtsiä ilmettä.
Minäkin hymyillen, mutta tietoisesti yritän peittää myrtsin naamani. Hymyillessä olen ihan ihmisen näköinen.
Minulla on laiska naama. Saatan olla ihan iloinen siellä sen takana, mutta kun ei jaksa kokoajan hymyillä tai väännellä sitä niin, ettei ohikulkija luule, että olen vihainen.
Tieryssä iässä suupielet kääntyy alaspäin, se on perusilme, jolle ei voi mitään.
Mulla on vanhemmiten suupielet alaspäin. En ikinä hymyile tekohymyä tai teeskentele ystävällistä. Olen aidosti ystävällinen mielestäni.
En virnistele mitään tekohymyjä. Olen kyllä usein saanut kuulla että olen tuiman ja pelottavan näköinen, eikä pelkoa vähennä helposti irtoava prrrrkele. Mutta kumminkin olen leppoisa ja kuulemma ilopilkku kun vähänkin tutustuu.
On vaan niin että itkut on itketty ja naurut naurettu, mutta huumori ei ole hävinnyt.