Lapsen saaminen on parasta juuri sen ikäisenä kuin siihen on valmis!

Jokaisessa ikäkaudessa on puolensa. Tästä aiheesta on usein palstalla ollut kritiikkiä ja keskustelua, itsekin olen pohtinut aihetta. Itse olen saanut lapseni vähän alle kolmikymppisenä joten aika nk. normi-iässä. Toisaalta mikäli olisin tavannut sopivan miehen, olisin ollut kypsä siihen jo aikaisemmin. Tällaista olen itse huomannut:



Lapsen saaminen nuorena/nuorehkona:

+fyysisesti hyvä kunto

+toipuminen nopeaa fyysisesti

+pienempi todennäköisyys saada sairas lapsi

+Jaksaa lapsen kanssa fyysisesti paremmin touhuta

+Saa elää kauemmin lapsen kanssa yhdessä ja nähdä lapsenlapsensa

- Kaikki eivät ole kypsiä vanhemmuuteen vielä

- Osa kaipaa jatkuvasti omaa aikaa.

-Asuntolainan vuoksi joutuu palaamaan varhain takaisin töihin.

-Osalla nuorista perheistä parisuhdeongelmia





Lapsen saaminen vanhemmalla iällä

+Epävarmuus omasta vanhemmuudesta ehkä vähäisempää ts. toisten mielipiteistä ei enää niin välitä, vaan ei stressaa ja tekee asiat kuten parhaaksi näkee.

+ Ei ole kiire takaisin töihin, kun asuntolainaa jo maksettu ja molemmilla työkokemusta, sekä koulut käytynä.

+ Kypsyys vaikeuksien kohtaamiseen ja sosiaalisien kontaktien solmimiseen kotiäitinä ollessa

+ Parisuhde kypsä vanhemmuuteen

+ Elämää eletty jo, matkusteltu jne.

- Stressiä äitiydestä, jos elämä ollut suorittamista tähän saakka.

- Voi kaivata omaa entistä elämää ja työtä, jos ollut pitkään töissä ja elänyt esim. yksin.

- Fyysinen kunto huonompi, toipuminen hitaampaa (ei tietenkään kaikilla)



Kuitenkin nämä ovat yksilöllisiä ja elämäntilanteeseen liittyviä asioita pitkälti, eikä ollenkaan yksiselitteisiä. Jokainen on valmis äidiksi sitten kun tuntee olevansa siihen valmis.