Lue keskustelun säännöt.
Miten asetat rajasi vai asetatko?
13.08.2025 |
Oletko joutunut opettamaan ihmisille kuinka sinun kanssasi tulee toimia vai suostutko kaikkeen?
Kommentit (10)
En minä mitään rajoja asettele, ne ovat kiinteästi siinä missä ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asetan. Mutta teen sen vaivihkaa. En vastaa ikinä mihinkään puheluihin tai viesteihin illalla, kun rauhoitun nukkumaan. Aamuyöstä kun herään neljältä tai viideltä, voin laittaa vastauksen viestiin, mutta en todellakaan yhdeksältä illalla. Kyllä kaikki ovat oppineet. Toiset vaan hitaammin kuin toiset.
Riippuu ihmisistä. Yksi työkaveri yritti teetättää minulla omia töitään. Sanoin sille aina: "Jep, jep" ja jatkoin omia hommiani. Lopulta se lopetti, kun huomasi, ettei onnistu.
Äidilleni lakkasin hetkeksi vastaamasta puheluihin, kun ei neuvominen muuten loppunut. Otti hänkin onkeensa.
Yksi exä aikoinaan yritti saada minut hyppäämään pillinsä mukaan. Lähdin ylensä kotiini siinä vaiheessa. Sekin pienen kipuilun jälkeen loppui.
En minä mitään ala kenellekään opettamaan. Minä sanon mitä haluan ja mitä en halua, sitten olen tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa, joille se sopii.
Ihan normaalisti. Hyväksikäyttäjiä en katsele mutta osaan kyllä joustaa tarpeen mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen luonnostani hyvin miellyttämishaluinen ihminen, joten rajojen asettamista on pitänyt opetella. Nuorena niitä oli tuskin ollenkaan. Tässä keinojani:
En ole kenenkään hyppyyttettävissä, en kiirehdi vastaamaan viesteihin ja puheluihin.
Parisuhteessa teen selväksi, että kotityöt jaetaan puoliksi, enkä tee enempää kuin erityistapauksissa.
Kun huomaan tarvitsevani omaa aikaa, ilmoitan siitä selkeästi.
En hyväksy kontrollointia, alistamista tai halventavaa kielenkäyttöä. Jos kohtaan sellaista, voin sanoa täysin rauhallisesti, että en katsele tuollaista.
En osallistu kaikkiin kissanristiäisiin, ja jättäydyn hyvillä mielin pois jostain sukulaisten keksimistä aktiviteeteista, jos tuntuu että heidän näkemisensä on liikaa. Myös ystäville osaan sanoa jos olen vaikka väsynyt.
Se on vaan tehtävä valintoja elämässä. Ei, kyllä, ei, kyllä, ei, ei. Siinä ei muu auta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen joutunut, mutta alan olla jo taitava. Lähes poikkeuksetta keskustelut on käyty varsin hyvässä hengessä.
Isomummolle olen sanonut, että vastaan puhelimeen vain kun pystyn puhumaan, eli hänen ei tarvitse kantaa huolta siitä häiritseekö vaan minä huolehdin rajoistani itse.
Omille vanhemmilleni olen sanonut, että lastenlasten kyläilyt ilman vanhempia jatkuu vain sillä edellytyksellä että turvaistuimia käytetään ja alkoholia ei.
Pomolle olen sanonut että erityislapsen äitinä joudun jatkamaan lyhennettyä työaikaa lapsen kuntoutuksen järjestämiseksi, mutta että joustan työajoista aina kun voin jos on jotain akuuttihommia.
Yläkoululaiselle olen sanonut, että pyykki- ja läksyapu-toiveet on esitettävä ennen klo 21, sen jälkeen on kioski kiinni (lasten kohdalla myönnän kyllä tekeväni poikkeuksia rajoistani...).
Puolisolleni olen sanonut, että jos hän tarvitsee pienenkin erimielisyyden jälkeen kolme päivää mykkäkoulua, minä en sille mitään voi, mutta en aio enää osallistua siihen ja lepytellä ja sovitella, vaan hän voi itse ottaa vastuuta keskusteluyhteyden palauttamisesta (ja keskustelun loppuun saattamisesta) kun on siihen valmis, minä jatkan sillä välin elämääni. Oli muuten vapauttavaa!
Yhdelle läheiselle olen sanonut, että meille saa tulla jos menee huonosti ja on selvänä, mutta puhallutan, ja kotiini en ota päihtyneenä.
Synttärikutsut sukulaisille lähtee nykyään "ilmoita tähän mennessä tai tule eväiden kera" koska en jaksa odottaa viimeiseen iltaan tuleeko se gluteeniton vai ei kun tykkään vähän ennakoida.
Ja 11-vuotiaalle toki pitää välillä muistuttaa millaista puhetapaa äiti kuuntelee. En ole piika tai likosanko.
Tässä jotain esimerkkejä.
Olin lapsena ja nuorena tosi kiltti, kunnes opin ikävällä tavalla miten maailma toimii. Eli osaan nykyään asettaa rajani niin, etten joudu joopas-eipäs -tilanteisiin. Tässä auttaa ihmistuntemus, eli nykyään haistan jo kaukaa ja luotan intuiitioon keiden ihmisten kanssa ei kannata olla tekemisissä. Jos kyse on työkaverista, minimoin kanssakäymisen tälläisen ihmisen kanssa.
Aika paljon sellaisella itsensä positioinnilla tilanteisiin pystyy vaikuttamaan siihen, joutuuko muiden pompoteltavaksi.
Miksi suostuisin kaikkeen? Ei kai kukaan tervejärkinen ihminen vain tee mitä muut haluavat.