Haluaisiko joku poliisi tai palomies kertoa miten selvitä siitä että näkee ruumiita jatkuvasti?
Kiinnostaisi molemmat ammatit ja niihin olisi ehkä jotain edellytyksiäkin mutta mietityttää kuinka paljon tuo kuoleman kanssa tekemisiin joutuminen.
Kommentit (22)
Enemmän varmaan hoitajat ja lääkärit tällaisia näkee. Työtä sekin on.
Ennen vanhaan poliisit ainakin ryyppäsivät paljon saunailloissaan ja puhuivat asiat halki.
Ruumiit näyttää ku nukkuis. Oon ite sairaanhoitaja ja nähny niitä lukuisia. Myös ihmisen kuolevan.
Vierailija kirjoitti:
Ruumiit näyttää ku nukkuis. Oon ite sairaanhoitaja ja nähny niitä lukuisia. Myös ihmisen kuolevan.
Poliisit menee paikalle, kun joku on ollut mädäntyneenä metsässä tai ampunut itseään haulikolla suuhun. Ei sinne hoitsut mene.
Vierailija kirjoitti:
Ruumiit näyttää ku nukkuis. Oon ite sairaanhoitaja ja nähny niitä lukuisia. Myös ihmisen kuolevan.
Vähän eri asia. Oon itsekin hoitaja ja nähnyt lukuisia vainajia mutta mitäs sitten kun joku nuori on monessa osassa jonkun onnettomuuden seurauksena?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruumiit näyttää ku nukkuis. Oon ite sairaanhoitaja ja nähny niitä lukuisia. Myös ihmisen kuolevan.
Poliisit menee paikalle, kun joku on ollut mädäntyneenä metsässä tai ampunut itseään haulikolla suuhun. Ei sinne hoitsut mene.
Mihin luulit et onnettomuudesta selvinneet tai ammutut ihmiset jotka on vielä hengissä tuodaan? Tai terminaalivaiheen syövässä olevat?
Siihen tottuu ajan kanssa kun näkee kroppia riittävästi.
Joskus voi tietenkin mennä tunteisiin koiran raatelema vauvan bodi, mutta eihän siinä muu auta kun kerätä jätökset ruumispussiin puutarhasta ja yrittää pitää kirjaa et kaikki raajat löytyy ettei jää esim. toista kättä taaperoiden löydettäväksi hiekkalaatikosta.
Junan alle jääneet on aika helppoja kun voi lapioida jätteet suoraan laatikkoon.
kaikkeen tottuu, heikot vaihtaa kenttää.
Vierailija kirjoitti:
Mutta miten sitä kestää?
ap
Ihminen kestää paljon enemmän kuin luulisi.
Tunteet kuolettamalla, ettei tunne enää normaalia empatiaa.
Eihän se kuollut enää tunne mitään.
Vierailija kirjoitti:
Ruumiit näyttää ku nukkuis. Oon ite sairaanhoitaja ja nähny niitä lukuisia. Myös ihmisen kuolevan.
Katso kysymys.
Sulta ei nyt ole kysytty mitään.
Vierailija kirjoitti:
Eihän se kuollut enää tunne mitään.
Sitä ennen tunsi?
Vierailija kirjoitti:
Rupea veturinkuljettajaksi.
Patologi on kans hyvä veto. Eikä tekoäly korvaa sitä.
Minun pari tuttuaa poliisia ainakin käsittelee sitä ihan vain juomalla viinaa, kun ei ole töitä.
Eikö AP uskalla/osaa ajatella kuolemaa; tuhoutumista ja non-eksistenssiä? Itse näin hukkuneen jo lapsena; ala-asteikäisenä. Eipä se niin ihmeellistä ollut.
Osastoilla, ensihoidossa ja patolla työskennelleenä, niin asenne. Tarkoitan, että toiset ei pysty ikinä, toiset opettelee ja joillekin se vaan on helpompaa. Mutta silti eteen voi tulla tehtävä, joka jostain syystä menee ihon alle, lapset esimerkiksi. Joku käsittelee ne oman päänsä sisällä, mutta monet juttelee työkavereiden kanssa, jotkut käy työpsykologilla. Joskus joku juttu voi jäädä vaivaamaan loppuelämäksi, mutta sen kanssa oppii elämään, ei ajattele sitä.
On myös ihmisiä, jotka kuormittuvat ajan kanssa ja vaihtavat muihin tehtäviin. Jollekulle, kuten itselleni kävi, tuli eräs niin pahasti ihon alle päässyt tehtävä, että totesin, etten enää ikinä halua kokea samaa ja vaihdoin alaa ihan totaalisesti.
Ei niihin ammatteihin mitään homoja haluta. Unohda koko juttu ja opiskele floristiksi.