Mielipide: Suomi on taloudellinen itsemurhaprojekti velkaa, maksuja ja alistumista vailla järjen hiventäkään

Suomen taloudellinen tilanne on ajautunut absurdiin ja vaaralliseen umpikujaan. Tässä ei ole enää kyse sattumista, kriiseistä tai ulkoisista paineista kyse on systemaattisesta poliittisesta epäonnistumisesta ja vastuun pakoilusta. Meitä johdetaan kuin vararikossa olevaa perheyritystä, joka ottaa uutta pikavippaa maksaakseen edellisen ja vielä sen päälle tilaa lentoliput konferenssiin, jonka hyöty on pyöreä nolla.

Kun luottoluokittaja Fitch laski Suomen valtion luottoluokituksen heinäkuussa yhdellä pykälällä, sen olisi pitänyt olla hälytyskello, joka saa Arkadianmäellä savun nousemaan korvista. Mutta ei hallitus jatkaa kuin mitään ei olisi tapahtunut. Samaan aikaan Suomi maksaa miljardiluokan nettomaksuja Euroopan unionille, rahoittaa Ukrainan sotaa enemmän kuin moni isompi valtio suhteessa väkilukuun ja sitoutuu yhä suurempiin Naton puolustusmenoihin.

Jo nyt Suomen Natoon liittymisen kokonaiskustannukset kohoavat arviolta useisiin miljardeihin euroihin seuraavan vuosikymmenen aikana pelkästään vuoden 2024 puolustusbudjetti on yli 6,2 miljardia euroa. Siihen päälle tulevat kansainväliset hankkeet, tukipaketit ja kalustoinvestoinnit, joihin ei ole realistista katetta ilman lisävelkaa. Mikä on kansallinen etu, kun kaikki resurssit poltetaan kansainvälisiin areenoihin samalla kun kotimaassa leikataan sairaanhoidosta, koulutuksesta ja vanhustenhoidosta?

Ja entäpä nyt? Yhdysvallat ilmoittaa uusista rajuista tulleista eurooppalaisille tuotteille käytännössä rangaistusluontoisista maksuista, jotka kohdistuvat esimerkiksi metalliteollisuuteen ja ajoneuvoihin. Euroopan unioni on polvillaan eikä kykene reagoimaan muuten kuin vääntämällä uusia sisäisiä tukijärjestelmiä, joista maksajina ovat niin, tietenkin: suomalaiset veronmaksajat.

Suomen hallitus ei ole tässä tilanteessa uhri. Se on aktiivinen tekijä, joka tukee tätä EU:n ylikansallista alistumiskulttuuria ja Yhdysvaltain johtamaa geopoliittista linjaa ilman omaa järkevää strategiaa. Suomi maksaa ja nielee, mutta ei koskaan aseta ehtoja tai aja omia etujaan. Sen sijaan jatkamme velalla pelaamista. Valtion velka on ylittänyt jo 160 miljardia euroa, eikä loppua näy vuosikymmenen loppuun mennessä luku uhkaa kivuta reippaasti yli 200 miljardin, jos nykyinen suunta jatkuu.

Velka on kuin hiljainen keuhkotauti se ei tapa heti, mutta nakertaa kaiken perustoiminnan pohjan pois. Ja silti hallitus ottaa uutta lainaa, koska poliittinen selkäranka ei kestä leikata EU-maksuja, puolustusmenoja tai ulkomaanavustuksia. Sen sijaan leikataan lapsiperheiltä, työttömiltä ja eläkeläisiltä.

Missä on Suomen etu? Missä on kansallinen harkinta? Miksi olemme muuttuneet maksajavaltioksi, joka ei saa koskaan mitään takaisin? Meidän johtajamme eivät suojele kansaa, he suojelevat järjestelmää vaikka se järjestelmä vetää meidät kurimukseen, jossa tulevaisuus koostuu pelkistä maksueristä ja poliittisesta kyvyttömyydestä.

Suomi ei enää ole suvereeni taloudellinen toimija. Me olemme järjestelmän pankkiautomaatti, josta nostetaan rahaa aina kun joku suurempi niin päättää. Ja sitä automaattia ylläpidetään velkakortilla, joka on jo nyt umpeutumassa.

Onko tämä se itsenäinen Suomi, jonka puolesta sukupolvet rakensivat, taistelivat ja uhrautuivat?

Jos tämä meno ei lopu nyt, se loppuu vasta sitten kun on liian myöhäistä.

Juha Korhonen



Päätoimittaja, Mediamaailma