Onko kaikki 6-vuotiaat tytöt hirveitä möksöjä?

ihan mahdoton kiukkukalle. On muuttunut sellaisesksi kesän aikana. Murjottaa/suuttuu ihan kaikesta, vänkättää vastaan ja itkeskelee, jos ei joku heti suju... Ja eskari tosiaan on alkamassa. Taitaa kuulua ikään! Rasittavaa kyllä... =)

Jostain syystä kivoista, sosiaalisista tytöistä on tullut eskarin/koulun kynnyksellä mököttäviä ja kiukuttelevia, jotenkin teinimäisiä :)

eskaritytöillä kotimaailmassa tuossa iässä hyvin tavallista.



Päiväkodissa ovat kaikin puolin fiksuja ja tekevät kuten käsketään, mutta vanhempien ilmaannuttua näkyviin, muuttuvat ihan toisiksi. Eipä ihme, että tuota ikää kutsutaankin usein pikkumurkkuiäksi.



Se on sitä kapinaa, kun ei tiedä onko nyt pieni vai iso lapsi.

Kitke turhanpäiväinen mökötys pois ennen kuin ehtii edes alkamaan.



Lapsi kävelee kohta ylitsesi.



Komento takaisin vanhemmille!

eskaritytöillä kotimaailmassa tuossa iässä hyvin tavallista. Päiväkodissa ovat kaikin puolin fiksuja ja tekevät kuten käsketään, mutta vanhempien ilmaannuttua näkyviin, muuttuvat ihan toisiksi. Eipä ihme, että tuota ikää kutsutaankin usein pikkumurkkuiäksi. Se on sitä kapinaa, kun ei tiedä onko nyt pieni vai iso lapsi.

anteeksi:)

nyt 8v.

eikä mökötä





mutta tekemistä tarttee olla kaiken aikaa, olla menossa johonkin , tai kavereita olla kaiken aikaa

Tyttö 5v.

nyt 8v.

Ei oo ihaan normaalia. Eikö hän saa/uskalla näyttää vanhemmilleen negatiivisia tunteitaan? Voi olla haitallista kehitykselle.

Aina selitetään asioita lapsen iällä, se nyt kuuluu siihen ja siihen ikävaiheeseen.



Ihan hölynpölyä. Se on vanhemmista kiinni miten lapset kasvatetaan ja miten heidän sallii kasvaa.



Nyt kyse ihan terveistä lapsista ilman diagnooseja.

mutta paiskoo ovia, kannat kopisee jne pienimmistäkin syystä. Jännittää myös ¨paljon eskarin alkua, vaikka kaverit on tuttuja entuudestaan, joten itse olen ajatellut että purkaa jännitystään näin. Voipi tosin olla jotain syvällisempää kuten tämä pieni tyttö/iso tyttö ajatelma mutta oli mitä tahansa, ei ole vielä hallitsematonta

Miksi opetatte ja sallitte lapsillenne mököttämisen?



Vihainen voi olla ja suuttunut ja vaikka mitä mutta se, että murjottamalla saa ympäristön haltuunsa ja siihen lähtevät vielä vanhemmat ja puoli sukua, mahdolliset vieraat jne mukaan niin en voi ymmärtää, että vanhemmat sallivat sellaisen käytöksen.

Vai mököttääkö teillä vanhemmatkin aina kun jokin pännii? 5v saakka tyttö sai kiukkukohtauksia, jotka onneksi loppuivat ennen eskari-ikää. Sitten konfliktit ovat olleet lähinnä sanallisia - äänen korottamista, vänkäämistä ja valittamista. Ja liian pitkälle mennyt väittely saa itkun aikaan (yleensä tosin vain isän kanssa, koska minä osaan käsitellä asiat järkevämmin, enkä jankkaa samaa asiaa loputtomasti kuten isänsä).

nyt 8v.

Ei oo ihaan normaalia. Eikö hän saa/uskalla näyttää vanhemmilleen negatiivisia tunteitaan? Voi olla haitallista kehitykselle.

Aina selitetään asioita lapsen iällä, se nyt kuuluu siihen ja siihen ikävaiheeseen. Ihan hölynpölyä. Se on vanhemmista kiinni miten lapset kasvatetaan ja miten heidän sallii kasvaa. Nyt kyse ihan terveistä lapsista ilman diagnooseja.

Ihan normaaliin kasvuun kuuluu eri vaiheita. Se on ihan fakta. Mutta toki toisinajattelu on sallittua;)

Aivan selvästi jokin henkisn kasvun pyrähdys tässä iässä on. Oma tyttäreni hakee huomattavasti enemmän rajoja esim. ulkona liikkumisessa ja muutenkin itsenäisyydessä. On myöskin alkanut omaksua äidiltä "muka-aikuismaisia" käytösmalleja riitatilanteissa jne. Kiva... On muuten hyvä peili omalle käytökselle.

yleensä se on niin että normaalilla lapsella on ns. kaikkivoipasuuskuvitelma ja itseluottamus parhaimmillaan kuin koskaan eskari - ekaluokkalais iässä. Sitten kun mennään kouluun joudutaan karusti toteamaan ettei ollakaan niin isoja, vaan ollaankin silti yhä aika pieniä ja ei osata kaikkea vaikka haluttas...



Perus psykologiaa, kannattaa perehtyä kehityspsykologiaan joissa näitä asioita käsitellään :)

8v ei oikeastaan ikinä. Hetkellisesti kyllä suutahtaa, mutta se on yleensä nopeasti ohi.



Mielestäni tuo on ihan luonnekysymys ei kasvatuksesta johtuvaa. Itseänikin ikävät asiat jää vaivaamaan pitkäksi aikaa, ottaa aikansa ennen kuin pääsen niistä yli. Mieheni on taas on yleensä aina aurinkoinen ja hyvällä tuulella. Eli vanhempi lapsi on kuin minä, nuorempi kuin isänsä.



Totta on, että usein 6-7 vuotiailla on joku kriisikausi.

kuuluvalla kiukuttelulla ja uhmalla. Mutta kyllä on poittia myös näillä kommenteilla, joissa kehoitetaan kiinittämään huomiota kasvatukseen.



Jos lapsen sallii mököttää aina ja joka asiasta ja vieläpä niin, että kun lapsi mököttää, vanhemmat pyörivät ympärillä hössöttäen ja yrittäen saada lapsen leppymään ja hyvälle tuulelle, niin tokihan lapsi saa siitä voittajafiiliksen itselleen ja toteaa mököttämisen tehokkaaksi keinoksi tilainteissa joissa jokin ei itseään miellytä.



Vanhemmat päättävät sen millainen käytös on suotavaa eri tilanteissa. Lapsen pitää saada näyttää tunteensa ja purkaa kiukkunsa, mutta siihenkin löytyy monia keinoja. Jos päivät alkaa täyttyä mökötyksestä, niin siihen kyllä puuttuisin. Tiukka keskustelu lapsen kanssa siitä mikä olisi sovelias keino selvittää erimielisyydet. Vanhempien on myös omalla käytölsellään tehtävä lapselle selväksi ettei mököttämällä lapsi saavuta yhtään mitään, ei edes vanhemman huomiota!



Kuinkas ne lapset muuten oppisivat jollei vanhemmat näytä suuntaviittoja. Tuollaiset jatkuvasti kiukuttelevät, mököttävät lapset ovat niitä opettajien "unelmia"...kun on saanut (joutunut) kotona pyörittämään elämää ja sanelemaan vanhemmille säännöt, onkin koulussa mahdotonta sopeutua auktoriteettien saneltaviksi!

Meillä 6v, menee nyt eskariin ja on ystävällinen ja hyvätapainen lapsi.

Kaikkiin pyyntöihin, ehdotuksiin yms ensimmäinen reaktio on aina "EI!" ja kaikki, mikä vähänkin on ei-niin-kivaa (esim nukkumaan meneminen, syömään tuleminen, se ettei lemppariohjelma alakaan tv:stä heti) jne) on tyhmää, samoin äiti - monta kertaa päivässä. Ei sentään mökötä mutta ovea on paiskonut ja tavaroita. Tulee ihan murkkuikäinen mieleen paitsi että mittakaava on onneksi pienempi.



Ja kyllä, me vanhemmat kasvatamme poikaa. Joka kerta siitä tyhmittelystä huomautetaan, Heureka-reissu peruuntui kun poika vaan kiukutteli ettei halua lähteä minnekään. Omassa huoneessa käydään rauhoittumassa jos ei puhe auta. Ihana, fiksu lapsi