Lue keskustelun säännöt.
Masentunut puoliso, mitä tehdä?
10.08.2025 |
Olen kuullut tilanteista kun toinen ottaa eron puolison masennuksen takia. Nyt alan ymmärtää miksi.
Itselläni on elämänhalua, joka ilmenee haluna tehdä erilaisia asioita harrastaa ja pitää itsestäni huolta. Puoliso taas ei halua mitään, olla vaan. Minusta tuo vaikuttaa paljon masennukselta. Osittain hän myöntääkin sen.
Olen jo paljon oppinutkin tekemään, harrastamaan ja pitämään huolta itsestäni yksin. Mutta jotain asioita, esim.lomailla ja remontoida yhteistä taloa olisi mukava tehdä yhdessä. Näissä asioissa hänen tilansa korostuu, minusta tuntuu että vedän häntä perässäni mukanani kuin tahdotonta möykkyä, joudun valitsemaan kaiken, ja saan kuulla jos valitsen väärin, mutta mitään omaa halua ei silti ennakkoon ole.
Mitään ei voi myöskään suunnitella etukäteen, se on mahdotonta ihmisen kanssa joka ei halua mitään. Ymmärrän hetkessä elämisen, mutta itse nautin esim.loman suunnittelusta, se on samalla haaveilua, unelmointia joka antaa voimaa arkeen. Hetkessä voi elää, mutta eikö sitten viimeistään lomalla pitäisi olla joku halu sen suhteen mitä tehdään? Tai ei se muuten ole elämistä, olemista vaan.
Raskasta on myös itse yrittää pitää itsestään huolta, kun kokoajan kaappiin ilmestyy puolison toimesta herkkuja. Asiasta on tullut minulle tärkeä, onnistuneen elämäntapa muutoksen myötä, mutta en jaksa vuosia tahdonvoimalla vastustaa jatkuvasti saatavilla olevaa roskaruokaa. Tuntuu että hän vähän myös nauttii siitä kun saa tuoda sitä nenäni eteen ja yrittää musertaa onnistumiseni.
Olen välttänyt sanomasta, että hoitoon tai tulee ero, mutta onko se ainoa vaihtoehto? Kuulostaako tilanne kenellekään tutulta, ja miten olette selvinneet?
Kommentit (22)
Niin tarkoitatko että molempien pitäisi mennä terapeutille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse elin vuosia masentuneen kanssa. Sinulla on kolme tietä.
1. Masentunut sairastuttaa sinut ja masentelette sitten yhdessä
2. Elät omaa elämää masentuneen rinnalla. Lopulta opit tekemään kaiken yksin. Menemään yksin. Harrastamaan yksin. Lomailemaan yksin. Remontoimaan yksin. Lopulta et enää koe mitään yhteyttä puolisoon ja olet yksin parisuhteessa (tämä oli minun tieni)
3. Olet rohkea ja tunnustat, että vain masentunut voi auttaa itseään ja lopetat mahdollistamasta hänen elämäänsä ja otat eron (näin minun olisi pitänyt tehdä 10v aiemmin)
Toivotan jaksamista minkä tien sitten valitsetkin.
M42
Minkälainen keskusteyhteys teillä on puolisosi kanssa, pystyttekö puhumaan asiasta?
Onko hän avunpiirissä tai valmis ottamaan apua vastaan?
Oletteko yhdessä käyneet juttelemassa pariskuntana asioista?
Entä voitko sinä jutella jonkun kanssa asiasta?
Sitten se vaikein kysymys, onko jotain mitä sinä voit tehdä toisin tai mikä kuormittaa puolisoasi? Yleensä toisen ongelmat on helpompi nähdä, kuin omat puutteet ja haasteet. Helppoa olisi sortua ajatukseen, että kunhan puoliso ei olisi enää sitä ja tätä, niin elämä olisi parempaa, sen sijaan että kykenee kohtamaan mahdolliset omat virheensä ja niiden vaikutukset.
Jokainen parisuhde on omanlaisensa ja jossain määrin aina joutuu tekemään kompromissejä. Sitten on toki asioita, missä niitä ei voi tehdä.
Masentuneena, ahdistuneena jne. elämä on kapeaa, sen lisäksi että se on raskasta kumppanille. Loppukädessä jokaisen pitää kantaa vastuu itsestään eikä sitä voi ulkoistaa muille (ellei tämä muille käy). Oman pahan olon taakse ei voi loputtomasti mennä, mutta läheisten tukea varmasti tarvitsee. Voi olla esimerkiksi, että sinun pitää varata puolisollesi lääkäriaika ja viedä hänet sinne. Tai voit joka ilta sanoa, että mennään yhdessä ulos tai vaikka puistonpenkille istumaan. Tai käytte autoajelulla.
Masennus ei ole helppo sairaus, se vaatii voimia paitsi sairastuneelta, myös perheenjäseniltä. Siksi on tärkeää että huolehdit myös itsestäsi ja pyrit tekemään asioita joista nautit. Voi olla että joudut tekemään joitain asioita eri tavalla, jolloin joudut opettelemaan uudenlaista sisäistä puhetta "Olipa mukava kun lähdin pyöräilemään yksin, sain samalla kuunnella suosikki-podcastia".
Sitten voi käydä niinkin että asiat ei vaan parane, sinä et pysty muuttamaan tilannetta ja joudut tekemään päätöksen, että jatkaako vaiko eikö. Voimia teille molemmille kovasti.
T. Sekä masentuneena ollut että masentuneen puolisona
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hankkiudu eroon ennenkuin oma elämäsi on samanlaista ja pilalla. Et ole vastuussa puolisostasi.
Siis onkohan tuo edes masentunut, vaan vain hyvin erilainen ihminen kuin sinä. Itse olen tuollainen kuin puolisosi, eli en halua ihmeemmin tehdä mitään, olla vain, ilman mitään masennusta. Olen minäkin joskus parisuhteessa suostunut aktiivisemman toisen mieliksi raahautumaan matkoille ja ties minne, mutta sitten sitä toista on harmittanut kun en osallistu suunnitteluun, ole innostunut jne. En kai, koska mä mieluummin olisin ollut kotosalla pelailemassa tietokoneella tai olemassa vain.
Toisaalta jos tuo vaan on hänen perusluonteensa, eikä masennusta, niin huonompihan se on teidän suhteeen jatkolle, koska perusluonteesta ei parannu. Tässä tapauksessa olisitte todennäköisesti niin erilaisia ihmisiä, että onnellista suhdetta ei voi koskaan teille tulla, korkeintaan välittävä, jos molemmat suostuu tekemään paljon kompromisseja voidakseen jatkaa yhdessä. Jos se taas on kliinistä masennusta, niin sitten toki voi terapiasta ja lääkkeistä olla apua ja tilanne voi muuttua. Mutta jos mies on aina ollut tuollainen, tai ihan vaan iän myötä tapahtuvan luontaisen omaan suuntaansa kasvun kautta tullut tuollaiseksi, niin sitten et voi muuta kuin joko hyväksyä hänet tuollaisenaan, tai lähteä ja etsiä sopivampaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etsi, etsi, vaihda, vaihda, kuvittele, kuvittele.
Ei ole masennus, se näkyy päivittäin arjessa, esimerkiksi ei jaksa huolehtia edes omasta hygieniasta.
Te ette vaan sovi yhteen. Toinen kaipaa selkeästi rauhaa ja sinä aktiviteetteja myös lomalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämäntapa muutos on sitä että vaikka ois pöydät täynnä roskaruokaa sä et edes kaipaa sitä, kun se uusi elämäntapa tuo sulle niin paljon muuta tilalle.
Masennuksen lisäksi tulee mieleen ADHD, jossa yhtenä haasteena voi olla aloitekyvyttömyys ja vaikeus tehdä asioita, varsinkin jos ne on tylsiä tai niiden lopputulos on liian abstrakti.
Toki voi olla myös tuo, että on tyytyväinen elämäänsä juuri noin, mutta aktiivisille ihmisille näyttäytyy siltä, että elämä on "vääränlaista". Hankala sanoa, mistä voisi olla kyse ja mikä auttaisi, kun ei selvinnyt että onko tilanne jossain vaiheessa muuttunut vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me erottiin. En vaan enää jaksanut olla toiselle äitinä ja kantaa huolta aivan kaikesta. Vaikka miten yritin tsempata ja auttaa niin ei se riitä mihinkään jos toinen ei itse tee asioille mitään. Sen verran reipastui että haukkui minut maan rakoon miten olen kamala ihminen kun jätän sairaan oman onnensa nojaan.
Ero teki lopulta hyvää myös hänelle. Oli pakko alkaa ottaa itse vastuuta ja tehdä asioita kun ei ollut enää ketään joka tekisi puolesta.
Vierailija kirjoitti:
Itse elin vuosia masentuneen kanssa. Sinulla on kolme tietä.
1. Masentunut sairastuttaa sinut ja masentelette sitten yhdessä
2. Elät omaa elämää masentuneen rinnalla. Lopulta opit tekemään kaiken yksin. Menemään yksin. Harrastamaan yksin. Lomailemaan yksin. Remontoimaan yksin. Lopulta et enää koe mitään yhteyttä puolisoon ja olet yksin parisuhteessa (tämä oli minun tieni)
3. Olet rohkea ja tunnustat, että vain masentunut voi auttaa itseään ja lopetat mahdollistamasta hänen elämäänsä ja otat eron (näin minun olisi pitänyt tehdä 10v aiemmin)
Toivotan jaksamista minkä tien sitten valitsetkin.
M42
Tämä oli hyvin sanottu. Ikinä en ole ollut niin yksinäinen kuin siinä suhteessa jossa mies oli masentunut. Mulla alkoi tulla loppuajasta ihan ihme oireita ja särkyjä. Siinä oli lopullinen herätys siihen että se suhde sairastuttaa lopulta myös minut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin kumpi teistä on masentunut? Että puoliso kiusaa ostamalla herkkuja kaappiin eikä halua suunnitella lomia?
Ap, jos et provoile niin käy ihan alkuun lukemassa vaikka Mielenterveystalon sivuilta masennuksesta ja sen oireista. Mistä tiedät että puoliso on masentunut jos hän ei käy lääkärissä?
Itse ainakin haluan että arki on miellyttävää eikä vain sen seuraavan loman odottamista tai suunnittelua. Meillä puoliso tekee juuri tuota, työ on kuulemma kaikki kaikessa ja ihmisen arvon mitta mutta jo maanantaina alkaa viikonlopun odotus ja herätysten lasku.
Masentunutta ei voi lähipiiri parantaa mutta toipumisen voi päsmäröinnillä ja pomottamisella tehdä ihan h*lvetin vaikeaksi!
T: Vaikeaa masennusta sairastava, apua hakenut ja lääkärin diagnoosi
Masentuneen hylkääminen on julmaa.
Vierailija kirjoitti:
Me erottiin. En vaan enää jaksanut olla toiselle äitinä ja kantaa huolta aivan kaikesta. Vaikka miten yritin tsempata ja auttaa niin ei se riitä mihinkään jos toinen ei itse tee asioille mitään. Sen verran reipastui että haukkui minut maan rakoon miten olen kamala ihminen kun jätän sairaan oman onnensa nojaan.
Ero teki lopulta hyvää myös hänelle. Oli pakko alkaa ottaa itse vastuuta ja tehdä asioita kun ei ollut enää ketään joka tekisi puolesta.
Huojentavaa kuulla, että "jätetty" saattaa alkaa elämään omaa elämää eron jälkeen. Puolison mahdollista pärjäämistä mietin mahdollisen eron koittaessa.
Vierailija kirjoitti:
Itse elin vuosia masentuneen kanssa. Sinulla on kolme tietä.
1. Masentunut sairastuttaa sinut ja masentelette sitten yhdessä
2. Elät omaa elämää masentuneen rinnalla. Lopulta opit tekemään kaiken yksin. Menemään yksin. Harrastamaan yksin. Lomailemaan yksin. Remontoimaan yksin. Lopulta et enää koe mitään yhteyttä puolisoon ja olet yksin parisuhteessa (tämä oli minun tieni)
3. Olet rohkea ja tunnustat, että vain masentunut voi auttaa itseään ja lopetat mahdollistamasta hänen elämäänsä ja otat eron (näin minun olisi pitänyt tehdä 10v aiemmin)
Toivotan jaksamista minkä tien sitten valitsetkin.
M42
Et tainnut sitten kymmenessä vuodessa oppia ymmärtämään masennusta sairautena jos käytät sanaa "masennella". Kuulostat minun puolisolta josta mietin eroa koska hän on "hyllyttänyt" minut masennuksen takia. Ei, hän ei tee asioita puolestani koska minun kuuluu hoitaa omat ja hänenkin asiat koska eihän minulla muutakaan ole. Toisin sanoen koska en ole tällä hetkellä työkykyinen niin voin toimia kokopäiväisenä juoksutyttönä ja kuunnella haukut päälle.
Pahoittelen jos ymmärsin kommenttisi väärin.
Vierailija kirjoitti:
Masentuneen hylkääminen on julmaa.
Siinä vaiheessa jos tilanteesta on sairastunut itsekin tai puoliso ei suostu hakemaan apua, rakkaudellisin teko itseä kohtaan voi olla ero.Kyseessä ei ole vain masentuneen elämä vaan myös sen toisen.
Haluaisin uskoa että suurin osa yrittää kaikkensa, että esimerkiksi parisuhde saadaan jatkumaan, mutta on varmasti ihmisiä jotka ei kestä tilanteessa ollenkaan ja eroaa ns. saman tien.
Niin että nappia naamaanko vai 🤢🤢 hyi helvetti
On ainoa keino, jos et halua katsoa samaa menoa hamaan tulevaisuuteen asti. Ja puoliso terapiaan myös!