Voiko laulamaan oppia vaiko onko se vaan syntymälahja, että joko osaa tai sitten ei?

Se on harjoittelun tulosta. 

Täytyy olla musikaalinen. Sitten aletaan harjoitella.

Vierailija kirjoitti:

Täytyy olla musikaalinen. Sitten aletaan harjoitella.

Eikä täydy. Vai mitä muka edes on musikaalisuus? Kaikkihan sellaisia ovat, jotka yhtään pitävät musiikista.

Teknisesti voi opetella laulamaan, mutta jos ei ole ns. sävelkorvaa, niin voi laulaa mutta nuotin vierestä ja väärällä temmolla.

Harjoittelemalla oppii. Kuinka kauan siihen menee riippuu sitten siitä kuinka monta osa-aluetta täytyy oppia esim äänenmuodostus, rytmi, fraseeraus etc. Jotkin näistä on ihmisellä luonnostaan ja ne puuttuvat palaset sitten opetellaan.

Se on lahja kuten musikaalisuus ylipäänsä.

Nuottikorvaa ei voi oppia. Asioita voi parantaa harjoittelulla, mutta nuotin vierestä hoilaava ei tule hyväksi tai edes siedettäväksi laulajaksi koskaan. Itsekin kuulun tähän ryhmään.

Toisaalta menestyä voi laulaa osaamattakin, esim nyt vaikka Cheek.

Kaikki asiat opitaan tekemällä. 

Vierailija kirjoitti:

Teknisesti voi opetella laulamaan, mutta jos ei ole ns. sävelkorvaa, niin voi laulaa mutta nuotin vierestä ja väärällä temmolla.

Taitavatkin laulajat voivat joskus joutua harjoittelemaan tietyn nuotin laulamista. Kaikilla on erilaiset lihaslikkeet, ja niistä muodostuu ääni. Joskus täytyy opetella uusia liikkeitä, esim. jotta nuotti osuu kohdalleen, suuta pitää "vääntää" esim iiiii-asentoon ja kieltä siirtää vähän eri paikkaan. Jotkut tekevät nämä korvakuulolta, jotkut kuulevat, että nuotti ei ole ihan se mitä toivoi muttei täysin osaa muokata sitä esiin. Mutta tämän voi oppia, eli kun muutaman nuotin oppii etsimään kieltä tai leukaa siirtämällä, se automatisoituu. 

Joskus silti laulu ei kuulosta puhtaalta, vaikka kuinka harjoittelee. Jos mahdollista, silloin voi laulun sovittaa eri sävellajiin ja tämä on todella yleistä yksinlaulajille.

Moni ongelma on osin sitä, kun lapsena on kielletty "mölisemästä", eli pärisemästä, matkimasta sireeniä yms missä lapsi kokeilee äänenkäyttöä ja -muodostustapoja. Nämä on tosi hyödyllisiä laulamisessa ja myös puhallinsoittimissa.

Lähes jokaisella ihmisellä on "sävelkorva" :) 

jokaisen pitää harjoitella ja kukaan ei koskaan tee kaikkea aina puhtaasti.

Vierailija kirjoitti:

Nuottikorvaa ei voi oppia. Asioita voi parantaa harjoittelulla, mutta nuotin vierestä hoilaava ei tule hyväksi tai edes siedettäväksi laulajaksi koskaan. Itsekin kuulun tähän ryhmään.

Olet väärässä. Nuottikorvaa voi harjoituttaa todella paljon. Toki on todella pieni määrä ihmisiä, jotka eivät pysty oppimaan, mutta lähes kaikki pystyvät harjoittelemalla saamaan nuottikorvaansa selvästi paremmaksi. Tästä on tehty Sibelius-akatemiassa väitöskirjakin.

Oletko joskus kuullut kiinalaisesta, joka ei ole oppinut kiinan kielen tooneja? Nuottikorvassa on kysymys hyvin samantapaisesta asiasta.

Minullakin on lähipiirissä henkilö, jolla ei alunperin tuntunut olevan nuottikorvaa lainkaan, mutta joka loppujen lopuksi suoritti musiikkiopiston ja sai sellonsoiton MOT-tutkinnosta erinomaisen arvosanan.

Tottakai nuottikorvan voi oppia. Jos voi erottaa äänenkorkeuden, esim. matalan miesäänenen tai korkean huilun toisistaan, se on jo nuottikorvaa. Loppu on hienosäätöä.

Vierailija kirjoitti:

Tottakai nuottikorvan voi oppia. Jos voi erottaa äänenkorkeuden, esim. matalan miesäänenen tai korkean huilun toisistaan, se on jo nuottikorvaa. Loppu on hienosäätöä.

Totta. Tosin jos korva tai laulutekniikka heittää paljon, ei kovin mielekästä muille joutua kuuntelemaan sellaista musiikkia. Itsekseen voi tietysti tehdä tai yrittää kehittää oman lajinsa.

Jotkut vaikuttavat viihtyvän karaokessa muilla avuilla kuin opettelemalla laulamansa biisin. Tai laulu voi mennä osan aikaa oikeaan suuntaan osumatta kovin usein.

Jos ei hae kehittymisen tueksi opetusta tai edes rehellistä palautetta, ei välttämättä kehity. Voi olla henkinenkin este, ettei vaan ymmärrä miten voisi. Kaikkien tutuilla ei ehkä ole sen parempi ymmärrys.

Räppärit joskus mainitsevat etteivät koe olevansa laulajia. Räppi voi olla puhemaisempaa mutta sen ulkopuolella kai eivät koe olevansa kovin hyviä laulajia. Mikä lie totuus jos kuitenkin menestyvät musiikin saralla. Kehen verrattuna ovat tai eivät ole hyviä.

Vierailija kirjoitti:

Se on lahja kuten musikaalisuus ylipäänsä.

Miksi sitten musiikkiakatemioissa on vuosia kestäviä laulun koulutusohjelmia? Tälläkin hetkellä on päätoimisia laulun opiskelijoita. Mitä he oikein opiskelevat?

Voi oppia.

Joillakin on lapsesta lähtien selkeästi osaamista joissain asioissa mutta joskus niitä taitoja löytyy vasta myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta menestyä voi laulaa osaamattakin, esim nyt vaikka Cheek.

Cheek on lausuja ei laulaja.

Alkuperäinen biisi on Harry Chapin'in "Six String Orchestra". Kertoo hyvin hmm... ongelmista :)))

Totta kai tarvitaan paljon harjoitusta ja opetusta, sehän on ihan selvä. Jos henkilöllä ei kuitenkaan ole pätkän vertaa sävelkorvaa ja rytmitajua, lopputulos voi olla toivottoman työn takana.

Minulla on sen verran korvaa, että kuulen päässäni miten sävel menee ja kuulen että minun suustani se tulee ihan väärin ulos, en edes pysty viheltämään oikein. CMX:n Ruoste, kohta "lämmittää käsiään palaneiden kotien tuhkassa" on minulle aivan mahdoton. :D

Olisi kiinnostavaa miten joku laulunopettaja saisi minut laulamaan sen oikein, ehkä jos samalla pimputtaisin esim. pianoa niin se auttaisi pysymään nuotissa? Jos opettelisin ensin soittamaan?

Vierailija kirjoitti:

Nuottikorvaa ei voi oppia. Asioita voi parantaa harjoittelulla, mutta nuotin vierestä hoilaava ei tule hyväksi tai edes siedettäväksi laulajaksi koskaan. Itsekin kuulun tähän ryhmään.

Mikä on nuottikorva?

Nuottikorva tarkoittaa kykyä erottaa ja tuottaa oikeita säveliä käytännössä: laulaa puhtaasti.

Tämä perustuu kuulon ja äänenkäytön väliseen yhteyteen, jota voi kehittää harjoittelulla.

Tutkimusnäyttö ja käytännön kokemus

Tutkimusten mukaan jopa ns. epämusikaaliset ihmiset voivat oppia laulamaan puhtaammin systemaattisella harjoittelulla.

Esimerkiksi tone-deafness ei ole aina pysyvä tila, vaan usein kyse on kokemuksen ja harjoituksen puutteesta.

Lauluopettajat ympäri maailmaa auttavat ihmisiä, jotka kokevat olevansa "toivottomia" laulajia, kehittämään sävelkorvaansa.

Harjoittelu parantaa aivojen kuuloalueita (mm. auditiivinen korteksi), mikä näkyy myös aivokuvissa. Eli se on mitattavaa kehitystä, ei pelkkää subjektiivista kokemusta.

Miten nuottikorvaa voi kehittää?

Kuunteluharjoitukset: esim. kahden sävelen vertailu onko sävelet samat vai eri.

Lauluharjoitukset: sävelten toistaminen soiton tai äänen perusteella.

Äänitykset ja palautteen kuuntelu opit erottamaan omia virheitä.

Säännöllinen harjoittelu kuten muussakin oppimisessa, toisto on avain.

Laulutaito ei ole jokotai, vaan jatkumo. Kukaan ei aloita huipulta.

Voi olla, että joku on sanonut sinulle nuorena "et osaa laulaa" ja se on jäänyt mieleen. Moni tämän kuullut uskoo siihen vuosikymmeniä, vaikka kyse olisi ollut pelkästä hetkellisestä virheestä tai väärinymmärryksestä.

Lopuksi:

On totta, että kaikista ei tule oopperatähtiä mutta jokainen voi kehittyä siedettäväksi tai jopa hyväksi laulajaksi, jos haluaa ja harjoittelee. Nuottikorva ei ole lahja harvoille vaan taito, jonka voi rakentaa.