Osaisik joku kristitty kertoa minulle miksi...

kristityt ovat niin suvaitsemattomia? Olenko ymmärtänyt kristinuskon ihan väärin?



Kun jotenkin olen ajatellut, että ne tuomitsemiset jne. kuuluu vanhaan testamenttiin. Jeesus toi uuden testamentin ja Jeesuksen keskeine sanoma on "tehkää muille niin kuin tahtoisitte itsellenne tehtävän" joka on minusta hyvin vahvasti suvaitsevaisuuden ja tasa-arvon manifesti. Teema toistuu uudestaan ja uudestaan: alhaiset ylennetään jne.



Miksi sitten se jäykkyys, tuomitsevuus ja konservatiivisuus?

Ei-kristityt tuntuvat tuumaavaan, että Jeesuksen ja kristittyjen pitäisi suvaita ja siunata kaikenlainen synti ja paha tässä maailmassa, joka on Jumalan silmissä yksiselitteisesti väärin, sitten kyllä kelpaisi uskoa Jeesukseen. Sitähän se paholainenkin tahtoo, Jumalan tanssivan hänen pillinsä mukaan ja koska ihmiset ovat paholaisen orjia, he tietysti tahtovat samaa kuin isäntänsäkin.



Ei Jeesus tänne tullut syntiä siunaamaan vaan ristinkuolemallaan pelastamaan syntiensä vuoksi kadotukseen väistämättä kuuluvat ihmiset kadotukselta. Jeesus tahtoo vain pelastaa ihmisiä tästä synnin merestä, koska hän rakastaa meitä. Joka ottaa vastaan pelastuksen saa uuden elämän eikä joudu kadotukseen. Ihminen ei voi syntisyytensä tähden itseään pelastaa siksi Jumala syntyikin ihmiseksi ja pelasti meidät.



Jeesus rakastaa ihmisiä, mutta vihaa heidän syntejään, koska synti ei ole Jumalasta vaan paholaisesta, jonka vallassa tämä maailma on ollut ihmisen syntiinlankeemuksesta asti.

Väitän, että synnin määritelmä on teillä hyvin tiukka. Varmasti ainakin tiukempi kuin Jeesuksen. ;)

Ja mikä oikeus ihmisellä on tuomita? Jeesus ei tuominnut uudessa testamentissa edes itsensä kieltäjää eikä ilmiantajaa.

Ei-kristityt tuntuvat tuumaavaan, että Jeesuksen ja kristittyjen pitäisi suvaita ja siunata kaikenlainen synti ja paha tässä maailmassa, joka on Jumalan silmissä yksiselitteisesti väärin, sitten kyllä kelpaisi uskoa Jeesukseen. Sitähän se paholainenkin tahtoo, Jumalan tanssivan hänen pillinsä mukaan ja koska ihmiset ovat paholaisen orjia, he tietysti tahtovat samaa kuin isäntänsäkin.

Ei Jeesus tänne tullut syntiä siunaamaan vaan ristinkuolemallaan pelastamaan syntiensä vuoksi kadotukseen väistämättä kuuluvat ihmiset kadotukselta. Jeesus tahtoo vain pelastaa ihmisiä tästä synnin merestä, koska hän rakastaa meitä. Joka ottaa vastaan pelastuksen saa uuden elämän eikä joudu kadotukseen. Ihminen ei voi syntisyytensä tähden itseään pelastaa siksi Jumala syntyikin ihmiseksi ja pelasti meidät.

Jeesus rakastaa ihmisiä, mutta vihaa heidän syntejään, koska synti ei ole Jumalasta vaan paholaisesta, jonka vallassa tämä maailma on ollut ihmisen syntiinlankeemuksesta asti.

Jumala oikeasti vihaa kaikkea syntiä ja vaatii verta (syntisen kuolemaa ja iankaikkista kärsimystä sen jälkeen) jokaisesta pienestäkin rikkomuksesta. Hänelle kelpaa vain täydellinen.



Mutta toisaalta hän tietää miten täydelliseksi hän ihmisen alun perin teki ja miten Hän ajatteli että ihmisen ja Jumalan välillä voisi olla ikuinen rakkaussuhde. Siksi hän halusi oman luontonsa vastaisesti antaa ihmisille mahdollisuuden pelastua Hänen omalta vihaltaan. Hän suuntasi sen vihan Poikaansa, jonka lähetti ihmiseksi maan päälle. Paradoksi asiassa on vielä se että Isä Jumala ja Jeesus eivät ole samalla tavalla erilliset kuin ihmisten vanhemmat ja lapset. Jeesus on hengestä erkaantunut henki, jolla on siis sama olemus kuin Isällä. Eli tavallaan Jumala rankaisi itseään tai osaa itsestään ihmisten synneistä.

Ihminen voi "peseytyä Jeesuksen veressä puhtaaksi synneistä Jumalan silmissä". Toinen vertaus on että Jeesukselta saa valkean puhtaan vaatteen joka peittää ihmisen likaisuuden ja saa ihmisen näyttämään Jumalan silmissä taas puhtaalta ja täydelliseltä. Jälkimmäinen vertaus on minusta parempi koska ihmisen taipumus syntiin ei häviä mihinkään. Jeesukseen uskominen ja turvautuminen vaatii sitä että tehdään parannus, eli kadutaan sitä että ollaan tehty syntiä ja etsitään siihen turvaa ja lääkettä Jeesuksen kuolemasta. Jos ihminen ei pidä omaa syntiänsä syntinä vaan kuvittelee että hänellä on oikeus tehdä sitä, hän ei voi pelastua. Periaatteessa kristitty voi tehdä ja tekeekin syntiä joka päivä joten hän joutuu aina palaamaan perusteisiin, katumukseen ja parannukseen pysyäkseen uskossa. Toisaalta taas parantunut suhde Jumalaan saa aikaan sen, että hän ei halua pahoittaa Jumalan mieltä tekemällä ainakaan tietoisesti ja harkiten syntiä (kauanko sellaista pystyy edes tosissaan katumaan?), vaan hän yrittää pyhittyä, tulla enemmän sen kaltaiseksi kuin Jumala oikeasti haluaisi hänen olevan. Tähänkään ihminen ei oikeasti itse pysty, vaan tarvitsee Jumalan apua. Kristitytkin ovat keskeneräisiä ja kompuroivat pyhityksessään. He saattavat kuvitella olevansa jo täydellisiä jos jättävät viinan, varastelun ja näkyvät seksuaalisynnit pois, mutta eivät huomaa olevansa vielä pahansuopia, panettelijoita ja itsekkäitä. Kuitenkin he voivat pelastua jos heillä on se asenne että he haluavat nöyrtyä tunnustamaan oman perustavan syntisyytensä ja etsiä Jeesukselta sitä armoa ja rakkautta.



Moni kirkkoaktiivikaan ei oikeasti ole koskaan edes tajunnut tarvitsevansa parannusta pelastuakseen. Siksi kirkon pitäisi minun mielestäni saarnata synnistä paljon enemmän kuin se nyt tekee. Synti on todellinen vaara ihmisille ja synnin sanominen synniksi ei ole suvaitsemattomuutta vaan rakkautta ihmisiä kohtaan, koska se antaa heille edes mahdollisuuden valita parempi kohtalo kuin helvetti. Jumalan rakkaus ei ole mitään halpaa, jota jaellaan ihan vailla perusteita. Sille on perusteena ainoastaan Jeesuksen sijaiskärsimys. Toinen asia on sitten se että niin pahaa syntistä ei olekaan ettei hän voisi saada syntejään anteeksi sen sijaiskärsimyksen perusteella. Päin vastoin, mitä pahempi syntinen pelastuu, sitä suurempi riemu taivaassa. Sitä tarkotetaan kun sanotaan että kaikki saavat tulla sellaisena kuin ovat.

Jumala oikeasti vihaa kaikkea syntiä ja vaatii verta (syntisen kuolemaa ja iankaikkista kärsimystä sen jälkeen) jokaisesta pienestäkin rikkomuksesta. Hänelle kelpaa vain täydellinen.

Mutta toisaalta hän tietää miten täydelliseksi hän ihmisen alun perin teki ja miten Hän ajatteli että ihmisen ja Jumalan välillä voisi olla ikuinen rakkaussuhde. Siksi hän halusi oman luontonsa vastaisesti antaa ihmisille mahdollisuuden pelastua Hänen omalta vihaltaan. Hän suuntasi sen vihan Poikaansa, jonka lähetti ihmiseksi maan päälle. Paradoksi asiassa on vielä se että Isä Jumala ja Jeesus eivät ole samalla tavalla erilliset kuin ihmisten vanhemmat ja lapset. Jeesus on hengestä erkaantunut henki, jolla on siis sama olemus kuin Isällä. Eli tavallaan Jumala rankaisi itseään tai osaa itsestään ihmisten synneistä.

Ihminen voi "peseytyä Jeesuksen veressä puhtaaksi synneistä Jumalan silmissä". Toinen vertaus on että Jeesukselta saa valkean puhtaan vaatteen joka peittää ihmisen likaisuuden ja saa ihmisen näyttämään Jumalan silmissä taas puhtaalta ja täydelliseltä. Jälkimmäinen vertaus on minusta parempi koska ihmisen taipumus syntiin ei häviä mihinkään. Jeesukseen uskominen ja turvautuminen vaatii sitä että tehdään parannus, eli kadutaan sitä että ollaan tehty syntiä ja etsitään siihen turvaa ja lääkettä Jeesuksen kuolemasta. Jos ihminen ei pidä omaa syntiänsä syntinä vaan kuvittelee että hänellä on oikeus tehdä sitä, hän ei voi pelastua. Periaatteessa kristitty voi tehdä ja tekeekin syntiä joka päivä joten hän joutuu aina palaamaan perusteisiin, katumukseen ja parannukseen pysyäkseen uskossa. Toisaalta taas parantunut suhde Jumalaan saa aikaan sen, että hän ei halua pahoittaa Jumalan mieltä tekemällä ainakaan tietoisesti ja harkiten syntiä (kauanko sellaista pystyy edes tosissaan katumaan?), vaan hän yrittää pyhittyä, tulla enemmän sen kaltaiseksi kuin Jumala oikeasti haluaisi hänen olevan. Tähänkään ihminen ei oikeasti itse pysty, vaan tarvitsee Jumalan apua. Kristitytkin ovat keskeneräisiä ja kompuroivat pyhityksessään. He saattavat kuvitella olevansa jo täydellisiä jos jättävät viinan, varastelun ja näkyvät seksuaalisynnit pois, mutta eivät huomaa olevansa vielä pahansuopia, panettelijoita ja itsekkäitä. Kuitenkin he voivat pelastua jos heillä on se asenne että he haluavat nöyrtyä tunnustamaan oman perustavan syntisyytensä ja etsiä Jeesukselta sitä armoa ja rakkautta.

Moni kirkkoaktiivikaan ei oikeasti ole koskaan edes tajunnut tarvitsevansa parannusta pelastuakseen. Siksi kirkon pitäisi minun mielestäni saarnata synnistä paljon enemmän kuin se nyt tekee. Synti on todellinen vaara ihmisille ja synnin sanominen synniksi ei ole suvaitsemattomuutta vaan rakkautta ihmisiä kohtaan, koska se antaa heille edes mahdollisuuden valita parempi kohtalo kuin helvetti. Jumalan rakkaus ei ole mitään halpaa, jota jaellaan ihan vailla perusteita. Sille on perusteena ainoastaan Jeesuksen sijaiskärsimys. Toinen asia on sitten se että niin pahaa syntistä ei olekaan ettei hän voisi saada syntejään anteeksi sen sijaiskärsimyksen perusteella. Päin vastoin, mitä pahempi syntinen pelastuu, sitä suurempi riemu taivaassa. Sitä tarkotetaan kun sanotaan että kaikki saavat tulla sellaisena kuin ovat.

Ja tulkintoja on yhtä paljon kuin on ihmisiä, eikä kukaan ihminen voi sanoa toista tulkintaa vääräksi. Voi vain sanoa mikä on itselle se oikea totuus.



Minulle totuus on se, että Jumala rakastaa ihmistä, ja suurin lahja on armo. En pidä esim. homoja syntisinä, sillä nykytiedon mukaan voidaan jo sanoa, että heillä on Jumalan luoma ominaisuus, ei itse valittu pahe.



Ihminen on kirjoittanut Raamatun, ja koska ihminen on vajavainen, ei hän ole voinut kirjata ylös vain Jumalan sanomaa, vaan on lisännyt joukkoon omia ja oman aikansa näkemyksiä. Olennaista on keskeinen sanoma - pyrkimys parempaan ihmisyyteen sekä Jumalan rakkaus ja armo.

Mutta sitä en kristittynä ihmisenä ymmärrä, miksi ihmiset sekoittavat kristityt ja Jeesuksen. Jeesushan on meidän uskomme mukaan Jumala, viisas ja täydellinen, ja täydellisen rakastava ja anteeksiantava.



Me kristityt taas olemme ihan tavallisia ihmisiä, vikoinemme kaikkinemme, ja me olemme kristittyjä, koska panemme toivomme siihen, että Jeesuksen ristinkuoleman ja syntien sovituksen takia saamme anteeksi syntimme, kaiken rakkaudettomuutemme ja kaiken sen väärän mitä teemme.



Emme me kristityt usko siihen, että meistä voisi tässä elämässä tulla yhtään parempia ihmisiä kuin olemme, tai että synti meistä jonnekin häviäisi.



Ihan muita uskontoja ovat ne, jossa uskotaan, että ihmisestä itsestään voisi tulla jotakin hyvää ja pelastuksen arvoista. Me pelastumme yksin armosta.

Me kristityt taas olemme ihan tavallisia ihmisiä, vikoinemme kaikkinemme, ja me olemme kristittyjä, koska panemme toivomme siihen, että Jeesuksen ristinkuoleman ja syntien sovituksen takia saamme anteeksi syntimme, kaiken rakkaudettomuutemme ja kaiken sen väärän mitä teemme.

Ihan muita uskontoja ovat ne, jossa uskotaan, että ihmisestä itsestään voisi tulla jotakin hyvää ja pelastuksen arvoista. Me pelastumme yksin armosta.

Saatte, te kristityt, siis elinaikananne tehdä mitä tahansa moraalitonta, ilkeää, pahaa jne. Armo sitten lopussa pelastaa. Voi jessus, selittää kyllä ilkeytenne ihan pohjamutia myöten!

Minulle totuus on se, että Jumala rakastaa ihmistä, ja suurin lahja on armo. En pidä esim. homoja syntisinä, sillä nykytiedon mukaan voidaan jo sanoa, että heillä on Jumalan luoma ominaisuus, ei itse valittu pahe.

Valitettavasti kaikki synnit ovat kyllä tällaisia. Ihminen on perisynnin alainen ja hänessä on taipumus pahaan, kenessä se sitten milläkin tavalla ilmenee. Mutta kukaan ihminen ei voi sille mitään että hän on syntinen. ja silti hän on siitä Jumalan silmissä vastuussa ja joutuu siitä hyvästä kadotukseen. Ellei saa syntejänsä anteeksi uskomalla Jeesukseen. Samalla viivalla on homo ja se joka kohtelee lastansa tai puolisoansa niin rakkaudettomasti että hänessä herää viha ja katkeruus.

Me kristityt taas olemme ihan tavallisia ihmisiä, vikoinemme kaikkinemme, ja me olemme kristittyjä, koska panemme toivomme siihen, että Jeesuksen ristinkuoleman ja syntien sovituksen takia saamme anteeksi syntimme, kaiken rakkaudettomuutemme ja kaiken sen väärän mitä teemme.

Ihan muita uskontoja ovat ne, jossa uskotaan, että ihmisestä itsestään voisi tulla jotakin hyvää ja pelastuksen arvoista. Me pelastumme yksin armosta.

Saatte, te kristityt, siis elinaikananne tehdä mitä tahansa moraalitonta, ilkeää, pahaa jne. Armo sitten lopussa pelastaa. Voi jessus, selittää kyllä ilkeytenne ihan pohjamutia myöten!

Mutta jos sinulta kerran täydellinen elämä onnistuu, niin hienoa. Itse yritän parhaani tehdä, mutta aina se, mikä on minun parastani, ei ole kovin kummoista. Minä en kykene luopumaan omastani niin paljoa kuin pitäisi, kymmenysten maksaminen onnistuu hyväntekeväisyyteen, mutta harvoin annamme enempää. Ilkeä olen varmasti monesti, ja lapsille tulee ärhenneltyä turhaan. Ja itsekeskeinen ja kaikkea mahdollista olen.

Mutta minulla on se lohtu, että Jumala rakastaa minua juuri tällaisena, epätäydellisenä.

Ja sinähän toki synnittömänä voit heittää ensimmäisen kiven.

Ei-kristityt tuntuvat tuumaavaan, että Jeesuksen ja kristittyjen pitäisi suvaita ja siunata kaikenlainen synti ja paha tässä maailmassa, joka on Jumalan silmissä yksiselitteisesti väärin, sitten kyllä kelpaisi uskoa Jeesukseen. Sitähän se paholainenkin tahtoo, Jumalan tanssivan hänen pillinsä mukaan ja koska ihmiset ovat paholaisen orjia, he tietysti tahtovat samaa kuin isäntänsäkin.

Ei Jeesus tänne tullut syntiä siunaamaan vaan ristinkuolemallaan pelastamaan syntiensä vuoksi kadotukseen väistämättä kuuluvat ihmiset kadotukselta. Jeesus tahtoo vain pelastaa ihmisiä tästä synnin merestä, koska hän rakastaa meitä. Joka ottaa vastaan pelastuksen saa uuden elämän eikä joudu kadotukseen. Ihminen ei voi syntisyytensä tähden itseään pelastaa siksi Jumala syntyikin ihmiseksi ja pelasti meidät.

Jeesus rakastaa ihmisiä, mutta vihaa heidän syntejään, koska synti ei ole Jumalasta vaan paholaisesta, jonka vallassa tämä maailma on ollut ihmisen syntiinlankeemuksesta asti.

Lukekaa Jeesuksen vuorisaarna, siinä hän kertoo kuinka täydellinen on laki ja kuinka kukaan ihminen ei voi lain kautta ja omilla teoillaan pelastua. Mutta Jeesus ei tullut kumoamaan lakia vaan täyttämään lain.



Jeesus on täyttänyt lain ja jokainen, joka uskoo hänen pelastuu Jeesuksen Kristuksen sovitustyön kautta. Pelastuminen edellyttää vain sitä, että tartumme siihen pelastukseen, jota Jeesus Kristus tarjoaa meille.



Silti moni haluaa kääntää selkänsä Jeesukselle ja kuvittelee, että pystyy pelastumaan omin keinoin.



Jos ihminen ei ymmärrä mitä on synti, siksi hän ei myöskään ymmärrä tarvitsevansa pelastusta synneistään, siksi on niin tärkeää julistaa synti synniksi ja siinä luterilainen kirkko on mennyt täysin hakoteille, kun on ryhtynyt siunaamaan syntiä.

"tehkää muille niin kuin tahtoisitte itsellenne tehtävän"



Ei ollut alkuaan Jeesuksen sitaatti. Täydellinen kopiointi. Tai sitten Jeesus oli vain samaa mieltä.



Jos tarkastelet sanomaa, kaatuu se omaan mahdottomuuteensa jo siksikin, että me ihmiset olemme erilaisia eri tarpeineen.



Makaat sairaana vuoteella ja odotat, että joku tulisi katsomaan, lepertelemään ja silittämään hiuksista. Kukaan ei tule. Nimittäin ystäväsi ei siedä lepertelyä eikä helliä puheita. Hän ei tule koska itsekkään samassa tilanteessa olessaan ei toivo sitä...

ja tarvitsen Jeesusta ihan joka päivä ja turvaudun Häneen ihan kaikessa.



Kun tulin uskoon, kuvitelmani omasta hyvyydestäni karisivat täysin.



En kuvittele pelastuvani omilla teoillani vaan vain ja ainoastaan Jeesuksen sovitustyön kautta.



3.

Muista että Jumala loi myöskin pahuuden?



Raamatussa käy tarkkaan selville, että Jumalalla on saatanan kanssa sopimus.



Tässä valossa Jumala ei tietenkään ole kaikkivaltias, mutta kaikkivaltias koska hän loi kaiken.

Kyllä tuo suvautsemattomuus koskeen kaikkia "tosiuskovaisia" uskonnosta riippumatta,

Ilmeisesti sitä koetaan kuuluvaksi johokin, omaa ja erityiseen suljettuun yhteisöön ja nöin tulee helposti ylemmyydentuntoiseksi muita "ei uskovia" kohtaan.

Kukapa ei olisi kuullu lausetta "te nyt olette niin tietämättömiä"



Samaten töissäni tulen tavanneeksi aika paljon näitä muslimiksi kääntyneitä naisia ja kun olen kysynyt syytä niin yllättävän moni (lue suurinosa) on kertonut, että nyt on helppoa, ei tarvitse miettiä mitään eikä ajatella kun uskonto määrää ja antaa ohjeet miten toimia käytännön elämässä ( ja kuinka kasvattaa lapset).



Suvaitsevuuden nimissä monet uskonlahkot ja uskonnot vaativat yhteiskunnassa tasa-arvoa itselleen ja oikeutta harjottaa omaa uskontoaan ja tapojaan vaikka ne olisivatkin ristiriidassa enemmistön oikeuksien ja lakien kanssa.

ei vain 'tosiuskovaisia'. Nimenomaan uskovia on monen vaikea suvaita, ja eiköhän meistä jokainen ole joskus kamppaillut toisten ihmisten ymmärtämisen kanssa.



Huom! Suvaitsemattomuutta ei ole se, että itsellä on joku mielipide, ja pitää siitä kiinni. Suvaitsemattomuutta on se, että väheksyy toista ihmistä siksi, että tämä on eri mieltä itsensä kanssa.



En muuten ikinä ole kuullut uskovan sanovan kenellekään toiselle 'te nyt olette niin tietämättömiä.'