Onko tyttäresi viillellyt itseään?

Ei paljastunyt hälle mitenkään ja hyvin selvittiin ja ei hankittu ammattiapua. Ja lopetin. Ihan vaan "huvinvuoksi" kokeilin. Vieläkin himmät arvet jos oikein tarkkaan tiiraa..

ei vaan, minä oon viillelly itteeni teininä, se oli sellasta esitystä puolittain. ainaki yhtä paljon kuin maailmantuskaa.. meni iän myötä ohi, ei mun vanhemmat huomannu edes mitään.

aika vähän kyllä. Kaverit enemmänkin. Yksi kävi nuorisopsykiatrilla. Ihan normaaleja ihmisiä ollaan nykyään.

jos viiltelee, on tosi vakavista ongelmista kyse.

Toivottavasti tissittely jos viiltelee, on tosi vakavista ongelmista kyse.

Mä olen viillellyt satunnaisesti puolet elämästäni, enkä koskaan ole ollut erityisen vakavasti ongelmainen. Se nyt vaan helpottaa ahdistusta.

jos viiltelee, on tosi vakavista ongelmista kyse.

Kokeilunhalusta, esittämisestä ja lapsellisuudesta. Mä voin av-psykologina kertoa että tuo yhtä yleinen syy.

-3-

seiskan syksyllä. Paljastui kun näin jäljet. Lopetti viiltelyn kun paljastui ja koki sen kovin noloksi. "Tosi pahoiksi" en noita ongelmia kutsuisi. Kyse oli siitä että yläkoulussa asetettiin paljon sellaisia vaatimuksia joihin assina poika ei pystynyt eikä oikein edestajua mitä vaaditaan. Hänen mielestään opillisen puolen kohtuullinen osaaminen riittäisi. OIkasti se ei riitä alkuunkaan.



Viiltelyn lopettamiseen ei siis tarvittu amamttiapua mutta muuten kyllä. Sitä onkin sitten haettu viime helmikuusta asti ja jonossa olleen edelleen.

itsensä viiltely lasketaan itsemurhayritykseksi tai vähintäänkin vakavaksi viestiksi siitä, että henkilö ei hallitse yllykkeitään ja että hänellä voi olla taipumus itsetuhokäyttäytymiseen.



Itsemuhayritykseksi voidaan laajassa mielessä luokitella kaikki itsetuhoiset teot, vaikka niihin ei sisältyisikään selvää kuolemanpyrkimystä eikä aina edes toteutunutta fyysistä vahinkoa. Kirjasta Psykiatria (Lönnqvist ym, toim.)

Kyllä on viilellyt.Oli tuolloin 11-12 ja tuota huomattiin siten että käsissä oli kummallisia viiltoja ja tyttö sano että kaverin kissa ne on tehny jo sitten kuluaikaa ja aina tuli vaan lisää ja lisää ja niin me sitten otettiin asia puheeksi kotona.Mutta tuo viiltely johtu meillä siitä että häntä on tarhassa eräät tytöt kiusanneet (repi hiuksista,haukku ja jne).Sitten siiryttiin kouluun ja siellä heti alkutaipaleilla eräs opettaja otti hänet sitten silmätikuksi ja sitten iän myötä se opettaja aina vaan enemmän ja enemmän haukku häntä ja näin ja sitten ne viillot alko käsiin ilmestyä...Uskon myös että johtu osittain siitäki että kun se naiseksi tuleminen tapahtu ihan parissavuodessa kauhealla vauhdilla ja sitten tuli kauheat ulkonäköpaineet.Kun toisilla tytöillä saatto olla isommat tissit ja ne oli nätimpiä ja niillä oli sievemmät vaatteet ja jne.No sitten kun kaverit oli välillä vähän poissaolevia ja hän varmaanki ajatteli ettei kukaan välitä kun ne kaverit on niin tärkeitä nuoren elämässä niiniin sitten oli jo käet täynnä viiltoja ja koulu meni ihan tosi huonosti että numerot oli aina 4-6...Mutta ammatti apua ei viiltelyn takia tarvittu mutta koulukuraattorillä kävi noin 4 kertaa kun meni koulu niin huonosti ja täällä kotona oli kaikilla tosi vaikeaa olla kun ei tienny oikeen että miten suhtautua ja jos yritti puuttua asioihin niin haukut sai niskaan...:s Mutta onneksi nykyään elämä hymyilee taas. koulu menee tosi hyvin ja muutenkin kaikki asiat on niin hyvin ku olla ja voi!:) Ja tyttö on nyt 13.

Erittäin ammattimainen psykologi: esittämisestä

Kukaan ei oo huomannu mitään vaikka viiltelen.

T. 14-vuotias

Olen viiltelevä tytär. En oikein muista enää missä vaiheessa selvisi äidille, ehkä joskus silloin kun kasiluokan keväällä yks psykiatrinen sairaanhoitaja passitti mut suljetulle. Äiti on kyllä ilmaissut ettei asiasta tykkää, mutta onneksi ei oo hirveästi tuputtanut asiaa tai raivokkaasti yrittänyt kieltää, kun eihän se mitään autakaan. En tiedä luuleeko se, että olen lopettanut, kun en enää viiltele käsivarsiin, jaloista ei niin selvästi näe vaikka kotona käydessä kävelis yöpaidassa. Aloitin joskus kasiluokan puolivälissä, ei ollut yhtään kaveria, koulunkäynti siten tosi rankkaa ja hain kai sillä huomiotakin vaikka hyvin piilotin jäljet. Alussa oli tosi pieniä jäljet et oli helppo piilottaa mut sen jälkeen on tullut pahempiakin. Yks tikattu, yks liimattu ja varmaan useampikin ois tarvinnut terveydenhuollon ammattilaista, että arpia kyllä on. Satunnaista viiltelyä (ja mielenterveysongelmia) edelleen näin 20v.

Opiskelen yhtä terveydenhuollon erikoisalaa, niin se kyllä nykyään motivoi olemaan viiltelemättä. Ja viiltely on alkanut sattumaan :D se on vissiin ihan tervettä, mutta ei se sillä tavalla sattunut ennen, silloin kun oli pahin aika ja työnsi terää ranteeseen niin kovaa kun pystyi.

Vierailija kirjoitti:

itsensä viiltely lasketaan itsemurhayritykseksi tai vähintäänkin vakavaksi viestiksi siitä, että henkilö ei hallitse yllykkeitään ja että hänellä voi olla taipumus itsetuhokäyttäytymiseen.

Itsemuhayritykseksi voidaan laajassa mielessä luokitella kaikki itsetuhoiset teot, vaikka niihin ei sisältyisikään selvää kuolemanpyrkimystä eikä aina edes toteutunutta fyysistä vahinkoa. Kirjasta Psykiatria (Lönnqvist ym, toim.)

Ehei. Viiltely on eri asia kuin itsemurhayritys.

T. 11-vuotiaana viiltelyn aloittanut tyttö.

Ite en yritä viiltelyllä itteeni tappaa. Jos haluisin tappaa itteni ni se ois jo tehty sillon siellä sillalla. Ite viiltelen tunteakseni itseni todelliseksi. Pahasti Kiusattuna monta vuotta vaikka oon vasta 14 tyttö. Henkinen kipu haihtuu muuttuen fyysiseksi. Henkinen tuntuu pahemmalta kuin fyysinen.