20v yhdessä, 12v avioliitossa, 2 lasta ja nyt se on lorun loppu
Henkinen pahoinvointini alkaa olla sitä luokkaa, että jos en tästä liitosta lähde ja miehestä eroon pääse niin tapan itseni, tai tuon miehen.
7-8v olen odottanut että tilanne paranisi mutta ei niin ei, päinvastoin.
Kyse ei ole fyysisestä väkivallasta eikä kai periaatteessa psyykkisestäkään ja hän on erittäin hyvä isä mutta minua ja naiseuttani ei ole olemassakaan.
Mietin vain miten arki ja elo sujuu kun maksan 2000e bruttopalkastani n.800e vuokran, ruoat, vaatekulut, muut laskut jne.jne
Enkä edes ole vakituisessa työssä eli välillä työttömänäkin.
Mutta kun en vaan jaksaisi enää, en millään:´´(
Vai onko ok, että olen jatkuvasti pahalla päällä, tiuskin ja äyskin miehelle, itken yöt ja kurkkua kuristaa kuin joku kiristäisi köyttä sen ympärillä?!!
Minusta ei ole:´´(
Kommentit (21)
Vaikutat siltä, että saatat olla masentunut, joka taas voi johtua ihan muista asioista kuin parisuhteesta.
13 vuotta yhdessä, yksi lapsi ja jumalattoman paha olo. Kurkkua tosiaan kuristi aina kotiin mennessä, minkäänlaista tulevaisuutta ei tuntunut olevan ja elämä oli yhtä harmaata paskaa, jossa kenelläkään ei ollut hyvä olla. Eka vuosi meni kaikilla erosta toipumiseen, mutta nyt 5 vuotta myöhemmin ihmettelen, miksen tehnyt eropäätöstä jo aiemmin.
Jos miehesi on yhtä onneton kuin sinä toivon, että voitte päästä johonkin yhteisymmärrykseen (myös rahoista), ettei erosta tule liian repivä. Ehkä on helpotus kaikille, jos sinä nostat kissan pöydälle.
Täällä palstallakin muuten näkyy se piikki avioerotilastoissa lomien jälkeen ...
Jos minä itkeskelisin yökaudet, niin veikkaan, että minun mieheni olisi etsimässä itse minulle apua. Oletteko käyneet perheterapiassa tms? Jos teistä ei ole sinne menemään niin kannattaa todella miettiä omia kärsimyksiä.
Turha syyttää miestä jos olet kiukkuinen, tiuskiva ja kokoajan pahalla tuulella.
Kiukku tarttuu muihin ja mies voi olla yhtälailla tyytymätön sinuun.
Sinä et arvosta häntä ja hänen miehuutta;)
Mutta voihan sitä aina erota jos ahdistaa!
Toki elämäsäs on muutakin mikä minua stressaa ja vaivaa, mutta yksi pää"syy" on kyllä mies, meillä ei eräs tärkeä osa-alue parisuhteesta toimi ollenkaan, siis sitä ei ole ja se johtuu miehestäni.
Se taas aiheuttaa suureksi osaksi tämän minun mielialani.
Toivoisin että ihiset jotka vetävät tuollaisia yksyhteen johtopäätelmiä eivät edes kommentoisi.
ap
Turha syyttää miestä jos olet kiukkuinen, tiuskiva ja kokoajan pahalla tuulella.
Kiukku tarttuu muihin ja mies voi olla yhtälailla tyytymätön sinuun.
Sinä et arvosta häntä ja hänen miehuutta;)
Mutta voihan sitä aina erota jos ahdistaa!
puolison kanssa koko elämäänsä. Maailma on täynnä ihania miehiä, niitä riittää kyllä sullekin.
ja luulet sen johtuvan miehestäsi.
Voi ollakin ylläri pylläri eron jälkeen kun huono olo jatkuu.
ja luulet sen johtuvan miehestäsi.
Voi ollakin ylläri pylläri eron jälkeen kun huono olo jatkuu.
Kannattaisi hoitaa oma pää ensin kuntoon ja sitten vasta erota jos kerran miehessä ei ole mitään todellista vikaa (ei juo, lyö, hyppää vieraissa).
Tai tietysti en tiedä minkälaiseen kulutukseen olet tottunut, mutta minulla jää nyt eronneena enemmän rahaa käteen kuin avioliitossa. Lapset ovat minulla ja saan tietysti yh-korotuksen lapsilisään, enemmän asumistukea, hoitomaksut suhteteutettuna tuloihin ja elatustuen lapsille. Kyllä on ihanaa kun saa itse päättää mitä makkaraa leivälle ostan ja ostanko vai enkö osta!
Kannattaisi hoitaa oma pää ensin kuntoon ja sitten vasta erota jos kerran miehessä ei ole mitään todellista vikaa (ei juo, lyö, hyppää vieraissa).
vika on siinä ettei mies halua harrastaa seksiä. Se nyt ei parane jos ap menee psykiatrille.
Kannattaisi hoitaa oma pää ensin kuntoon ja sitten vasta erota jos kerran miehessä ei ole mitään todellista vikaa (ei juo, lyö, hyppää vieraissa).
vika on siinä ettei mies halua harrastaa seksiä. Se nyt ei parane jos ap menee psykiatrille.
tms.
seksi on kyllä todella tärkeä juttu ja edellytys onnelliselle parisuhteelle. Toi on paha tilanne siis, mikä teillä on.
Miksi ette harrasta seksiä? Siis mikä se syy on miehellä, ettei halua?
Parisuhdeterapiassa käsitellään tuonkin asian tärkeys, joten jos kaikki toivo ei ole vielä mennyt, niin sitä terapiaa suosittelen.
seksuaaliongelmiinne haettu apua?
Hei! Lukematta sen enempää muita kommentteja, totean, että tunne on kovin tuttu. Minäkin odottelin muutosta miehen osalta monen monituista vuotta ja yhtenä päivänä olin vain varma, että saisin odottaa sitä kuolemaani asti. Enää en jaksanut. Kuten Olli Lindholmkin laulaa: kerran vain, se kerran kirpaisee, kun väärästä kyydistä jää. Suosittelen tekemään sen itsesi tähden, jos koet, että asiat eivät muutu. Minä tein sen suurperheen äitinä. Liian pitkään mietin rahaongelmia, mutta näin jälkikäteen ajateltuna ihan turhaan. Oma palkkani oli paljon pienempi kuin sinun, mutta kun päälle laski lapsilisän yh-korotukset, elatusavun, niin se auttoi jo asiaa. Lisäksi on mahdollista saada asumistukea, jos tulotaso jää silti liian pieneksi. Tee se minkä sydämessäsi koet oikeaksi. Voimia tähän raskaaseen päätökseen. Jonain päivänä mietit, miksi et tehnyt sitä jo paljon aikaisemmin=)
me emme vaan kumpikaan enää halunneet toisiamme.
Oltiin yhdessä 18 vuotta, 12 naimisisssa ja 2 lasta.
Kumpikaan ei enää hakeutunut toisen seuraan, meillä ei ollut mitään puhuttavaa toisillemme (paitsi mitä nyt jokapäiväisen elämän sujuvuuden kannalta piti puhua), elimme molemmat ihan omaa elämäämme saman katon alla. Ei ollut kuitenkaan kolmansia osapuolia mukana kuvioissa.
Mies sitten nosti kisssan pöydälle, erosimme vuosi sitten ja voimme kyllä molemmat paremmin kuin koskaan. Pystymme kommikoimaan paremmin kuin moneen vuoteen ennen eroa.
Meidän liitto vain kuivui kokoon, se ei edes mielestäni ollut erityisesti kummankaan vika.
näitä tunteita?
"jatkuvasti pahalla päällä, tiuskin ja äyskin miehelle, itken yöt ja kurkkua kuristaa kuin joku kiristäisi köyttä sen ympärillä"
Kannattaisi hoitaa oma pää ensin kuntoon ja sitten vasta erota jos kerran miehessä ei ole mitään todellista vikaa (ei juo, lyö, hyppää vieraissa).
vika on siinä ettei mies halua harrastaa seksiä. Se nyt ei parane jos ap menee psykiatrille.
Ostaa kaalimadon tms.
Onko joillekkin ihmisille seksi parisuhteessa vain se akti, jonka voi korvata helposti lelulla? Eikö siihen parisuhdeseksiin myös kuulu läheisyys, koskettelu ja suutelu? Ja se että voi nukahtaa toisen kainaloon? Ei tuollaista yhteyttä voi korvata jollain dildolla! En yhtään ihmettele jos APlla on ero fiiliksiä, niin olisi minullakin jos ei oma puoliso minua enää haluaisi.
Kannattaisi hoitaa oma pää ensin kuntoon ja sitten vasta erota jos kerran miehessä ei ole mitään todellista vikaa (ei juo, lyö, hyppää vieraissa).
vika on siinä ettei mies halua harrastaa seksiä. Se nyt ei parane jos ap menee psykiatrille.
Ostaa kaalimadon tms.
Onko joillekkin ihmisille seksi parisuhteessa vain se akti, jonka voi korvata helposti lelulla? Eikö siihen parisuhdeseksiin myös kuulu läheisyys, koskettelu ja suutelu? Ja se että voi nukahtaa toisen kainaloon? Ei tuollaista yhteyttä voi korvata jollain dildolla! En yhtään ihmettele jos APlla on ero fiiliksiä, niin olisi minullakin jos ei oma puoliso minua enää haluaisi.
Pitäisikö sitten tämä mukava isä hylätä ja hajottaa perhe, jos penetraatio ei onnistu. Minusta ei. Seksi voi muuttaa muotoanaan ja mies voi hurisuttaa kaalimatoa.Läheisyyttä voi tuntea ilman varsinaista yhdyntääkin. Jos ap on vain kiristellyt hampaitaan, eikä ole kertonut tuntemuksistaan miehelleen, on hänessä vikaa.
No, voihan se ollakin..
ap