Sinä joka kärsit aikoinaan koulukiusaamisesta
Sorruitko joskus oman käden oikeuteen kiusaajien suhteen?
Itse yritin kerran puolustautua, mutta yhtä tyhjän kanssa. Se käännettiin minua vastaan.
Kommentit (17)
Ei tarvinnut kun karma hoiti asian puolestani.
En, mutta kiusaaminen loppui, kun aloin sanoa yhtä ilkeästi takaisin. Kyllä kaikista pilkkanimiä keksii, jos vain haluaa. Normaali ja mukava ihminen ei vain halua pahoittaa toisen mieltä. Mutta jos kyseessä on kiusaaja, niin ei sitä kannata ajatella. Kaikki normaalit estot pois vain ja yhtä ilkeästi takaisin. Sillä loppuu kiusaaminen.
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvinnut kun karma hoiti asian puolestani.
Eli mitä tapahtui?
Vierailija kirjoitti:
En, mutta kiusaaminen loppui, kun aloin sanoa yhtä ilkeästi takaisin. Kyllä kaikista pilkkanimiä keksii, jos vain haluaa. Normaali ja mukava ihminen ei vain halua pahoittaa toisen mieltä. Mutta jos kyseessä on kiusaaja, niin ei sitä kannata ajatella. Kaikki normaalit estot pois vain ja yhtä ilkeästi takaisin. Sillä loppuu kiusaaminen.
Aika kevyttä taisi olla kiusaaminen sulla. No hyvä niin.
joo. En käy töissä ja naureskelen että ne maksaa nyt mun elämän ja eläkkeen
Kyllä, yhtä iskin päähän ja toinen jäi auton alle, karma.
Vierailija kirjoitti:
En. Olin fyysisesti paljon heikompi ja kiusaajia oli paljon enemmän. Turpiin olisi tullut ja sen jälkeen kiusaaminen olisi jatkunut entistäkin rankempana.
Sama mulla. Mua hakattiin ja olin fyysisesti pienempi kun kiusaajat. Eipä mua ihan oikeasti kukaan yrittänyt auttaa.
Ihan nyrkkitappelyita oli joo. Pojat sai varmaan huvia siitä että olin tyttö. Niitä oli useampia ja minä yksin joten tappiollehan sitä jäi.
Itselläni sumeni kerran, kun yksi noita käski mua siirtymään muualle, kun sitä ärsytti se, että istuin sen takana. Noin vuoden päästä, kun yritin saada sen vastuuseen minuun kohdistuneesta pitkäaikaisesta piinasta, muutti tämä noita tarinan kaavaa siten, että minä olisin mukamas ollut se pahantekijä. Se noita vaan "unohti" kertoa sen, että se itse oli sanonut suoraan päin mun naamaan, että sitä ärsyttää mun olemassaolon=toivoi mun kuolemaa
-Ap
Muutimme pääkaupunkiseudulle ollessani 11-vuotias 80-luvun alussa. Puhuin murretta ja jo se riitti kiusaamisen perusteeksi. Alkuun oli eristämistä, huutelua ja tönimistä. Olin kuitenkin ikäisekseni isokokoinen, joten muutaman kerran tapeltuani suunsoitto loppui. Opetttaja tietysti valitti asiasta äidilleni ja äiti sanoi, että tappeleminen loppuu, kun kiusaaminenkin loppuu. Ja niin loppuikin.
Löin yhdeltä mulkulta kaksi etuhammasta irti. Kova kuori suli kuin voi auringossa ja alkoi huutamaan, että "Sä et voi tehdä noin, kato mun hampaita". Sanoin, että nyt jos et häviä niin lyön uudestaan ja lähti.
Olen jo kostanut kiusaajilleni. 14 törkeää pahoinpitelyä ja kaksi murhaa. Kiusaajat saivat maistaa omaa lääkettään. Tuhosin heidän kaikkien (myös lastensa) elämät.
Vierailija kirjoitti:
En, mutta kiusaaminen loppui, kun aloin sanoa yhtä ilkeästi takaisin. Kyllä kaikista pilkkanimiä keksii, jos vain haluaa. Normaali ja mukava ihminen ei vain halua pahoittaa toisen mieltä. Mutta jos kyseessä on kiusaaja, niin ei sitä kannata ajatella. Kaikki normaalit estot pois vain ja yhtä ilkeästi takaisin. Sillä loppuu kiusaaminen.
Omalla kohdalla takaisin sanominen johti vain naureskeluun ja/tai tappeluun... Olisi varmaan pitänyt keksiä jotain älykkäämpää sanomista (aivot löivät tyhjää kiusaamistilanteissa) ja näin voittaa osa porukasta puolelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En, mutta kiusaaminen loppui, kun aloin sanoa yhtä ilkeästi takaisin. Kyllä kaikista pilkkanimiä keksii, jos vain haluaa. Normaali ja mukava ihminen ei vain halua pahoittaa toisen mieltä. Mutta jos kyseessä on kiusaaja, niin ei sitä kannata ajatella. Kaikki normaalit estot pois vain ja yhtä ilkeästi takaisin. Sillä loppuu kiusaaminen.
Aika kevyttä taisi olla kiusaaminen sulla. No hyvä niin.
Niin, mun lapsella lääkitys kiusaamisen seurauksena. Jossain vaiheessa terapia.
Minua kiusattiin koulussa kolme vuotta. Ysin keväällä aloin sanomaan vastaan ja kiusaaminen loppui. Olin kouluaikana ylipainoinen ja yleensä haukuttiin läskiksi. Mollattiin julkisesti , tytöt oli pahimpia. Mutta minusta kasvoi vahva nainen ja en anna kenenkään mollata tai kiusata minua tai muita. Olen nähnyt kiusaajiani aikuisenakin, mutta olen heidän yläpuolellaan. Minulla on vahva itsetunto, kiitos vanhempieni. Olen oppinut pitämään puoleni ja olen opettanut saman myös lapsilleni. Terkuin sairaanhoitaja, päälle 50 v
Yhden kerran yritin laittaa kiusaajille vastaan. Eihän siitä mitään tullut vaan kiusaajat helposti pakotti maahan makaamaan. Rangaistukseksi yrityksestä pyyhkivät mun naamaa mudassa kunnes naama ja lasit oli kokonaan mudan peitossa. Mudassa pyyhkiminen oli kiusaajien mielestä niin hauskaa, että tekivät sen monta kertaa uudestaan myöhemmin vaikka en enää koskaan vastaan yrittänyt laittaa.
En. Olin fyysisesti paljon heikompi ja kiusaajia oli paljon enemmän. Turpiin olisi tullut ja sen jälkeen kiusaaminen olisi jatkunut entistäkin rankempana.