Läheisen kuolema ilman mystiikkaa
Läheiseni menehtyi. Olen pettynyt siitä, että en kokenut minkäänlaista yliluonnollista kokemusta. Varmaan lapsellista ja naurettavaa. Mutta kun olen lukenut muiden kokemuksia, jotenkin visioin aina etukäteen, että itsekin läheisenä tuntisin etukäteen, tapahtumahetkellä tai heti sen jälkeen jonkinlaisen merkin jostain. Saisin sen lohtumuistokseni. Mutta mitään ei tapahtunut missään vaiheessa. Vain raadollista kuolemaa. Olen niin pettynyt.
Kommentit (17)
Eli olit egoisti. Nyt näit omin silmin että ihminenkin on pelkkä eläin.
Ymmärrän sinua tavallaan, se ei tarkoita etteikö sinua kuultaisi eikä se tarkoita että olisit huonompi ihminen kuin joku toinen joka saa näitä kokemuksia.
Pysy vain luottavaisena elämää kohtaan ja muista että elämää on aina omaankin kuolemaan saakka.
Vierailija kirjoitti:
Eli olit egoisti. Nyt näit omin silmin että ihminenkin on pelkkä eläin.
Oman edun tavoittelija? Varmaan jokainen jossain mielessä on ihan jo pysyäkseen elossa. Ei kylläkään omasta mielestäni liity aloituksen teemaan, mutta whatever. En ole kuulunut kirkkoon vuosikymmeniin, mutta jotenkin olin silti odottanut jotain merkkiä, jostain.
Mustarastas. Ennen, tilanteessa ja jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Mustarastas. Ennen, tilanteessa ja jälkeen.
Minulla ei edes näinkään arkista asiaa. Ei edes pölyhiukkasta, joka olisi leijaillut. Ei mitään. Pelkkää tyhjyyttä.
Voithan saada sen merkin myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mustarastas. Ennen, tilanteessa ja jälkeen.
Minulla ei edes näinkään arkista asiaa. Ei edes pölyhiukkasta, joka olisi leijaillut. Ei mitään. Pelkkää tyhjyyttä.
Ei tosielämässä ole mitään mystisiä "merkkejä", on vain fyysinen todellisuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mustarastas. Ennen, tilanteessa ja jälkeen.
Minulla ei edes näinkään arkista asiaa. Ei edes pölyhiukkasta, joka olisi leijaillut. Ei mitään. Pelkkää tyhjyyttä.
Ei tosielämässä ole mitään mystisiä "merkkejä", on vain fyysinen todellisuus.
Mustarastas on fyysinen lintu. Istui sairaalan ikkunalaudalla ennen kuolemaa, hautajaisissa hypähteli kappelin ikkunan takana ja hautajaisten jälkeen omassa pihassa. Normaalisti en näe tätä lintua lainkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli olit egoisti. Nyt näit omin silmin että ihminenkin on pelkkä eläin.
Oman edun tavoittelija? Varmaan jokainen jossain mielessä on ihan jo pysyäkseen elossa. Ei kylläkään omasta mielestäni liity aloituksen teemaan, mutta whatever. En ole kuulunut kirkkoon vuosikymmeniin, mutta jotenkin olin silti odottanut jotain merkkiä, jostain.
Ei, vaan ylimielisenä ajattelit että ihmiselämä on jotenkin merkityksellisempi kuin leijonan, kirpun tai vaikka aasin elämä.
Tuleeko jokaikisen aasin kuoltua joku erityinen merkki? Entä hyttysen?
Niinpä.
Ei luonnon näkökulmasta ihminen eroa näistä muista mitenkään. Ihmiset itse ovat kuolemanpelossaan sepustaneet itselleen yliluonnollisia tarkoitusperiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mustarastas. Ennen, tilanteessa ja jälkeen.
Minulla ei edes näinkään arkista asiaa. Ei edes pölyhiukkasta, joka olisi leijaillut. Ei mitään. Pelkkää tyhjyyttä.
Ei tosielämässä ole mitään mystisiä "merkkejä", on vain fyysinen todellisuus.
Tässä nyt varmaan tarkoitettiin asioita, joita jotkut ovat kokeneet merkityksellisiksi suhteessa kuolemantapaukseen. Kyse ei ehkä ole siitä, onko jokin luonnollista vai epäluonnollista, vaan onko jokin asia läheisen tulkittavissa yliluonnolliseksi merkiksi/viestiksi, joka tuo läheiselle lohtua Netissä tällaisia tulee joskus vastaan. Tunne tai herääminen yöllä samaan aikaan kuin läheinen on kuollut, uni, aavistus, valo, näky...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli olit egoisti. Nyt näit omin silmin että ihminenkin on pelkkä eläin.
Oman edun tavoittelija? Varmaan jokainen jossain mielessä on ihan jo pysyäkseen elossa. Ei kylläkään omasta mielestäni liity aloituksen teemaan, mutta whatever. En ole kuulunut kirkkoon vuosikymmeniin, mutta jotenkin olin silti odottanut jotain merkkiä, jostain.
Ei, vaan ylimielisenä ajattelit että ihmiselämä on jotenkin merkityksellisempi kuin leijonan, kirpun tai vaikka aasin elämä.
Tuleeko jokaikisen aasin kuoltua joku erityinen merkki? Entä hyttysen?
Niinpä.
Ei luonnon näkökulmasta ihminen eroa näistä muista mitenkään. Ihmiset itse ovat kuolemanpelossaan sepustaneet itselleen yliluonnollisia tarkoitusperiä.
Et tainnut ihan käsittää. Ei kirpuilla ja aaseilla ole ihmisten tavalla mitään uskontokäsityksiä tai odotuksia tai pohdintoja maailmankaikkeuksista ja tietoisuuksista. Harvalla on myöskään mitään suureellisia tunnesiteitä hyttyseen, leijonaan tai aasiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli olit egoisti. Nyt näit omin silmin että ihminenkin on pelkkä eläin.
Oman edun tavoittelija? Varmaan jokainen jossain mielessä on ihan jo pysyäkseen elossa. Ei kylläkään omasta mielestäni liity aloituksen teemaan, mutta whatever. En ole kuulunut kirkkoon vuosikymmeniin, mutta jotenkin olin silti odottanut jotain merkkiä, jostain.
Ei, vaan ylimielisenä ajattelit että ihmiselämä on jotenkin merkityksellisempi kuin leijonan, kirpun tai vaikka aasin elämä.
Tuleeko jokaikisen aasin kuoltua joku erityinen merkki? Entä hyttysen?
Niinpä.
Ei luonnon näkökulmasta ihminen eroa näistä muista mitenkään. Ihmiset itse ovat kuolemanpelossaan sepustaneet itselleen yliluonnollisia tarkoitusperiä.
Minulle ihmiselämä on arvokkaampi ja täysin erilainen kuin vaikkapa kirpun elämä, myönnän kyllä.
Ap, niin sanotut yliluonnolliset ja henkiset kokemukset vaativat yleensä "yliaistillisia" kykyjä, jotta ne voisi havaita. Jos ei ole harjoittanut tai aktivoinut näitä kykyjä, on vaikea saada mitään merkkejä henkimaailmasta, ellei ole luonnostaan lahjakas. Sellaiset konkreettiset materiaalisessa ulottuvuudessa tapahtuvat kliseiset "merkit", kuten vaikka kellon pysähtyminen tai höyhenen löytyminen, ovat useimmiten sepitettä tai ihan vain sattumaa.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sinua tavallaan, se ei tarkoita etteikö sinua kuultaisi eikä se tarkoita että olisit huonompi ihminen kuin joku toinen joka saa näitä kokemuksia.
Pysy vain luottavaisena elämää kohtaan ja muista että elämää on aina omaankin kuolemaan saakka.
Ja kuoleman jälkeen se elämä vasta alkaakin. Siunausta!
Kyllä se enemmän taitaa olla sattumaa, että tulee joku "merkki". Varsinkin sairaan läheisen kohdalla sitä lähestyvää poismenoa ajattelee sekä tietoisesti että alitajuisesti aika paljon. Ihmisellä on myös sellainen taipumus, että ne lukuisat "väärät hälytykset" kaikenlaisten merkkien ja "enteiden" muodossa tuppaavat unohtumaan. Itse näin vähän aikaa sitten unta, jossa vanha isoisäni tuli sanomaan hyvästit. Edelleen kuitenkin painelee menemään. Tietyllä todennäköisyydellä olisi saattanut kuolla juuri samana yönä, ja helposti tästä olisi saattanut vakuuttua, että ihan oikeasti kävi.
Vierailija kirjoitti:
Ap, niin sanotut yliluonnolliset ja henkiset kokemukset vaativat yleensä "yliaistillisia" kykyjä, jotta ne voisi havaita. Jos ei ole harjoittanut tai aktivoinut näitä kykyjä, on vaikea saada mitään merkkejä henkimaailmasta, ellei ole luonnostaan lahjakas. Sellaiset konkreettiset materiaalisessa ulottuvuudessa tapahtuvat kliseiset "merkit", kuten vaikka kellon pysähtyminen tai höyhenen löytyminen, ovat useimmiten sepitettä tai ihan vain sattumaa.
Vaikka noin olisikin, niin voi silti tulla sellainen fiilis, että olisi pitänyt saada jokin merkki. Kun surevan ihmisen päähän pälkähtää kaikenlaisia ajatuksia, jotka voivat olla ihan järjettömiä, ehkä omastakin mielestä.
Humpuukia kaikki