Lue keskustelun säännöt.
Pinnallinen "kaveruus"
23.08.2011 |
Mua vähän ärsyttää yksi "kaverini": hän on minun serkkuni vaimo, asumme samalla paikkakunnalla, hän muutti tänne serkkuni perässä jokunen vuosi sitten. Hänellä ei juuri ole täällä kavereita. Monesti hän pyytää minua seurakseen esim. ostoksille, kahville tms. Mutta oikeastaan vain siksi, koska hänellä ei muita kavereita täällä ole. Kun käymme yhdessä jossain, niin juttelemme "pinnallisia" asioita; säästä, vaatteista, lehtiotsikoista, jne. Aikoinaan yritin syventää tätä kaveruuttamme, ja puhuin hänelle avoimesti monistakin asioista, jotka tuolloin elämääni koskettivat, toivoen, että hieman voisimme lähentyä ystävinä. Mutta tuntuu että hän ei edes halua syventää ystävyyttämme, tuolloinkin kun olin hänelle avoin, niin hän ei oikein "reagoinut" mitenkään.
En tiiä miksi, mutta mua jotenkin ärsyttää olla toiselle kaverina ja seuraneitinä vain siksi, kun ei muitakaan ole, ja se, ettei toisella osapuolella ole halukkuutta olla "oikeasti" ystävä... Vähän sekava sepustus. Mitä mieltä te olette?
Kommentit (6)
joiden kanssa ei saa ikinä mitään syvällisempää puhuttua, vaikka yrittäisi.
Joskus jaksan hyvinkin tällaisten seuraa, mutta toisinaan tuntuu että tällainen "kulissiystävyys" vie voimia ja energiaa enemmän kuin antaa.
Onneks mulla on pari sellaista oikeaakin ystävää, jolle voi puhua jostain muustakin kuin säästä ja päivän uutisista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toisinaan tuntuu että tällainen "kulissiystävyys" vie voimia ja energiaa enemmän kuin antaa.
Monesti koenkin jopa rasittavana velvoitteena viettää aikaa tämän henkilön kanssa... :/
Ap
Siis sinä et ymmärrä että hänelle riittää ihan seura, eikä puhua sinulle tärkeistä asioista.
mutta tavallaan se "ärsyttää" mua, koska itse ajattelen toisin.
on tuttavia, kahvitteluseuraa, hyvänpäivänseuraa. Ei kaikille ihmisille jaksa eikä halua selostaa sielunsa syövereitä.
itselläni on tilanne, jossa hyvät ystävät asuvat eri puolilla maata. Ne kaikki suuremmat ja vakavammat asiat tulee väännettyä heidän kanssaan netissä tai puhelimessa tai silloin tällöin kun nähdään, mutta kaikkea kevyttä ja arkipäiväistä tekisi juuri mieli jakaa jonkun kanssa. Juuri sellaista ei-oikeastaan-mistään juttelua ja lehtiotsikoiden puimista ja kaikkea pientä, joka käy mielessä päivittäin, mutta joka ei ole niin tärkeää, että siitä enää jälkikäteen olisi mitään puhuttavaa.
Siis sinä et ymmärrä että hänelle riittää ihan seura, eikä puhua sinulle tärkeistä asioista.