Rasittavia nuo mummot ja mummit!

Meillä oli esikoisen 6-vuotissynttärit. Vieraita oli normaaliin tapaan se parikymmentä (isovanhempia, kummeja, setiä ja tätejä yms.). Koska osa porukkaa tulee pidemmän matkan päästä, mulla on ollut aina tapana tarjota ruokaa ja sen jälkeen kakkukahvit. Tykkään kovasti ruuanlaitosta ja leipomisesta ja nautin kun saan kokata oikein kunnolla.



No, kuuntelin siinä puolella korvalla kuinka oma mummoni sekä mieheni mummi keskustelivat siinä, miten kauhean raskasta minun elämäni mahtaakaan olla kun kolme pientä lasta (6 ja 4 vuotta sekä vauva 7 kk). Ja miten se aina jaksaakin näin leipoa ja laittaa... ja kyllä se mahtaa olla väsynyt... ja isoanoppi (miehen mummi siis) päivittelee siinä että kyllä se taitaa jo äidillekin kohta uni maistua...



Voi kikkare! Ensinnäkään, en ole väsynyt. Toiseksi, en koe elämääni mitenkään raskaaksi. Kolmanneksi, kuten sanottu nautin leipomisesta ja ruuanlaitosta. Kyllä mä ymmärrän että heitä varmaan väsyttäisi, jos joutuisivat nyt hoitamaan kolmea pikkulasta mutta eikö ne ymmärrä että mä olen yli 50 vuotta nuorempi kuin ne? Ne ei myöskään meinaa millään ymmärtää että meillä mies tosiaankin osallistuu sekä lastenhoitoon että kotitöihin eikä mun ikinä tarvitse ponnistella voimieni äärirajoilla jollen itse halua. Mä en halua mitään "superäiti" ja "työn sankari"-viittoja harteilleni!



Mitähän ne mahtaa sanoa kun kuulevat että meille on tulossa neljäskin lapsi...