Lue keskustelun säännöt.
Kolme-nelikymppisyys on spontaanille ihmiselle kamalaa aikaa
01.08.2025 |
Itse en osaa tai halua suunnitella elämää kuukausia etukäteen. Elämäni parhaimmat hetket ovat olleet spontaaneja seikkailuja.
Mutta eihän tuollaiset seikkailut enää onnistu. Kaikki ovat niin kiireisiä arkensa kanssa. Voi kun tulisin iloiseksi, jos joku vielä lähettäisi viestin, että "on tylsää, nähtäiskö huomenna?". Jos itse lähetän, niin pakit tulee joka kerta.
Näen toki vielä ystäviäni, mutta ne tapaamiset pitää sopia valehtelematta kuukausia etukäteen. Nyt on yksi kaveriporukan tapaaminen sovittu (ilmeisesti) lokakuulle. Minähän aina unohdan ne ja muistan vasta samalla viikolla. Ja aina joku on sitten kipeänä, eikä pääse paikalle. Lisäksi näkemisestä sopiminen on joka kerta todella vaikeaa. Se tehdään nettikyselyllä ja lopuksi tapaaminen on joku maanantai klo 18-20 välillä.
Itse olen lapseton, samoin suurin osa kavereistani. Tuntuu vain, että työelämä yksinään vie kaikilta mehut ihan täysin, eikä ystäville ole enää aikaa.
Kommentit (4)
Vierailija kirjoitti:
Miksi ystäville pitäisi olla aikaa, jos tosiaan on paljon muuta? Lisää stressiä vaan.
Itselleni ystävät on elämässä tärkeitä, enkä elä pelkällä työllä.
Samoin ystävilleni, mutta itse tunnun olevan ainoa spontaani tyyppi koko porukassa. Toki voisin etsiä uusia ystäviä, mutta se tuntuu niin hankalalta ja riskialttiilta, kun olemassa olevat ystävät ovat niin hyviä - kunhan heitä näkisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 49 ja voin allekirjoittaa tämän.
Työkaverini, tai entinen, asuu tässä lähellä. Itse esim pyydän yleensä jonkun kylään, kun tiedän muu perhe lähtee reissuun. Minulla on lauantaisin satunnaisesti töitå ja silloin he lähtevät esim mieheni vanhemmille. Mieheni tekee jonkun pienen remppatyön ja lapset viettävät aikaa isovanhempien kanssa.
Katsoin juuri, olen tänä vuonna lähettänyt hänelle 3 viestiä, joissa pyydän kylään reilu 2 viikon päästä. Joka krt hän on vastannut en halua vielä päättää. Olen pyytänyt jonkun toisen. Edellisellä kerralla, toukokuussa, vastasi silloin la aamulla ei mulla olekaan mitään erikoista, voisin tulla, ps kamala nälkä. Vastasin minulla on jo muuta menoa.
Spontaanisuus on ihana asia, mutta kieltämättä koen olevani seuraa, joka kelpaa, jos parempaa ei löydy
Miksi ystäville pitäisi olla aikaa, jos tosiaan on paljon muuta? Lisää stressiä vaan.