Lue keskustelun säännöt.
Poika 3v heitti äitiä vasaralla päähän.
15.08.2011 |
Poikani 3v heitti minua aamulla hakka hakan vasaralla päähän. Tätä ennen tapahtui seuraavaa: poika hakkasi rumpua vasaralla. Kielsin kahdesti ja koska ei uskonut, lähdin kohti pojan huonetta takavarikoidakseni rummun. Poika heitti vasaralla, kun ehdin huoneen ovelle. Vasara osui silmäkulmaan ja teki oikeasti tosi kipeetä. Mikä pojalle rangaistukseksi? En enää tiedä, miten tuota poikaa opettaisi. Ei -sana on lähes aina täysin turha. Meillä on myös pieni vauva, joten en aina ehtisi käyttää niin paljon aikaa yhden asian "kieltämiseen". Turhauttaa kieltää ja kertoa, miksi ei saa tehdä niin ja hetken päästä sama toistuu. Miten te muut kiellätte tai rankaisette lapsianne tuhmuudesta? Ja miten se tehoaa?
Kommentit (13)
Siis heti ja välittömästi, niin että lapsi tajusi että tuli käytettyä ko. tarvikkeita väärin?
Otan aina, jos käyttää väärin tai ei tottele.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sen kanssa, joka luonnehti poikaasi hirviöksi. Itselläni on 3 poikaa (ja 1 tyttö), eikä kukaan heistä ole koskaan heittänyt minua vasaralla...tai millään muullakaan esineellä. Eivätkä muutenkaan käyttäytyneet väkivaltaisesti!
Ap on varmaan teiniäiti?
Kun olin jotain 4-5v ja äiti ei totellut. Hän sitten suuttui ja huusi ja raivosi. Muistan tilanteen - enkä muuten sen koommin yrittänyt enää ketään lyödä.
Äiti ei yleensä niin kovasti suuttunut, mutta silloin kyllä.
Ja täälläkin on puhuttu ei-sanan käytön välttelystä. Tuollaisessa tilanteessa voisit vain todeta kerran jämäkästi että poika saa leikkiä rummulla nätisti tai sitten ei ollenkaan. Eli vasara kuuluu aivan muunlaisiin leikkeihin. Jos ei tottele ja etenkin jos paiskoo tavaroita niin rangaistukseksi ne otetaan pois.
Ymmärtää jonkin verran syy-seuraus-suhdetta. Osaa esim. kertoa, ettei saa lyödä, koska se sattuu ja tulee paha mieli. No...vaikka tuon tietääkin, niin lyö tai satuttaa muutoin aina välillä. Todella turhauttavaa käydä samat keskustelut uudelleen ja uudelleen. Ja yrittää itse toimia oikein, eikä vedellä ympäri korvia, vaikka mieli tekis. Välillä tuntuu, et vanhanaikainen kasvatustapa toimis paljon paremmin, kun uusi. Ei saa edes tukistaa.Ymmärtää jonkin verran syy-seuraus-suhdetta. Osaa esim. kertoa, ettei saa lyödä, koska se sattuu ja tulee paha mieli. No...vaikka tuon tietääkin, niin lyö tai satuttaa muutoin aina välillä. Todella turhauttavaa käydä samat keskustelut uudelleen ja uudelleen. Ja yrittää itse toimia oikein, eikä vedellä ympäri korvia, vaikka mieli tekis. Välillä tuntuu, et vanhanaikainen kasvatustapa toimis paljon paremmin, kun uusi. Ei saa edes tukistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei muutakun nurkkaan. Kuulostaa hirviöltä sun poika!
oppii yhdistämään tekonsa sanktioon. AP:lle siis vastaukseksi: Kello 14.00 on turha enää rankaista lasta aamulla tapahtuneesta.
3-vuotiaalle selkeä rangaistus on esim. vasaran takavarikointi ja näyttää lapselle, että sua sattui (ei siis satuttaa lasta, vaan reilusti itkeä tvs. kun sattuu ja sanoa, että sattui). 3-v:n voi laittaa myös hetkeksi (esim. pari minuuttia) jäähypenkille, jossa ON pysyttävä (juu sitoo sinua vanhempana mutta tuhannen toiston jälkeen alkaa tepsiä)
Tiedän, että turhauttavaa, mutta lapsihan hakee tuolla huomiota. koeta antaa lapselle positiivista palautetta ja mukavaa huomiota/ tekemistä. Tuon ikäinen osaa jo auttaa pienissä kotitöissä ja vauvan hoidossa: tuoda vaippaa, tyhjentää astianpesukoneesta haarukoita ja lusikoita, "järjestellä" pakasterasioita, leipoa äidin kanssa (vauva sitteriin pöydälle tai nukkumaan) jne.
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on tehtävä pojalle selväksi, että sinuun todella sattui ja ketään ei koskaan saa satuttaa (tätä joutuu hokemaan miljoonasti...) ja isäksi vasaran poisotto hyväksi aikaa.
meillä pojalla oli samanlaista uhmaa tuonikäisenä. Nyt 4,5v jo helpottanut paljon. Rangaistuksena satuttamisesta mm. tärkeimpiä leluja pois ja huoneessa miettiminen jonka jälkeen vielä kerrottiin mitä ei saa tehdä ja mikä sattuu jne..
jotkut ne o vaan hankalampia tapauksia kuin toiset =) Miellä vieläkin useasti kerrataan pojan kanssa yhdessä käytöstapoja, yleensä ennen kuin lähdetään esim. kylään tai kauppaan, mitä kuuluu hyviin ja mitä huonoihin käytöstapoihin.
Kyllä se siitä.
Meillä oli ihan yhtä mahdotonta, kun perheessä oli kolmevuotias ja vauva. Kolmevuotias oli (ja on nyt viisivuotiaanakin) äidin poika ja hänellä otti tosi koville se, että oli toinen jakamassa huomiota. Mikään rangaistus ei tehonnut, jostain jäähyttämisestä puhumattakaan, koska pojalle kaikki huomio oli plussaa. Saihan hän äidin erotettua vauvasta. Edes hetkiseksi.
Neuvolan kanssa tätä puitiin ja sieltä tullut neuvo osoittautui toimivimmaksi. Toista, toista, toista... kerro joka kerta rauhallisesti ilman sen kummempaa, että ei noin saa tehdä, että se sattuu. Toimin näin ja pikku hiljaa se ei-toivottu käytös alkoi vähetä.
Parhaiten häneen tehosi kuitenkin se, kun kuopus kasvoi niin isoksi, että hän muuttui pienestä söötistä vauvasta, joka saa vain positiivista huomiota, ihan samanlaiseksi riiviöksi, jota täytyi myös rajoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja siksi ei kannattaisi perustella mitään. Oma lapseni on ainakin ymmärtänyt noin 2-vuotiaasta asti, kun olen hänelle selittänyt, miksi jotain ei saa tehdä.
Tietysti varsinkin aluksi saman asian sai selittää monta kertaa, mutta mielestäni pojan kohdalla kasvatus on onnistunut hyvin näin. Nykyään poika (3 v.) tajuaa usein itse tekevänsä jotain väärin, ja selittää sitten vaikka, että "ei saa koskea isin tietokoneeseen, se voi mennä rikki".
Poikani myös selostaa muiden lasten tekemisiä ja saattaa hiekkiksellä mennä komentamaan muita, että "ei saa heittää hiekkaa, se voi mennä silmiin ja sattuu" tai "ei saa töniä pienempiä, niitä voi sattua".
Tarkoitus ei ole ihastella oman poikani fiksuutta, vaan osoittaa, että lapsi ymmärtää perusteluja ja oppii myös itse soveltamaan niitä muihin tilanteisiin. Ainakin tämä lapsi. Yhden kokemuksella en voi muista kertoa.
Joka tapauksessa, tekisin kuten muutamat tässä ehdottivat: jos lelulla leikitään väärin, se lähtee. Näin meillä tehdään, ja yleensä lapsi ei sen jälkeen toista kertaa tee samaa.
oppii yhdistämään tekonsa sanktioon. AP:lle siis vastaukseksi: Kello 14.00 on turha enää rankaista lasta aamulla tapahtuneesta.
3-vuotiaalle selkeä rangaistus on esim. vasaran takavarikointi ja näyttää lapselle, että sua sattui (ei siis satuttaa lasta, vaan reilusti itkeä tvs. kun sattuu ja sanoa, että sattui). 3-v:n voi laittaa myös hetkeksi (esim. pari minuuttia) jäähypenkille, jossa ON pysyttävä (juu sitoo sinua vanhempana mutta tuhannen toiston jälkeen alkaa tepsiä)
Tiedän, että turhauttavaa, mutta lapsihan hakee tuolla huomiota. koeta antaa lapselle positiivista palautetta ja mukavaa huomiota/ tekemistä. Tuon ikäinen osaa jo auttaa pienissä kotitöissä ja vauvan hoidossa: tuoda vaippaa, tyhjentää astianpesukoneesta haarukoita ja lusikoita, "järjestellä" pakasterasioita, leipoa äidin kanssa (vauva sitteriin pöydälle tai nukkumaan) jne.
Tsemppiä!
...vaan kyselin vähän niinkuin vastaisuuden varalle. Kiitos vastauksista. Ehkäpä vaan on asennoiduttava siihen, että toistoja tulee satoja ja tuhansia. Ja joskus sitten oma jaksaminen ja kärsivällisyys palkitaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis heti ja välittömästi, niin että lapsi tajusi että tuli käytettyä ko. tarvikkeita väärin?
Palkitaan se! Meillä vauvan saamasta huomiosta äärimmäisen mustasukkainen kolmevuotias on muuttunut viisivuotiaaksi, jolle parivuotias on kaikki kaikessa. Kohta jo varmaan äitiäkin tärkeämpi.