Jos huomaisit olevasi aina se, joka soittaa, mutta et se jolle soitetaan

Kyllä lopetan jos toinen ei soita koskaan. Lähinnä tutuista kyse.

Omat vanhempani eivät soita minulle koskaan. Olen itse aina se, joka soittaa ensimmäisenä. Eivät kuulemma halua häiritä, vaikka olen sanonut, että saavat soittaa ihan milloin haluavat. Onhan se aika surullista. Kerran en soittanut kolmeen kuukauteen, enkä siltikään saanut kuin pari tekstaria äidiltä. 

Olen se, joka soittaa. Jos joskus olen pitempään soittamatta, kukaan ei kaipaa. 

Ei nykyään oikein soitella enää.

Olen tuosta syystä lopettanut yhteydenpidon yhteen lapsuudenystävään ja tätiini. 

Ehkä jotkut ovat oppineet että sinä soitat. Eivät arvaa itse häiritä. Voi olla myös että ovat liian usein kokeneet soittaneensa väärään aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä jotkut ovat oppineet että sinä soitat. Eivät arvaa itse häiritä. Voi olla myös että ovat liian usein kokeneet soittaneensa väärään aikaan.

Minusta tuo muka väärään aikaan soittaminen on outoa. Itse kyllä olen sanonut, että soitan takaisin jos en just silloin kerkeä vastaamaan. Niin olen tehnytkin. Yksi (entinen?) ystäväni soitti tyyliin kahdelta iltapäivällä. Hän tiesi kyllä minun olevan töissä. Soitin sitten myöhemmin takaisin, mutta ei vastannut. 

Itse ainakin kokenut että kun muut on perheellisiä ja itse enää ole, niin usein on vastaus, että sori nyt ei pysty puhumaan. Tulee araksi kun niin moni on niin kiireinen, että on usein sellainen olo että soitin väärään aikaan. Siksi usein laitan viestin että mikä tilanne , sopiiko soittaa. Näihin yleensä reagoidaan kyllä positiivisesti että soitellaan sitten myöhemmin kun toiselle sopii. Elämä nyt on vaan mennyt tällaiseksi , mulle sopii kyllä. En itsekään tykkää yllätyskyläilyistä, mieluummin sovitaan etukäteen.