Mikä on riittävä elintaso lapsiperheelle?

Ei mikään noista asioista sinänsä tarkoita, että elämä olisi ikävää ja este lasten hankinnalle, paitsi harrastusmahdollisuuksien puute. Mutta noin tiukka budjetti pakotettuna tarkoittaa yleensä myös jatkuvaa stressiä rahasta ja sitä, että myös jostain tärkeämmästä joutuu tinkimään.

Jos lapsi tarvitsee vaikka silmälasit, onko varaa mukaviin ja nätteihin laseihin, vai pitääkö ottaa halvimmat pullonpohjalasit? Jos on kaverisynttärit, joutuuko lapsi jännittämään onko varaa ostaa lahjaa. Ja monta muuta vastaavaa tilannetta. Lasten kanssa olen huomannut, että varsinkin lasten erityistarpeet (sairaus tms) aiheuttavat usein yllättävän paljon lisäkuluja. Vaikka teoriassa yhteiskunnan pitäisi maksaa, käytännössä se ei läheskään kaikkea maksa.

En edes harkitsisi lapsia tuossa tilanteessa.

Ankeaa, eikä missään tapauksessa kuin korkeintaan yksi lapsi.

Ei se ole mikään harrastus jos vain itsekseen joutuu puuhailemaan.

Mikäs ongelma tuossa on? Riittävästi tilaa ja tarpeelliset tavarat. Ei lapsi tarvi ohjattuja harrastuksia, omakotitaloa ja kultaista noutajaa. Aika paljon huonommistakin oloista ponnistetaan elämään.

Onko tämä harrastusjuttu joku nykyajan asia? En mä muista että ysärillä kovin monikaan ois harrastanut mitään, jotkut pojat jalkapalloa ja jääkiekkoa, mutta ei tosiaan kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä harrastusjuttu joku nykyajan asia? En mä muista että ysärillä kovin monikaan ois harrastanut mitään, jotkut pojat jalkapalloa ja jääkiekkoa, mutta ei tosiaan kaikki.

Viimeistään nelivuotiaalla on oltava sellainen, mielellään jo kolmivuotiaallakin.

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä harrastusjuttu joku nykyajan asia? En mä muista että ysärillä kovin monikaan ois harrastanut mitään, jotkut pojat jalkapalloa ja jääkiekkoa, mutta ei tosiaan kaikki.

Kyllä harrastuksia harrastettiin jo 60-luvulla kun itse olin lapsi. Ratsastustunnit, pianotunnit, tanssitunnit jne. jne jne. oli ihan normia kavereillani. Meillä ei ollut mihinkään varaa.

Näissä asioissa on iso ero suomalaisten ja muualta tulleiden välillä. Jossain Itä-Helsingissä on runsaasti muualta tulleiden isoja perheitä jotka elävät rahallisesti hyvinkin vaatimatonta elämää.

Viisilapsiselle perheelle riittää yhdet talvikengät.

 -asuntona kerrostalokolmio (vuokra-asunto)

Tilaa ainakin on hyvin, pienemmissäkin vauvan kanssa asutaan

- ei autoa vaan liikkumiseen käytetään polkupyöriä ja julkista liikennettä

Auto ei ole esim. Helsingissä lainkaan tarpeen

- ei varaa ostaa lastentarvikkeita uutena, esim. Tripp Trappin sijasta joutuisi ostamaan jonkun vuosikymmeniä vanhan käytetyn syöttötuolin

Näin tekevät varakkaatkin. meillä esim. on useita satoja tuhansia sijoituksessa, mutta syöttötuoli oli käytetty ja maksoin siitä muistaakseni kympin

- ei varaa ohjattuihin harrastuksiin lapsille, eli lapset joutuisivat harrastamaan asioita ilman valmentajaa tai opettajaa

Kouluissa on ilmaisia harrastuksia ja menee monta vuotta, että lapsi edes tarvitsee harrastuksia. Ehditte vaurastua sitä ennen hyvin

Asun ihan omasta tahdostani kerrostalossa (esikoisen syntyessä asuimme vuokrakaksiossa) ja ihan omasta valinnastani kieltäydyin aikoinaan vanhempieni ehdotuksesta maksaa minulle autokoulu. Syöttötuolin ostin käytettynä vitosella, tosin en vuosikymmeniä vanhaa vaan ihan nykyistä Ikean mallistoa. Se sattuu olemaan tukeva ja hyvä, ei voi kaatua jne.

Mitä ihjattuihin harrastuksiin tulee, niin omat lapseni ovat niissä olleet pari poikkeusta lukuunottamatta vasta kouluikäisinä, ja osa näistä on ollut ilmaisia. Köyhillehän sossu maksaakin näitä, eli ei tulottomankaan perheen lapsi jäisi ilman harrastusta.

Mutta vastaus kysymykseesi: kyllä. Eivät nuo mainitsemasi asiat mitään ehdottomia ole, esim helsinkiläisnäkökulmasta tuo auto ja kerrostalokohta kuulostaa jopa koomiselta. Ihan maatiaisajattelua, että kaikkien pitäisi asua omakotitalossa ja ajaa autolla joka paikkaan. Itse en edes haluaisi tuollaista elämää.

Kummallista että ajatellaan että pitäisi olla kaikki valmiina. Elää niitä perheitä koko ikänsä vuokralla kerrostalossa. Meillä nyt kouluikäiset lapset, eikä edes tullut mieleen ajatella etten voisi hankkia lapsia vuokralle kerrostaloon eikä autoakaan ollut. Hyvin lähti elämä käyntiin ja tässä vuosien varrella ostettu talo ja auto. Varmasti olisimme olleet onnellisia ilmankin.

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä harrastusjuttu joku nykyajan asia? En mä muista että ysärillä kovin monikaan ois harrastanut mitään, jotkut pojat jalkapalloa ja jääkiekkoa, mutta ei tosiaan kaikki.

Ja lähinnä tämä myös on isojen kaupunkienjuttu. Pikkupaikkakunnilla harrastusmahdollisuudet ovat aika rajalliset, eikä todellakaan löydy kaikkien kiinnostuksen mukaisia. Lähinnä se on soittotunteja ja liikuntaa, ja vain tietyt lajit. Omien lasteni harrastuksista valtaosaa ei olisi mahdollisuus harrastaa jossain pikkukunnissa.

Jos poikkeaa kovin pahasti siitä mikä on normaali tapa viettää perhe-elämää niin se voi olla myös lasun paikka.