Onko sinusta koskaan tuntunut kirjan lukemisen jälkeen siltä, että haluaisit unohtaa lukemasi?
Kommentit (10)
Joo, jotkut historiaopukset ovat kyllä tuoneet mieleen, että olisi ihan kiva olla tietämättä tätä asiaa. Orlando Figesin Kuiskaajissa on sellaisia kohtia, jotka palaavat uudelleen ja uudelleen mieleen. Erittäin hyvä kirja se kyllä on. Sanoin joskus, että se vastasi lähes kaikkiin mun kysymyksiin aiheesta.
Nuorena luettu Uldrike ja sota. Pitäisi ehkä nyt aikuisena lukea uudelleen jos sen osaisi paremmin mielessään käsitellä.
Vierailija kirjoitti:
Ei, mutta tätä palstaa lukiessa tulee aika usein tuo tunne.
Sama. Tää palsta on täynnä sairaita ihmisiä. Niin sairaita, että kun sitten palstailun jälkeen lähtee ulos ja kattoo vastaantulevia ihmisiä, niin sitä ihmettelee, että joku noistakin "normaaleista" voikin olla ihan sairas päästänsä.
W. Burroughs: Alaston lounas. Luin sen kakarana kun se oli Tartzan ja Marsin sankari kirjojen vieressä (E. Burroughs) kirjastoautossa.
Narkkarin huumehoureinen tajunnanvirtakertomus täynnä väkivaltaa ja vinoutunutta seksiä. Vähän turhan kovaa kamaa ikäiselleni. En suosittele lapsille, minustakin tuli vähän pervo.
On. Luin kerran yhdeltä "suosikkikirjailijalta" sellaista sairasta p*skaa että tänä päivänäkin ihmettelen miten kenenkään mieli voi olla niin sairas. Oli joku dekkari. Tai siis muistan kyllä nimen, mutten halua kenenkään sitä lukevan. :D
Ei. Olen lukenut aina paljon pienestä asti. Viimeisen 10 vuotta tosin lähinnä tietokirjoja. Sanonta; "Tieto lisää tuskaa", niin siinä kaikuu totuuden häivähdys. Silti ei harmita. Olen nauttinut paljon enemmän älyllisen nälän tyydyttämisestä. Siitä, että todellisuus"palapelistä" näkee koko ajan enemmän paloja. Ei vain niitä, mitkä entuudestaan on tuntenut ja havainnut.
Vierailija kirjoitti:
Ei. Olen lukenut aina paljon pienestä asti. Viimeisen 10 vuotta tosin lähinnä tietokirjoja. Sanonta; "Tieto lisää tuskaa", niin siinä kaikuu totuuden häivähdys. Silti ei harmita. Olen nauttinut paljon enemmän älyllisen nälän tyydyttämisestä. Siitä, että todellisuus"palapelistä" näkee koko ajan enemmän paloja. Ei vain niitä, mitkä entuudestaan on tuntenut ja havainnut.
Juuri näin.
Ei, mutta tätä palstaa lukiessa tulee aika usein tuo tunne.