Naisten tasa-arvo vai sittenkin koskemattomuus?

Tasa-arvotaistelu lähti liikkeelle oikeista asioista: samoista arvosta, samoista vastuusta, samoista mahdollisuuksista. Mutta tuliko siitä lopulta jotain muuta, projekti jonka lopputuloksena olikin Onlyfans?

Yhä useammin näyttää siltä, että osa naisista tulkitsi tasa-arvon tarkoittavan vapautta ilman vastuuta. Että voi valita, muuttaa mieltään, jättää, syyttää, uhriutua eikä kukaan saa kysyä perään, saati kyseenalaistaa.

Onko tasa-arvosta tullut naisille yhtäkkiä keino olla tilivelvollinen vain silloin kun itseä huvittaa?