Hirveä masennus, elämä tuntuu toivottomalta
Ei ole parisuhdetta, ei lapsia. Ei omaisuutta tai säästöjä. Hyvä koulutus ja työpaikka mutta tässäkö se elämä on, työntekoa ilman mitään toivoa mistään? Kolme läheisintäni kuolivat viime vuonna yllättäen.
Jos voisin palata elämässä 20 vuotta taaksepäin, tekisin ihan uudet ratkaisut. Mutta miten nyt eteenpäin? Tuntuu että olen menettänyt kaiken.
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sinä selviät. Osanotto läheisten poismenon johdosta.
Tee rahoillasi jotain mukavaa ja voithan tutustua tai ystävystyä toisiin ihmisiin halutessasi. Vain, jos haluat itse.
Voi kiitos.
Kerron nyt surullisen faktan. Ei tämä aikuisuus helppoa ole yhtään kenellekään. Jokainen muukin meistä kamppailee sen kanssa, rakastetaanko minua vai kuolenko yksin vanhainkodin siivouskaapin lattialle. Välillä sitä koettaa unohtaa tuskan ja vetää kännit viinalla tai jeesuksella. Lopun aikaa meidän muidenkin täytyy pitää torjunta päällä ja elää feikkihymy naamalla epävarmuuksiemme kanssa.
Rukoile Taivaan Isältä apua Jeesuksen nimessä omin sanoin.
Hän kuulee, näkee ja auttaa - ja apu on varma, jos sen sydämestäsi teet.
Vierailija kirjoitti:
Kerron nyt surullisen faktan. Ei tämä aikuisuus helppoa ole yhtään kenellekään. Jokainen muukin meistä kamppailee sen kanssa, rakastetaanko minua vai kuolenko yksin vanhainkodin siivouskaapin lattialle. Välillä sitä koettaa unohtaa tuskan ja vetää kännit viinalla tai jeesuksella. Lopun aikaa meidän muidenkin täytyy pitää torjunta päällä ja elää feikkihymy naamalla epävarmuuksiemme kanssa.
Olen minä kyennyt olemaan onnellinen aiemmin. Nyt vain tuntuu että olen menettänyt kaiken mikä teki onnelliseksi ja toi elämään mielekkyyttä ja turvaa ja iloa.
Sulla on elämä. Ne muut toivovat että jatkat elämää. Mutta aina voi tehdä muutoksia, jos vanha ei enää toimi. Miettiä miten ja missä voi hyvin, koska on levännyt. Mikä on inhimillistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerron nyt surullisen faktan. Ei tämä aikuisuus helppoa ole yhtään kenellekään. Jokainen muukin meistä kamppailee sen kanssa, rakastetaanko minua vai kuolenko yksin vanhainkodin siivouskaapin lattialle. Välillä sitä koettaa unohtaa tuskan ja vetää kännit viinalla tai jeesuksella. Lopun aikaa meidän muidenkin täytyy pitää torjunta päällä ja elää feikkihymy naamalla epävarmuuksiemme kanssa.
Olen minä kyennyt olemaan onnellinen aiemmin. Nyt vain tuntuu että olen menettänyt kaiken mikä teki onnelliseksi ja toi elämään mielekkyyttä ja turvaa ja iloa.
Jos olet nainen, niin onko sinulla alkanut vaihdevuosioireilut nyt?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerron nyt surullisen faktan. Ei tämä aikuisuus helppoa ole yhtään kenellekään. Jokainen muukin meistä kamppailee sen kanssa, rakastetaanko minua vai kuolenko yksin vanhainkodin siivouskaapin lattialle. Välillä sitä koettaa unohtaa tuskan ja vetää kännit viinalla tai jeesuksella. Lopun aikaa meidän muidenkin täytyy pitää torjunta päällä ja elää feikkihymy naamalla epävarmuuksiemme kanssa.
Olen minä kyennyt olemaan onnellinen aiemmin. Nyt vain tuntuu että olen menettänyt kaiken mikä teki onnelliseksi ja toi elämään mielekkyyttä ja turvaa ja iloa.
Jos olet nainen, niin onko sinulla alkanut vaihdevuosioireilut nyt?
Hän on masentunut koska on menettänyt läheisensä. Se on ihan ymmärrettävää, kaikki olisivat masentuneita jos kaikki läheiset olisi kuolleet.
Oletko masentunut vai eksistentiaalisessa kriisissä? Pystytkö suremaan?
Tämä voi kuulostaa piittaamattomalta muttei ole sitä, vaikka sokkihoitoa onkin: sinulla on tavallaan käynyt hyvä säkä. Olisit voinut menettää läheisesi vähitellen vuosien aikana, onnellisesti hautuen valintojesi tuottamassa elämässä, johon et ollut ihan tyytyväinenkään, muttet ymmärtänyt sitä. Vuosia kestävä luopuminen ja aaltoilu yhdestä luopumisesta seuraavaan olisivat syöneet voimiasi hitaan tasaisesti, ja olisit voinut alkoholisoitua tms, ja elämä olisi mennyt ihan hukkaan.
Nyt elämä on pakottanut sinut kohtaamaan todellisuuden järkyttämällä sinut kerran kunnolla. Sinulla on vielä tilaisuus pohtia elämääsi kuitenkin suhteellisen ajoissa, ja rakentaa siitä toisennäköinen. Silmäsi ovat auenneet sille, mikä on todellista ja mikä pelkkää pehmustetta. Sinulla on hyvät tulot, ja ne antavat vapautta valintoihin. Kunnioita läheistesi muistoa ottamalla omasta elämästäsi kiinni. Ei onnistu heti, mutta pystyt hetkeksi kerrallaan vaihtamaan näkökulmaa. Tee itsellesi hyvää, vaikka et haluaisi. He haluaisivat sitä sinulle. Ja sitten välillä vello ihan rauhassa kaikissa tunteissa, mitä nousee. Ne huuhtovat sielustasi kaikenlaista tarpeetonta rojua ulos. Ole kiltti itsellesi. Olet joutunut erittäin raskaaseen tilanteeseen. Tietenkään et ole ok. Mutta se on ok.
Tiedän tunteen.
Minulla on nousujohteinen ura ja tienaan yli 100 000 e vuodessa. Mutta minulla ei ole elämänkumppania eikä lapsia. Teen pitkiä päiviä töissä, ja kun tulen uupuneena kotiin, odottaa siellä vain tyhjyys. Kukaan ei kosketa, kerro kaivanneensa. Valun välillä todella mustiin ajatuksiin.
Miksi et nyt voi tehdä niitä ratkaisuja, jotka jäi tekemättä? Miten se olisi sitten ollut pelastus. Kuolemille ei mitään voi. Se on elämää.
Tasan ei käy onnen lahjat, on vanha sanonta. Jotkut eivät ole kyenneet hankkimaan edes hyvää koulutusta ja työpaikkaa. Joillakin taas on vain se oma perhe, mutta eivät osaa tehdä mitään, mikä tuottaisi tuloa yhteiskunnalle.
Muutama vuosi sitten yksi kollega teki itsemurhan. Hän oli fiksu ja aikaansaava työntekijä, jolla käsittääkseni oli nouseva työura. Kukaan ei tiedä syytä hänen ratkaisuunsa. Perhettä hänellä ei ollut. Työpaikalla jotkut sanoivat jälkikäteen, että hänen kanssaan olisi ehkä pitänyt jutella enemmän, kun se olisi vielä ollut mahdollista.
Samat sanat paitsi ei ole koulutusta eikä työpaikkaakaan. Monisairas. Eipä ole kyllä muuta syytä jatkaa kuin se, ettei vanhan äidin tarvitse lastaan haudata.
Niin se elämä menee huonoksi kun et halunnut kilttiä ja kunnon miestä.
Kiitos vastauksista. Helpottaa jo kun voi puhua muiden kanssa. Arjessa yritän niin pitää kulisseja yllä kun ajattelen ettei kukaan jaksa minua jos olen jatkuvasti onneton.
Nyt kesällä on erityisen vaikeaa kun kaikki onnelliset kesämuistoni liittyvät menettämiini ihmisiin.
Olisipa ihana tutustua teihin jotka sanoitte pystyvänne samaistumaan tilanteeseen.
Sulla on masennus: tiedän koska minullakin on. Ei se raha tai kiva tekeminen auta, koska ei pysty nauttimaan mistään.
Muista, että tuo olo on väliaikaista, ja kun helpottaa olet varmasti onnellinen.
Hae rohkeasti apua, että oireet helpottaa.
Lapsettomuus on mahtava asia. Kannattaa nauttia siitä.
Läheisten kuoleman jälkeen kestää toipua pitkään. Etsi hyvää oloa saunasta, lempi musiikista, luonnossa liiikkumisesta, tutkaile luontoa, rukoilusta, jostain mitä tykkäät tehdä eli kädentaitoja tai lukemista. Soita jollekin, sukulaisille esim. Aloita vapaaehtoistyö. Pääset eroon hetkeksi surun ajattelemisesta. Aloita juttelut ihmisille ihan joka paikassa, teen itsekin niin😊Jossain vaiheessa löydät jotain mistä tulee hyvä olo.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen.
Minulla on nousujohteinen ura ja tienaan yli 100 000 e vuodessa. Mutta minulla ei ole elämänkumppania eikä lapsia. Teen pitkiä päiviä töissä, ja kun tulen uupuneena kotiin, odottaa siellä vain tyhjyys. Kukaan ei kosketa, kerro kaivanneensa. Valun välillä todella mustiin ajatuksiin.
Tämä on sitä mitä markkinoidaan hyvänä elämänä: vapautta ja rahaa.
Itse valitsin sen lapset ja perheen. Nyt vaivaa työttömyys.
M49
Kyllä sinä selviät. Osanotto läheisten poismenon johdosta.
Tee rahoillasi jotain mukavaa ja voithan tutustua tai ystävystyä toisiin ihmisiin halutessasi. Vain, jos haluat itse.