Olitko varma sinun ja miehesi suhteen kestävyydestä kun rupesitte hankkimaan ensimmäistä lastanne?

Mutta takana ei ollut kovin pitkää parisuhdetta.

lasta olimme olleet melkein viisi vuotta yhdessä. Nyt meillä on toinenkin lapsi ja suhde voi hyvin.

ennen naimisiinmenoa lapsenhankinta ei olisi tullut kuuloonkaan.

Minähän rakastin ja tuin miestä.

Yksiäkään menkkoja ei edes ehtinyt tulla seurustelun alusta ennenkuin plussasin.

Päätin kuitenkin pitää lapsen ja edelleen olemme yhdessä.

Nyt on jo toinen lapsi tulossa ;-)

Tosin lasta ei hankittu, se päätti tulla ihan omin avuin ehkäisyistä välittämättä. Mut miehestä olin täyisin varma.



Tuolla se edelleen on, lukee vessassa aku ankkaa 6-vuotiaalle kakkaajalle. Vois jo lopettaa...

Olemme olleet yhdessä 3 ja puoli vuotta, päätös yrittää yhteisen lapsen yrittämisestä syntyi reilun vuoden päästä seurustelusta, koska olin leikkauksessa jossa minulta jouduttiin poistamaan toinen munasarja kokonaan, ja toisesta jäi osa tallelle, lääkäri ilmoitti että mahdollisimman pian pitäisi alkaa yrittämään... vielä ei ole naperoa ilmestynyt, mutta monien vaikeuksien läpikäynnin jälkeen olen edelleen yhtä varma parisuhteemme tilasta kuin silloin ensimmäisinä päivinä kun aloimme seurustella, samoin on avopuolisoni.

niisät juhlista meni vajaa 1kk kun mies ilmoitti että hänellä on toinen ja hän jättää perheen tai minut, käytännössä jätti koko perheen.

meidän avioliiton kestävyydestä. Mitään ongelmia liitossa ei ole mutta eihän sitä koskaan voi olla täysin varma. Oikeastaan olen välillä hyvin hämilläni, että olemme vielä 11 vuoden jälkeenkin yhdessä. Onnellinen olen kuitenkin:)

oltiin juuri menty naimisiin ja ennen vihkimistä molemmat pohdittu parisuhdettamme (olimme siis tietenkin onnellisia) ja käyty läpi se naimisiinmenoon liittyvä pienoinen kriisi, että on päätettävä tahdotaanko olla yhdessä sittenkin kun ei olla enää rakastuneita,ja otettava toinen just sellaisena kuin on. Minäkään en olisi muuten tehnyt lasta miehen kanssa, joka ei olisi ollut valmis menemään kanssani naimisiin.

en muuten olisi lasta mieheni kanssa halunnutkaan.



Ja tiedostan toki, että elämä ei mene aina niin kuin suunnittelee ja yksikään liitto ei ole ns. satavarma. Mutta mietin tuolloin myös sitä, että tuo on sellainen ihminen jonka kanssa "joudun" olemaan loppuikäni tekemisissä jos lapsen hankimme ja se ei tule tuottamaan ongelmia, vaikka jossain vaiheessa eroaisimmekin.



Mutta jos olet valmis yh-elämään, niin mikä ettei. Jos eroa olet jo nyt ajatellut usein, en jaksa uskoa että pikkulapsiaika suhdettanne ainakaan parantaa.

Mutta toisaalta: me saimme ensimmäisen (yhteisen) lapsemme alle vuosi seurustelun alkamisesta. Kaikki on suhteellsita.

ja ehka eniten voi oppia itsestä jos ottaa sen mahdollisuutena



onko samanlaiset arvot?

riitelyn malleja voi opetella mut jos katsannot on etäällä voi tulla ongelmai

Oltiin oltu jo 12v yhdessä. Edelleen 10v myöhemmin ollaan yhdessä.