Ammatit, käsitteet ja psykologian määritelmä

Avaat lehden ja siellä on artikkeli:

"psykologi Arskanen sanoo, että lapsille pitää sanoa näin"

"psykologi Torvinen sanoo, että työporukoissa käy näin"

"psykologi Reiskanen kävi katselemassa ihmisiä työpaikoilla ja kertoo nyt, tekivätkö he oikein."

"psykologi Jorppainen sanoo, että rokotteista kieltäytyminen liittyy ajatusvääristymiin"

Psykologiaan liittyy monenlaisia mielikuvia ja markkinointia. Joissakin Suomen isoista kaupungeista tarjotaan yliopistoissa koulutusohjelmaa nimeltä "psykologia", mutta mitä se pitää sisällään?

Siellä käsitellään ainakin pintapuolisesti monia ihmisen käytökseen ja ajatteluun liittyviä ilmiöitä ja saadaan pätevyys terveydenhuollon henkilöksi. Keskeisenä erikoisuutena on lupa tehdä tutkimuksia, joista voidaan maksaa poskettoman korkeita korvauksia joillakin hyvinvointialueilla. Mielenkiintoisesti kuitenkin julkisesti saatavilla olevaa tutkinto-ohjelmaa tarkastellessa paljastuu, että näiden tutkimusten tekemistä käsitteleviä opintoja voi olla tutkinnossa vähän tai ei ollenkaan. Kuitenkin juuri näiden tutkimusten takana piilee ammatin mystiikka ja salaisuudet.

Mielenterveys ei millään tavalla ole yhden alan yksinomaisuutta, vaan mielenterveysjutteluja käyvät lähihoitajat, diakonit, papit, sairaanhoitajat, koulukuraattorit ja lukuiset muut ammattilaiset. Kuitenkin joillekin maksetaan samasta keskustelusta paljon enemmän, vaikka tiedot voisi nopeasti ottaa haltuun kuka tahansa. Tämä on tittelistä ja mielikuvista maksamista. 

Lisäksi samanaikaisesti ihminen, jolla on tietty tutkinto pääsee kommentoimaan hyvin kirjavia asioita, joista ei välttämättä tutkinnossa ole yhtään opintopistettä. Perusteena on se, että nämä asiat noin niin kuin teoriassa kuuluvat hänen alaansa.

Tämä vertautuu siihen, että meillä olisi koulutus nimeltä "insinööri", missä ei olisi ollenkaan määritelty, että onko tämä taloinsinööri, koneinsinööri, sähköinsinööri vai joku muu insinööri, mutta pääset tekemään kaikkia insinöörihommia.

Kun taas samanaikaisesti meillä olisi ehkä pari muuta paljon vähemmän suosittua insinööritutkintoa, joilla et kuitenkaan saisi valtaa kommentoida yksinään jotain tiettyä asiaa tai et edes pääsisi laillistetuksi ammattihenkilöksi. Tällaisia tutkintoja Suomessa on käyttäytymistieteissä sosiaalipsykologia tai kasvatustieteiden puolella kasvatuspsykologia. Eli ala voidaan halutessa määritellä aika tarkasti, mutta joustavuus toimii vain yhteen suuntaan. "Insinööri" pääsee kommentoimaan logistiikan insinöörityötä tai tuotantotaloutta, mutta tuotantalouden insinööri ei saakaan mitään ammattioikeuksia ja salaisuuksien varjeluoikeuksia, vaan hän saa kilpailla insinöörin kanssa paikoista, joita insinöörikin voi hakea, mutta insinööri voi lisäksi hakea hänen työtään, vaikka hän ei voi hakea insinöörille korvamerkittyä työtä.

Insinööri voi vain käydä lisäkursseja tuotantaloudesta, mutta tuotantalouden insinööri ei voi kätevästi lisäkursseilla tehdä itsestään insinööriä, vaikka hänenkin koulutuksessaan pintaraapaistaan varmasti niitäkin mysteerejä, joiden käsittelystä insinööri saa melko vähällä täsmäkoulutuksella kovaakin palkkaa.