Te joilla pieni lähipiiri, suretteko sitä?
Itsellä vanhemmat ja isovanhemmat kuolleet, muut sukulaiset etäisiä, asuvat kaukana ja yhteydet katkenneet. Lapsiakin on vain kaksi. Ystäviä ei ole.
Välillä huomaan haaveilevani isosta perheestä ja lähipiiristä, ja surettaa että arjessa on loppujenlopuksi aika paljon vain oman pienen perheen kesken. Muita?
Kommentit (3)
En, pitäisi tehdä liikaa kompromisseja sietääkseen toisten huonoja tapoja ja niinpä nuo suhteet ovatkin elämässä pikku hiljaa hävinneet pois
Läheiset ovat kuolleet. On vain oma perhe, aikuinen lapsi perheineen ja sitten serkkuja. Osa oli vielä 2000-luvulla hyvinkin läheisiä, mutta nyt yhteydet ovat hyytyneet. Ei se minua edes harmita, koska pidän hyvin valikoiden ihmisistä ja onneksi mieheni on samanlainen. Se, mikä tavatessa ärsyttää, toinen sanoo vain, että soitellaan ja "hyvässä lykyssä" tyrkyttää puhelinnumeronsa, jotta SINÄ soitat. Siinä erehtyy kiero paskiainen. Puhelua ei tule.
Ajoittain. Joskus olisi kiva jutella sukulaisten kanssa, jos niitä olisi.