SUNNUNTAIDEBATTI Hesarissa: "Sijoitettujen lasten määrä on häpeä"

... että siinä ei edes pohdittu muita syitä sijoitettujen lasten keskimääräistä korkeampaan kuolleisuuteen ikäluokissaan, kuin sijoitus.



Ajatteliko kirjoittaja, että kotoaan muualle sijoitetut lapset ovat sijaisperheisiin/ lastensuojelulaitoksiin tullessaan blankkoja, tyhjiä tauluja? Vai halusiko kirjoittaja herättää lukijan ajattelemaan nimenomaan sijoitetun lapsen varhaishistoriaa.



Itse pohdin mieheni kanssa parhaillaan ryhtymistä sijaisvanhemmiksi ja (biologisten lasten kanssa) sijaisperheeksi. Meillä on kokemusta tukiperheenä toimimisesta ja siksikin mietityttää suuresti sijaisvanhemmuuden raskaus verrattuna bio- tai adoptiovanhemmuuteen. Sijaisvanhemmuudessa näen (ja mieskin näkee) erilaisia ja raskaampiakin haasteita, kuin biovanhemmuudessa. Perheeseen tulevalla lapsella on kannettavanaan usein raskas historia ja pahimmassa tapauksessa epäonnistuneet ihmissuhteetkin biovanhempiin.



Omien biolasteni vuoksi pelkään (ehkä suotta) mahdollisen perheeseemme sijoitetun biovanhemman negatiivista asennetta perhettämme kohtaan. Parhaimmassa tapauksessa suhde biovanhemman ja sijaisvanhemman välillä voi olla toimiva, huonoimmassa tapauksessa sekä sijaisperheen että sijoitetun lapsen kannalta suhdetta biovanhempaan ei ole ollenkaan.



Tietyllä tapaa on helppoa ajatella, että olisi helpointa sijaisperheen kannalta, jos mahdollisesti "hankala biovanhempi" ei pitäisi sijoitettuun lapseen lainkaan yhteyttä. Kuitenkin se olisi äärettömän surullista sijoitetun lapsen kannalta.



Sijaisperheenä toimimisen miellän antoisaksi, vaikeaksi ja raskaaksi, mutta parhaimmillaan onnistumisen tunteita tuovaksi tehtäväksi, joka voi antaa sijoitetulle lapselle mahdollisesti (ja todennäköisesti) bioperheeltä jäämättä annetut hyvät elämisen eväät.

... että siinä ei edes pohdittu muita syitä sijoitettujen lasten keskimääräistä korkeampaan kuolleisuuteen ikäluokissaan, kuin sijoitus..

Kun ajattelee että aika moni asia lapsessa muovautuu ekan kolmen vuoden aikana, muun muassa. Pitäisi vertailla sitä miten lapset voivat niissä perheissä, jotka ovat huostaanoton rajalla, mutta ei oteta huostaan. Että miten näitten perheiden lapset voivat myöhemmin elämässä.

Joka tapauksessa on niin, että huostaanotto tai ei, lapsi ei voita kummassakaan tilanteessa.

Ihmeelliseltä tuntuu, että lapset voidaan VARASTAA perheeltä!



Täällä adressi:



http://www.adressit.com/lastensuojeluviranomaiset

... että siinä ei edes pohdittu muita syitä sijoitettujen lasten keskimääräistä korkeampaan kuolleisuuteen ikäluokissaan, kuin sijoitus.

Kyseessä on korrelaatio tieto, ja korrelaatio kertoo vain asioista, jotka esiintyvät yhdessä, eikä mitään niistä syistä, miksi ne esiintyvät yhdessä. Tätä ei ole tutkittu ja se olisi sinänsä hyvä tutkimuskohde, mutta ei kai huippututkija ryhdy esittämään tulkintoja, ilman mitään näyttöä. Olisi vesittänyt itsensä täysin.

"

Mutta kuka muuttaisi käytännön

Leo Turunen | 15.9.2008 9:18



Samassa lehdessä oli sosiaalityötekijöiden huoli, että huostaanotto tapahtuu aivan liian myöhään ja sama ryhmä on ottanut kantaa, että myös useammin pitäisi puuttua ja aikaisemmin lasten ongelmiin.

Huostaanotto on erittäin graavi toimenpide. Se on vanhanaikainen, perustuu vuosisataiseen perintään, hyvät otta pahiksien lapset pois ja myyvät ne, skeemaan. Mutta kelläkään ei ole vaihtoehtoja.

Lastensuojeluyrittäjien puheenjohtaja kertoi tv:sä että voitto, siis puhdas voitto, on lastensuojelulaitoksissa 5-20 prosenttia, yrittäjähän on oman työpalkkansa jo saanut. Muualla mm. Englannissa ja Ruotsissa on lastensuojelussa raportoitu taloudellisia väärinkäytöksiä, mm sosiaalityötekijät ovat tehneet diileja laitoksien kanssa ja etsaineet sijoitettavat lapset. Tällöin huostaanotto suoritetaan laitoksen talouden ehdoilla. Suomessakin laitoksen tulee saada toimimaan 100% käyttöasteella.

On ihmetelty, mihin huostaanotettujen lasten kasvatus perustuu, ei ainakaan nykyaikaiseen kasvatustietämykseen, vaan usein taustalla on vanha koulukotimainen ja jyrkkä näkemys. Pahimmassa tapauksessa fundamentalistinen kanta, johoin lapsi joutuu sopeutumaan tai jos ei näin jyrkkä niin ainakin kulttuurisesti vieras. Ja miksi huostaanotetun vanhemmat ja muut sukulaiset jätetään heitteille. Huostaanotettu lapsihan vaurioittaa 5-10 henkilöä ympäriltään. Hesitä ei huostaanottaja huostaanoton jälkeen enää välitä Ja miksi huostaanotto on edelleenkin rangaistus huostaanotettavalle lapselle, vaikka lain mukaan sen pitäisi olla päinvastainen toimenpide.

Mutta kuka olisi se joka loisi vaihtehdon tai edes mallintaisi vaihtoehtoisia toimintatapoja esimerkiksi kuntoutuksellisia, hoitoapuun ja tukeen perustuvia. "



http://www.hs.fi/keskustelu/%26%2334%3BSijoitettujen+lasten+m%E4%E4r%E4…

Rehellistä tilitystä:



Nämäkin lisäävät huostaanotettujen tilastoja

totuus julki | 15.9.2008 11:15



Suomessa huostaanotetaan lapsia hoidon saamiseksi, koska kunta ei pysty järjestämään perheille avopalvelun tukea, tarvittavia tutkimuksia tai hoitojaksoja ja kunnan ulkopuolelta palveluja ei haluata ostaa!



Näitä huostaanottoja on paljon, niitä ei virallisesti edes myönnetä. Näissäkin tapauksissa huostaanotto tehdään lapsen edun nimissä, vaikka lapselle ei kyetä edes perusturvallisuutta takaamaan.



Sijoituspaikan löydyttyä ne ovat yleensä yksityisiä ja vaativat huostaanoton, turvatakseen saatavansa. Yrittäjänä, mieluummin otan kunnan maksajaksi ja näin paremmin turvaan saatavani, kuin yksityiseltä ihmiseltä. Toki perheet ei kykene 300€/vrk taksoja maksamaan, mitä tälläiset erikoilaitospaikat yleensä vaativat. Hoidollisista huostaanotoista kunta perii vanhemmilta kuukausittain elatusmaksuja, näiden tulojen mukaan ja nostaa valtion tukea. Kannattavampaa siis kunnalle.



Kuinka korkea tasoista tutkimusta-, ja hoitoa sitten nämä paikat tarjoavat ja kuka niitä valvoo?



Taso ja ammattitaito vaihtelee sen mukaan, kuinka moniammatillista joukkoa työntekijät edustaa.

Työntekijöissä löytyy koko kirjo, parturi-kampaajia, nuoriso-ohjaajia, lähihoitajia, mutta joukkoa vähemmistönä edustaa sosionomit tai sairaanhoitajat. Työvuoronsa aikana kaikki ed. mainitut kasvattavat lasta ja antavat lausuntoja. Kysehän on moniammatillisesta työryhmästä niin siinähän ne kriteerit sitten täyttyvät ja vielä kun läänit eivät kykene valvomaan lastensuojelun alaisia kohteita niin kaikki on sallittua.



Yleensä näissä laitoksissa käydään koulua omassa (sisäisessä)koulussa. Lapsi jolla on oppimisessa todettu lukivaikeutta, puhumattakaan neuropsykologisen kuntoutuksen tarpeesta, häneltä jää peruskoulu näin suorittamatta. Opettajan virkaa monasti hoitaa epäpätevä ja silloin lapsen oppimattomuus pannaan niskottelun ja laiskuuden syyksi.



Näissä kouluissa ei kyetä edes lasten työrauhaa turvaamaan, koska samoihin laitoksiin sijoitetaan päihdeongelmaiset, jo rikoskierteessä olevat nuoret, sekä itsetuhoiset masentuneet, neurologisia sairauksia tai oireyhtymiä potevat, persoonallisuushäiriöiset jne..



Ihmettelen työntekijöiden ammattitaitoa, joilla on näin monen alan osaaminen, noilla koulutuksilla. Toki aina voi lasta kurilla, pakolla ja "nokialaisella nuoriso-ohjaajalla" kasvattaa. Eriasia saavuttaako lapsi/nuori ikä kehitystään vastaavat tiedot ja taidot?



http://www.hs.fi/keskustelu/%26%2334%3BSijoitettujen+lasten+m%E4%E4r%E4…

Jos asia jotakuta kiinnostaa, niin menköön sinne lukemaan. Kirjoita sinä tänne tai sinne OMA mielipiteesi.

Jos lapsella ei ole turvallisia vanhempia - kuten monilla huostaanotetuilla ei oikeasti ole - kotiolot voivat vahingoittaa vieläkin enemmän kuin sosiaalitoimen interventio. Monet vanhemmat eivät niin vain kuntoudu elämälle vaikka avohuollossa tehtäisiin kaikki voitava. Mitä muuta silloin voidaan tehdä kuin sijoittaa alaikäinen pois kotoa? Kun lapset ja nuoret oireilevat yhä pahemmin, heitä on vaikea saada sijaisperheisiin - jääkö muuta paikkaa kuin laitos?

Mitä tehdä nuoren kanssa, joka on itsetuhoinen ja saattaa vielä aseiden kanssa uhata toisten henkeä? Pitää kotona vanhempien huostassa, jotka eivät näe mitään ongelmaa lapsen käytöksessä ja psyykeessä ja joita ei voisi vähempää kiinnostaa?



Laitosten tasoa kyllä pitäisi seurata tarkemmin.



Uskon kuitenkin, että perheiden tukipalveluihin tulisi satsata huomattavasti enemmän, joillekin ne tuovat joka tapauskessa avun. SAmoin alkoholin hintaa pitäisi nostaa ja saatavuutta rajoittaa. JA koko asenneilmapiiri saada vähemmän suorituskeskeiseksi ja kilpailulliseksi, enemmän yhteisöllisyyttä kannustavaksi.

Suomalaisten(kin) arvot ovat nyt ihan persiillään.

Oletteko tietoisia siitä, että jos lapsi saadaan sijoitettua perhehoitoon, ovat hänen selviytymismahdollisuutensa huomattavasti paremmat , kuin laitoshoidossa? Kuinka moni täällä av:lla on silti valmis ottamaan sijoituslapsen? Väitän että aika harva. Sitä jeesustellaan miten valtio ja kunnat toimivat väärin, vaikka itsekin voisi asioihin vaikuttaa!

Monet lapset on riistetty juuri niiltä vanhemmilta, jotka huolehtivat ja välittävät lapsistaan. Laiminlyödyt lapset eivät kiinnosta sossuja, sillä kukaan ei huoli näitä sijoituksiin!

[b]Kustannukset

[/b]

Kuntaliiton tekemän selvityksen (Rousu & Holma 2004*) mukaan Suomessa käytetään lastensuojelun sijaishuollon menoihin noin 528,3 miljoonaa euroa vuodessa. Näistä kuluista sijaisperheiden tuottamat palvelut muodostavat noin 82 miljoonaa euroa ja laitoshuollon sekä ammatillisten perhekotien palvelut noin 446,30 miljoonaa euroa. Perhehoidon menot ovat siis vain noin 15 prosenttia sijaishuollon kokonaismenoista, vaikka perhehoidossa hoidetaan lähes 40 prosenttia kaikista kodin ulkopuolelle sijoitetuista lapsista ja nuorista.

Yhden sijaisperhesijoituksen keskimääräinen kustannus vuorokaudessa on noin 50 euroa ja vuodessa noin 18 000 euroa (Rousu & Holma 2004). Summasta lähes puolet on hoidettavan päivittäisiin menoihin tarkoitettua kustannusta. Ammatillisten perhekotien liiton selvityksen mukaan ammatillisen perhekodin ostopalveluna, luvanvaraisesti tuotettu hoito maksoi 31.12.2006 keskimäärin 151 euroa sijoitettua kohden. Vuosikustannus oli tällöin 54 360 euroa sijoitettua kohden.

Laitossijoitusten osalta laitoksen tarjoamat palvelut vaikuttavat voimakkaasti yksittäisen hoitovuorokauden hintaan, joka vaihtelee voimakkaasti 150 eurosta 700 euroon. Jos keskihinnaksi lasketaan 200 euroa vuorokautta kohden saadaan vuosikustannukseksi 72 000 euroa. Perhehoidon kustannukset ovat siis yli kolme kertaa pienemmät kuin laitossijoitusten. Myös erityishoidettavuutta vaativissa sijoituksissa perhehoidon kustannukset ovat 50 % pienemmät kuin laitossijoituksissa.

Yhteiskunnalle perhehoito on edullisin kodin ulkopuolisista hoitomuodoista. Perhehoidon ja eri asumismuotojen kustannuksia vertailtaessa tulee ottaa huomioon se, että perhehoitoon on sijoitettu hoitotarpeeltaan hyvin erilaisia henkilöitä. Osa perhehoidosta on hyvin vaativaa, lähinnä autettuun asumiseen ja laitoshoitoon verrattavaa hoitoa. Suomen Kuntaliiton (2007) keräämien tietojen mukaan erityishuoltopiirien tuottaman perhehoidon vuorokausihinta oli vuonna 2006 keskimäärin 47,5 euroa.

http://viila.bowsville.fi/sijaisvanhemmaksi.fi/public_html/kustannukset

sillä se on paitsi edullisinta, myös yleensä lapsen kehitykselle suotuisinta.

Mutta kun perheitä ei riitä - ja useat lapset sekä muoret ovat jo niin traumatisoituneita, ettei heitä pysty maallikko enää hoitamaan - tai ainakin harva haluaa niin haastavaan hommaan, sotkemaan oman perheen elämän ehkä aivan totaalisesti.



Mitä maksaa, jos sijoitusta tarvitseva lapsi jätetään biologisille vanhemmilleen - lapsen hengen?

Ellei kyse ole neurologisesti oireilevasta lapsesta, jonka kanssa vanhempi ei enää pärjää. VAnhemmilta, jotka ovat kykeneviä huolehtimaan lapsestaan, tuskin lasta viedään - kuulostaa aika vainoharhaiselta? Sen kyllä uskon, että perheen tilannetta voitaisiin jossain tapauksissa helpottaa tulonsiirroilla tai vaikkapa kodinhoitajan palveluilla, eikä tilanne kriisiytyisi vaikkapa vanhemman mielenterveyshäiriöksi kuten ilman apua voi käydä uupumuksen tms. vuoksi.

Tässä taas se lastenkodissa asunut...



Kun valitatte kuinka lapsilla olisi parempi olo lastenkodissa kuin kylmien, välinpitämättömien vanhempien luona, niin mihin se perustuu(lähinnä puhun muissa ketjuissa eteen tulleista kommenteista)? Nyt en puhu ns. perustarpeista (ruoka, puhtaus ym.), vaan pelkästään "sosiaalisesta" puolesta, vai miksikä sitä nyt kutsuisi.



Totuushan on, että ei niitä lapsia rakasteta siellä laitoksessa. Lapsi tarvitsisi muutakin kuin ruokaa ja puhtaat vaatteet jne. Siellä tuntee olonsa hyvin yksinäiseksi ja ainoastaan toisiin lapsiin voi muodostaa kunnon tunnesiteitä, ei niihin aikuisiin. Pahimmillaan lapsella ei ole ketään, johon luottaa/turvata.



Lisäksi on niin, että ns. "ongelmatapaukset" vievät kaiken ajan hoitajilta. Laitokseen sijoitetaan sekä niitä, joiden vanhemmat eivät kykene hoitamaan heitä, että niitä joilla itsellään on ongelmia. Ja nämä ongelmaiset vievät paljon enemmän aikaa hoitajilta.



Lisäksi, kuten joku mainitsikin, lastenkotiin näyttää pääsevän töihin kaikenlaisia tyyppejä ihmekoulutuksillaan. Miksei ensinnäkin koulutettaville henkilöille tehdä tarkempia psykologisia testejä tms., joilla tutkittaisiin soveltuvuutta alalle? Ja miksei lastenkoteihin/hoitajille tehdä "tarkastuskäyntejä" tms. enemmän? En muista, että juuri kukaan olisi ikinä käynyt valvomassa olojamme/hoitajiamme lastenkodissa (kyseessä oli tosin yksityinen lastenkoti). Ainoastaan terveystarkastaja kävi silloin tällöin.



Oikein paha mieli tulee, kun muistelen lastenkotiaikoja... Kuinka selvisin sieltä helvetin laitoksesta ulos? (Huom! Tämä laitos ei huhupuheiden mukaan edes ollut niitä kamalimpia...)

Oletteko työtön, kenties lapseton. Tarvitsetteko lisätienestiä?



Alkakaa sijaisvanhemiksi!





PS. Muistakaa, saatte kaikki tienaamanne rahat pitää itse, sillä sijoitetulla lapsella ei ole oikeutta periä teitä. Ja mikä parasta, biologiset vanhemmat säilyvät sijoitettujen lastensa huoltajina eli teillä ei ole mitään vastuuta. Ja tarvittaessa saatte vaihto- ja palauteoikeuden, mikäli ette ole tyytyväinen!



Siis saatte hoitomaksun, lapsilisät ja kulukorvaukset!

Tässäpä yksi, jolla omaa kokemusta. Olen asunut suurimman osan elämästäni lastenkodissa.



Itse haluan ottaa kantaa esim seuraaviin asioihin:



Hesarin tekstissä pohdittiin, miksi huostaanotettujen elämää ei seurata myöhemmin. Tätä itsekin ihmettelen. Oletetaan, että kun lapsi saadaan lastenkotiin, niin se on siinä: hänen tulevaisuutensa on turvattu. Kyllä suoraan sanottuna lastenkodit on "pohjasakan" säilytyslaitoksia.



Suurimmalla osalla lastenkodissa kanssani samaan aikaan asuneista on pahoja ongelmia: on esim. masennusta, vakavia mielenterveysongelmia, irtosuhteita ja monia abortteja, alkoholiongelmia, huumeongelmia, itsemurhia, köyhyyttä, työttömyyttä jne. Ja yleensä yhdellä henkilöllä on useita ongelmia samaan aikaan. Ja yleensä ne nuorten ongelmat alkavat siellä lastenkodissa (esimerkkinä huumeongelmat, irtosuhteet, itsemurha-aikeet), eikä asiaa auta se, että heitä saatetaan hyljeksiä esim koulussa taustansa takia. Itse olen kärsinyt masennuksesta ja mm. lopettanut kouluni kesken. Ja minä olen oman käsitykseni mukaan yksi niistä, joilla menee parhaiten tästä porukasta...



Voin sanoa, että lastenkoti ei todellakaan anna hyviä eväitä maailmassa pärjäämiseen. Tietenkään en osaa sanoa, kuinka huonosti lapsilla menisi ilman lastenkotia, mutta ei niillä sielläkään kovin hyvin mene.



Siis itse todellakin kannatan huomattavaa muutosta niihin avohuollon tukitoimiin. Ei mitään naurettavaa euron korotusta johonkin tukeen tai jotain keskusteluhetkeä neuvolan terveydenhoitajan kanssa, vaan jotain suurempaa. Itselläni ei ole suoraa vastausta, mikä se muutos voisi olla.



Haluan myös täsmentää, että läheskään kaikkien huostaanotettujen vanhemmat eivät ole alkoholisteja ja kaikki sosiaalitoimiston asiakkaat eivät myöskään ole alkoholisteja.



Muutenkin ilmassa tuntuu olevan yleistystä: oletetaan, että vain köyhillä on ongelmia tai että vain monen lapsen vanhemmat voivat väsyä. Kenelle tahansa voi tulla ongelmia, se pitäisi kaikkien tajuta.



Nyt täytyy lopettaa, kun väsyttää liikaa...

fiksua tekstiä.

ettei lapsilisää vähennettäisi toimeentulotuesta? Tämähän tuo ongelmavanhemmalle vain lisää rahaa juomiseen.



Keskusteluosiossa oli ihan hyvä huomio tuo, että vanhemmat voisi vähentää sitä omaa aikaa.



Tämän päivän meininki on se, että vanhemmalla pitää olla oikeus harrastuksiin, biletyksiin, reissailuun ja kaikkeen omaan aikaan. Lapsi alkaa olla elämässä jokin oheistuote, joka hankitaan vain koska muillakin on ja niin kuuluu tehdä. Toinen ääripää on perheet, joihin tehdään vain liukuhihnalta lisää lapsia ja entisiinkään ei rahat riitä. Ja vanhemmilla sätkää palaa ja mäyräkoiria kannetaan kotiin viikoittain, sitten ulistaan kun ei ole rahaa ruokaan. Ja mikään ei kiinnosta, ei jaksa opiskella sitä ja tätä, ja töihin en mene kun ei saa kunnon palkkaa.

20 vuodessa on sijoitettujen lasten määrä kaksinkertaistunut Suomessa, vaikka elintaso on noussut



- tosin lapsiperheiden (piilo)köyhyyskin on lisääntynyt...

koska kun ihmisellä on muutakin mielekästä tekemistä kuin lasten kanssa olo viikosta toiseen, niin jaksaa paremmin.

Monet äitiyslomalla olevat haluavat palata töihin aikaisin, koska eivät jaksa kotona lapsen kanssa. Mutta minne palaa työtön?

Onhan tälläkin palstalla monet äidit uupuneet näistä vauvojen kotihoitoajoista, mutta vielä pahemmin menee äideillä, joilla ei ole mitään töitä, ei sukulaisia, ei ystäviä... Ja sitten kun rahat ovat vielä vähissä, niin tulee tunne mitä väliä millään on.

Nyt vaan joku viranomainen, joka juttelee näitten äitien ja isien kanssa ja avustaa töiden, opiskelun pariin.