Olen sekaisin, mitä mun pitäis tehdä?

Ja ystävällisesti pyydän, etten kaipaa vinoilua, kiitos!



Blaah. Mun elämä, tai siis pää, on ihan sekaisin. Erosin kaksi vuotta sitten, kun mies yllättäin sanoi, ettei rakastakaan enää 10 vuoden jälkeen ja uusi nainen olikin sitten jo valmiina. Se oli kova järkytys. Olen käynyt seurakunnan eroryhmässä ja eroseminaarin.



Nyt alkaa tuntua, että mua ei vaivaa enää ero vaan joku muu. En kaipaa eksääni. Mutta olen sitoutumiskammoinen. Minulla on ollut vapaa suhde erääseen hyvään mieheen, jonka kanssa mulla on hyvä olla, meillä on hauskaa, seksi on ihanaa. Mutta vakava parisuhde ahdistaa.



Elämä on ihan hyvää, periaatteessa. Mutta olen tajunnut, etten pidä itsestäni kunnolla huolta; nukun liian vähän, syön mitä ja milloin sattuu. En harrasta liikuntaa, en jaksa/viitsi tehdä juuri mitään kotona. Kotona on sekaista, vaikka minulla on ihana oma koti. Tuntuu, että energiani menee kahden vilkkaan lapsen kanssa (joiden kanssa ollut ongelmia päiväkodissa ja muutenkin olleet haastavia ja voimia vieviä viimeisen puolen vuoden ajan). Työmotivaationi on nolla, vaikka työ, työpaikka ja työkaverit periaatteessa ihan ok. Olen jotenkin tosi uupunut.



Ja se mikä on tullut nyt viimeisen puolen vuoden aikana kuvioihin, on yhdenillanjutut. Ja erityisesti nuoremmat miehet. Olen 37 v ja mikäs sen enempää hivelee itsetuntoani kuin nuorten miesten huomio. Harrastan yhden illan juttuja parikymppisten poikien kanssa. Pari kertaa kovassa humalassa ollessani on ollut kaksikin miestä yhden illan aikana! Ei ole tervettä tällainen, ei.



Miten mä saan elämäni taas raiteilleen? Tajuan, että ei näin voi jatkua ja en voi hyvin. Mutta en tiedä, mistä mun pitäis aloittaa tämän vyyhden selvittäminen ja kenen avustuksella.