Eläkkeelle säästäminen vai downshiftaus?

Elin ja ostelin rahoilla.  Nyt eläkkeellä jää säästöönkin, harrastusvehkeet vene, mönkijä, mökki...ym maksettuja.

While maintaining a balance between work and life, you must also consider the future. I recommend saving moderately while enjoying the current life. Recently, I saw many people sharing similar life experiences on Fortzone battle royale https://fortzone-battle-royale.com, and I found it quite inspiring. Slow down the pace appropriately, but don't give up on your savings plan altogether.

No itse (vaikka ihan duunarihommia olen tehnytkin) otin välimallin. Rahaa säännöllisesti säästöön tonni joskus parikin palkasta jos hyvä liksa. Mutta jättänyt sen verta että asunut olen mukavasti matkustellut paljon, ylityöt ottanut vapaina ja yhden vuorotteluvapaankin onnistuin pitämään jotta pääsi pidemmäksi aikaa maailmalle. Nyt ikää lähemmäs 50 ja sijoituksissa vähän reilu 500k eli en voi ihan eläkkeelle jäädä mutta osa-aikaisuuden aloitin vuosi sitten. palkka tippui reilusta kuudesta tonnista vajaaseen viiteen mutta nettotuloissa vaikutus oli satasia. Sain kuitenkin 50% lisää vapaapäiviä viikkoon. 

Muista ettei kuolinvuoteella kukaan ole voivotellut että tuli tehtyä liian vähän töitä :)

Kenellekään ei ole luvattu mitään, toki tulevaisuuteen kannattaa varautua.

Downshiftaisin nyt ainakin hetken.

Vähemmän. Mutta keksisin kolmannen vaihtoehdon tienaamiseen ja rahan kasvatukseen. Vaikka vaikeaahan se on kaikille, kun osa keksii ja osa ei. Jos on energiaa, vatsa kestää kofeiinin ja hyvä verenpaine, sitten ehkä töitä, ei kuitenkaan liikaa tai enemmän.

Työelämään päästyäni säästin ja sijoitin 30 vuotta suurimman osan pakollisten menojen jälkeen ylijääneestä rahasta. Nyt on miljoona kasassa, joten päätin säästää enää puolet ja puolet käytän mukavaan elämään. Nytkin istun lentokoneessa paluumatkalla lomareissulta.

Tekisin vähemmän töitä ja antaisin salkun kasvaa omillaan, osingoilla ja arvon nousulla. Eläisin siis sillä vähemmällä palkalla enkä edes yrittäisi saada siitä säästöön. Muista ettei huomista ole kenellekään luvattu.

Vierailija kirjoitti:

Tekisin vähemmän töitä ja antaisin salkun kasvaa omillaan, osingoilla ja arvon nousulla. Eläisin siis sillä vähemmällä palkalla enkä edes yrittäisi saada siitä säästöön. Muista ettei huomista ole kenellekään luvattu.

Niinhän sitä sanotaan, ettei rahoja saa mukaan hautaan. Vaan aina on riski, että joutuisi työttömäksi tai työkyvyttömäksi. Vanhana elämää saattaisi helpottaa esimerkiksi yksityiset hoivapalvelut. Säästöt ovat silloin vähän kuin vakuutus.

Miksi näet kiinnostavan elämän ja työuran toisensa poissulkevina?

Olen itse eläkeiän kynnyksellä, ja näin peruutuspeilistä katsoen elimme kaikista hienointa aikaa noin 35-40 vuotiaina jolloin olin samalla urani huipulla tai juuri nousemassa sinne.

Työtehtävät olivat erittäin mielenkiintoisia, ja nousevana tähtenä pääsin firmassa helposti mukaan niihin kaikista kiinnostavimpiin hankkeisiin. Oli monta sellaista tilannetta, paikkaa ja elämystä joita en olisi ikinä kokenut ilman työuraani. Työni vei minut myös ulkomaille, pohjoismaat, Keski-Eurooppa, Aasia ja lähi-idän maat tulivat tutuiksi ja samalla kompensaatio oli todella hyvä. Lisäksi sain tuolloin tehdä töitä todella lahjakkaiden ja fiksujen ihmisten kanssa, ja monet näistä kolleegoista ovat edelleen ystäviäni. 

Toisaalta vaikka panostin tuolloin työhöni, niin elimme myös vapaa-ajalla hyvin aktiivista ja monipuolista elämää jonka pitkälti mahdollisti hyvä tulotasoni. Silloin matkustettiin lasten kanssa säännöllisesti ympäri maailmaa ja ehdimme myös puolison kanssa tehdä omia viikonloppureissuja Lontooseen, Berliiniin ja muualle. 

Minun on todella vaikea uskoa että olisin nauttinut enemmän tai varsinkaan kokenut enemmän makaamalla riippukeinussa mökillä.

Ihminen on onnellinen tehdessään itselleen merkityksellistä työtä. 

Minä tykkään tällä hetkellä todella paljon työstäni, joten teen täysillä ja säästän rahaa myöhempää varten. Sen myöhemmän ei tarvitse tarkoittaa eläkeikää, vaan esim sellaista tilannetta että joutuisi jostain syystä työttömäksi tai muuten vaan ei työnteko hetkeen kiinnostaisi.

Downsiftaus ilman muuta. Stressi sairastuttaa. Raha ei tuo onnea. Voit olla huomenna kuollut tai minuutin päästä. Tärkeintä on tämä hetki. 

En kaipaa perusarkeen vapaata, eli mielelläni olen töissä ma-pe.

Teen töitä kotoa käsin ja miesystäväni on toimistolla. Joka päivä olen yksin väh 3 h. Hän ei saa lisää vapaata, joten en minäkään vaihtanut lomarahoja.

Sen sijaan laitan eurot, mitkä jää, asuntolainan lyhennykseen. Olen ostanut liian kalliin asunnon ja tämä on minusta fiksuinta. Jos minulla olisi rahaa ja vapaata, mielelläni lähtisin mm pitkäksi viikonlopuksi jonnekin. Tavoitteena on, kun joskus lainat loppuu, ihan rahastoihin sijoitan.

Vierailija kirjoitti:

Miksi näet kiinnostavan elämän ja työuran toisensa poissulkevina?

Olen itse eläkeiän kynnyksellä, ja näin peruutuspeilistä katsoen elimme kaikista hienointa aikaa noin 35-40 vuotiaina jolloin olin samalla urani huipulla tai juuri nousemassa sinne.

Työtehtävät olivat erittäin mielenkiintoisia, ja nousevana tähtenä pääsin firmassa helposti mukaan niihin kaikista kiinnostavimpiin hankkeisiin. Oli monta sellaista tilannetta, paikkaa ja elämystä joita en olisi ikinä kokenut ilman työuraani. Työni vei minut myös ulkomaille, pohjoismaat, Keski-Eurooppa, Aasia ja lähi-idän maat tulivat tutuiksi ja samalla kompensaatio oli todella hyvä. Lisäksi sain tuolloin tehdä töitä todella lahjakkaiden ja fiksujen ihmisten kanssa, ja monet näistä kolleegoista ovat edelleen ystäviäni. 

Toisaalta vaikka panostin tuolloin työhöni, niin elimme myös vapaa-ajalla hyvin aktiivista ja monipuolista elämää jonka pitkälti mahdollisti hyvä

Työt ovat toki mielenkiintoisia, mutta maailmassa on paljon muutakin. Voisi esimerkiksi ottaa opintovapaata ja mennä toiselle puolelle Suomea vuodeksi opiskelemaan jotain ihan muuta. Voisi matkustella sesonkien ulkopuolella. Voisi ottaa aikaa itselle ja keskittyä vain omaan hyvinvointiin.

Ap

Eläkeikä karkaa aina vaan kauemmas sitä en ainakaan jaksa miettiä. 

Liian moni on tuttua kuollut tai sairastunut eläkeiän kynnyksellä. Ei kannata elää mitään sit ku elämää. 

Muutin jo koronan alettua metsään ja vedin kulut ihan minimiin, mutta tulot ovat edelleen samalla tasolla. Etätyö, ketään ei kiinnosta miten, milloin, missä, jne kunhan työt pyörii. Metsän, kalastan ja viljelen. Rahaa jää säästöön tuhansia, eli voit tehdä molemmat.